Joulukuussa julkaistiin valtakunnallisten fyysistä toimintakykyä arvioivien Move-mittausten tulokset. Niiden mukaan 5.- ja 8.-luokkalaisten kestävyyskunto on heikentynyt koko maassa.
Kehitys on jatkunut jo viiden vuoden ajan. Varsinais-Suomessa kehityssuunta ei ole ollut ihan niin jyrkkä kuin Suomessa keskimäärin.
Sanna Myllymaa on opettanut tytöille liikuntaa Laitilan Varppeen koulussa vuodesta 2007.
– Niiden oppilaiden, joilla on kiitettävä ja erinomainen fyysinen kunto, määrä on pysynyt samana. Sen sijaan nuorten, joilla on oikein hyvä ja riittävä peruskunto olemiseen ja elämiseen, määrä on vähentynyt. Se porukka, jolla heikko peruskunto, on kasvanut, Myllymaa kertoo.
Kappelimäen koulussa kahdeksatta vuotta liikuntaa opettava Jaakko Aalto kertoo huomanneensa, että lasten liikkuvuus on heikentynyt. Tämä kehitys näkyy myös valtakunnallisissa testituloksissa.
– On yleistynyt se, etteivät alakoululaiset pääse normaalisti kyykkyasentoon siten, että kantapäät pysyisivät maassa ja selkä suorana, Aalto kertoo esimerkkinä.
Pyhärannassa viidesluokkalaisten poikien mittaustuloksia ei vähäisen määrän vuoksi voinut vertailla valtakunnallisiin tuloksiin, mutta tyttöjen tulokset olivat lähes kautta linjan valtakunnallisten tulosten yläpuolella.
Esimerkiksi kestävyyttä ja liikkumistaitoja mittaavassa viivajuoksussa lähes puolet viidesluokkalaisista ylsi terveyttä ja toimintakykyä edistävälle tasolle.
Ilonaiheita löytyy myös Laitilasta.
– Kestävyyskunto on Laitilassa maan keskitasoa. Lähes 80 prosenttia tytöistä ja pojista 75 prosenttia oli riittävällä tai erinomaisella kestävyyskuntoalueella. Kestävyyskunnon romahtaminen ei näkynyt Laitilassa tänä vuonna, mutta tuloksissa on eroa ikäluokittain, Myllymaa sanoo.
Myllymaa kertoo, että hän on syksyn mittaan painottanut liikuntatunneilla fyysistä kestävyyttä.
– Olemme treenanneet hölkkäämistä, hän kertoo.
Aalto nostaa esiin Laitilan erinomaiset liikuntamahdollisuudet ja kenttien hyvän hoidon.
– Jos kentänhoitajille soittaa niin kahden tunnin päästä tapahtuu. Maanantaina soitin aamulla,
että olisi hieno saada tuohon pesäpallokentälle vapaan tyylin baana perinteisen ladun viereen. Alle kolme tuntia meni niin kentälle oli lanattu
luistelubaana, Aalto kiittelee.
Aallon mukaan ilonaihe on myös se, että ainakin Kappelimäen koulussa liikunnan opetukseen on tarjolla riittävästi resursseja.
Huolenaiheiksi Myllymaa nostaa sen, että vaikka Laitilan Jyske tekee hänen mukaansa hyvää työtä kilpaurheilun saralla, harrastusmahdollisuuksia on vähän sellaisille, jotka eivät halua kilpailla.
– Soisin enemmän niitä harrastusmahdollisuuksia oppilaille, hän kertoo, mutta lisää, että tähän voi olla tulossa lähiaikoina muutosta.
Myllymaan mukaan käynnissä on hanke, jossa pyritään lisäämään nuorten harrastusmahdollisuuksia.
Aallon mielestä huolta herättää valtakunnallisellakin tasolla havaittu ääripäiden erojen syveneminen.
– Hyvät liikkujat liikkuu edelleen hyvin, mutta vähemmän liikkuvat oppilaat liikkuvat vieläkin vähemmän.
Aallon mukaan tässä korostuu kodin vaikutus.
– Niissä kodeissa, joissa on totuttu liikkumaan ja urheilemaan, siellä ulkoillaan ja liikutaan. Toisissa kodeissa ei liikuta sitäkään vähää. Tasoerot ovat suuret.
Syitä nuorten heikentyneeseen fyysiseen kuntoon ei tarvitse etsiä kaukaa. Elämä on muuttunut viime vuosina passiivisemmaksi kuin mitä se oli aikaisemmin. Arkiliikunta on vähentynyt.
Myllymaan mukaan kotona voitaisiin kannustaa lapsia ja nuoria arkiliikkumiseen.
– Koulumatkoja olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan tehdä kävellen ja pyöräillen. Lisäksi perhe voi tehdä yhdessä jotain, kuten käydä luontopoluilla tai ulkona.
Vanhempien on myös hyvä varmistaa, että lapsi ja nuori jaksaa liikkua.
– Kodin tehtävä olisi tarkistaa, että ne peruspalikat ovat kunnossa eli riittävä uni ja sopiva ruokamäärä sekä positiivinen suhtautuminen liikkumiseen.
Aalto kannustaa vanhempia miettimään, millaisia toimintatapoja nämä haluavat lapsille opettaa.
– Oppiiko lapsi siihen, että hänet aina kyyditetään vai oppiiko hän siihen, että matkat täytyy kulkea jollain muulla keinolla.
Aalto toivoo myös, että vanhemmat mahdollisuuksien mukaan tukisivat lastensa harrastuksia.
Poimintoja ilon- ja huolenaiheista
Pyhäranta
+ Vauhdittomassa 5-loikassa 54,5 prosenttia tytöistä pääsi terveyttä edistävälle tasolle.
+ Heitto-kiinniotto-yhdistelmässä yli puolet pyhärantalaistytöistä oli korkeimmalla tasolla.
Laitila
+ Kasiluokkalaisista pojista 41 prosenttia ylsi terveyttä edistävälle tasolle kun valtakunnallisella tasolla samaan pääsi vain 34,9 prosenttia.
+ Heitto-kiinniotto -testissä 62–82 prosenttia testiin laitilalaisnuorista ylsi joko terveyttä ylläpitävälle tai terveyttä edistävälle tasolle.
– Laitilalaisnuorilla näyttäisi testitulosten perusteella olleen haasteita erityisesti keskivartalon voimaa ja lihaskestävyyttä mittaavassa testissä.
– 63,1 prosenttia viidesluokkalaisista tytöistä ja 59,2 prosenttia pojista jäi keskivarton lihasten kestävyyttä mittaavassa testissä terveyttä ja fyysistä toimintakykyä heikentävälle tasolle. Valtakunnallisesti tälle tasolle jäi kolmannes tytöistä ja noin 41 prosenttia pojista. Kasiluokkalaisten poikien keskuudessa 82,1 prosenttia jäi tässä testissä alimmalle tasolle.
Lähde: Move!-mittaukset 2020
Kommentti
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä…
Lasten heikentynyt fyysinen kunto on looginen, mutta huolestuttava seuraus nykyisestä elämäntyylistä. Kehitys on saanut lisävauhtia koronavirusepidemiasta, mutta olisi itsensä huijaamista kuvitella, että se ei olisi alkanut jo kauan ennen koronaa.
Laitilassa on meneillään Ilo kasvaa liikkuen ja Liikkuva koulu -hankkeet, mutta koulujen ja varhaiskasvatuksen panostukset eivät yksin riitä. Fyysistä aktiivisuutta täytyy lisätä myös vapaa-ajalla. Siinä on meillä vanhemmilla vakava peiliin katsomisen paikka. Millaista esimerkkiä näytämme lapsillemme? Jos jäämme itse sohvan nurkkaan älypuhelimemme alati viihdyttävään seuraan, voimmeko odottaa lastemmekaan liikkuvan riittävästi?
Vaarana on myös, että vanhemmat suojelevat lapsensa liikkumattomaksi. Lapselle on luonnollista etsiä omia fyysisiä rajojaan kiipeilemällä, riehumalla ja pomppimalla. Vanhemman ymmmärrettävä reakio on suojella lastaan, mutta jatkuva ein ja varon hokeminen voi latistaa lapsen luontaista liikkumista. Ennen ei- tai varo-sanan käyttöä kannattaisikin pikaisesti miettiä, onko niiden käyttö tarpeen.
Sekä Kappelimäen koulussa liikuntaa opettava Jaakko Aalto että Varppeen koulussa opettava Sanna Myllymaa nostavat esiin arki- ja hyötyliikunnan merkityksen. Tässäkin asiassa meidän vanhempien kannattaisi vilkaista peiliin. Jos joka paikkaan mennään autolla, oppiiko lapsi käyttämään omia jalkojaan. Esimerkiksi koulumatka on lapsille erinomainen mahdollisuus harjoittaa hyötyliikuntaa ja samalla oppia rahtunen itsenäisyyttä.
Toisenlaistakin suuntausta kotirintamalta on nähtävissä. Älylaitteiden rinnalla suosiotaan kasvattavat kotikäyttöön suunnitellut puolapuut ja voimistelurenkaat. Varsinkin pienille lapsille jo liikunnallisten mahdollisuuksien tarjoaminen luo liikettä. Joulupukki toi meidän perheeseen sekä puolapuut että renkaat. Molemmat ovat olleet asentamisensa jälkeen päivittäisessä käytössä. Vielä kun oppisi itse hyödyntämään niiden mahdollisuuksia etätyöpäiven taukojumpissa.
Toimittaja
Hanna Hyttinen
