Lukemisesta valoa talven pimeyteen – Koronarajoitukset veivät kirjaston vuosia taaksepäin

0
Jaana Alanen (vas.), Tiina Pusa ja Marja-Liisa Mutka jakavat vinkkejä lukemisen arvoisista kirjoista.

Ossi Nyström

Laitilan kaupunginkirjaston kirjavinkeistä löytyy monipuolista luettavaa tietokirjoista fantasiaseikkailuihin ja kuvakirjoista jännäreihin.Lue kirjaston henkilökunnan kirjavinkkaukset:

KIRJASTOVIRKAILIJA JAANA ALANEN

Anni Valtonen: Elämäni Kolumbia

Suomalainen toimittajanainen on muuttanut opiskeluaikoina Kolumbiaan, viettänyt siellä paljon aikaa ja perustanut perheen, muuttanut sitten takaisin Suomeen. Kolumbiasta suomalaiset eivät varmaan tiedä paljon mitään, itsellekin tulee mieleen vain huumeet ja kolumbialainen musiikki. Valtonen kertoo Kolumbian muista piirteistä omasta näkökulmastaan.

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

Tämä kertoo pienestä ruotsalaiskaupungista, joka oli alunperin teollisuuskaupunki, mutta tehtaan sulkeuduttua tunnetaan ainoastaan kiekkokaupunkina. Kuitenkin myös kaupungin jääkiekkojoukkueen menestys on hiipunut. Sieltä oli yksi pelaaja päässyt NHL:ään, ja hän sitten palaa tuon uransa jälkeen valmentamaan kotikaupunkinsa joukkuetta. Kotibileissä tämän valmentajan tytär raiskataan, ja siitä syytetään joukkueen parasta pelaajaa. Kirjasta on ilmestynyt myös HBO:n viisiosainen minisarja Björnstad ja sekin on hyvä. Kirja kannattaa kuitenkin lukea ensin.

Ella Kanninen: Minun Italiani – Pieniä tarinoita amoresta zuccheroon

Opiskelen itse Italiaa, ja tällä hetkellä kuuntelen äänikirjana pitkään Italiassa asuneen Ella Kannisen teosta, jossa aloitetaan a:sta ja käydään hänen omiin kokemuksiin perustuen italiankielisten sanojen kautta läpi italialaista kulttuuria. Aiheet vaihtelevat televisiotuotannoista lääkärikäynteihin, synttäreiden järjestämiseen ja niin edelleen. Tykkään paljon.

KIRJASTOTOIMENJOHTAJA MARJA-LIISA MUTKA

Otto Sillanaukee: Zero Waste – Jäähyväiset jätteille

Me maksamme tuotteen mukana pakkauksesta ja pakkaamisesta. Pakkaus kuljetetaan kotiin, lajitellaan, säilytetään, kuljetetaan jätteenkeräyspisteeseen ja taas lajitellaan. Tämä kirja kertoo siitä, miten voisimme luopua tästä rumbasta ja vähentää jätettä. Itse olen yrittänyt tehdä nyt niin, että ostan leipää, joka on kääritty paperiin. Asun pikkumökissä ja voin käyttää sen paperin sytykkeenä.

Karita Sainio: Pieni kirja paremmista valinnoista

Tämä kertoo siitä miten jokainen pystyy tekemään itselleen sopivia ympäristöystävällisiä valintoja, jotka eivät tunnu kohtuuttomilta tai vaikeilta. Näin saadaan jo aikaan muutos, jota muut voivat seurata. Sitä en ollut oikein tajunnutkaan, kun täällä puhutaan tuosta digistä. Täällä sanotaan, että arvioiden mukaan tietotekniikan kulutus tuottaa noin 3–4 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on lentoliikenteen osuuttakin suurempi. Sähköä kuluu, laitteita pitää koko ajan uusia. Tässä on vinkit siihen, mitä itsekukin voisi tehdä vähentääkseen tätä kuormaa.

Kortesuo & Patjas: Pilkun paikka – Kielioppia kaikille

Nyt kun ihmiset kirjoittavat someen aktiivisesti, niin kylläpä vain viestin ymmärtäminen tulisi helpommaksi lukijalle, jos se olisi kirjoitettu noudattaen suomenkielen sääntöjä. Tästä on helppo kerrata, että miten ne säännöt menivätkään. Kirja on siinä määrin väljästi kirjoitettu, että jaksaa selata. Meillä on Suomessa hyvä koululaitos, mutta kuinka moni oikeasti kouluajan jälkeen kertaa näitä asioita? Jos kirjoitat someen, lue Pilkun paikka.

Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle

Kuuntelin työmatkoilla autossa tällaisen lastenkirjan, jossa Karhunpoika Otso lähtee tädin luokse lomalle, kun äiti joka on verokarhu ja isä joka on tiekarhu ovat jossakin uranluomiskoulutuksessa. Otso kirjoittaa tädin luota lomakuulumisia ystävälleen. Vaikka on lastenkirja, niin suosittelen myös aikuisille. Kieli on oivaltavaa ja hauskaa sanoilla leikittelyä. Nopeasti kuunneltava välipala rentoutumiseen.

Risto Isomäki: Jumalan pikkusormi

Isomäki kirjoittaa jännityskirjoja kantaaottavista teemoista. Tässä puhutaan aurinkoenergian käyttöönotosta. Ei ole kovin pitkä aika siitä kun puhuttiin, että Saudi-Arabia on rakentamassa isoa aurinkovoimalaa. Silloin päiviteltiin sitä, että miten ne vasta nyt sen tekevät, kun siellä paistaa aurinko niin valtavasti. Tässä kirjassa käsitellään sitä mitä se tekisi öljykaupalle, ja kuinka moni taho on siksi aurinkoenergiaa vastaan.

KIRJASTOVIRKAILIJA TIINA PUSA

Laurent Gounelle: Matka yli onnen esteiden

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

Molemmat mieleenpainuvia lukukokemuksia.

KIRJASTONHOITAJA PÄIVI SALMINEN

Hauskoja kirjoja yhteisiin lukuhetkiin:

Rinna & Sami Saramäki: Meren syvyyksiin

Kirjasta paljastuu jännittäviä kuvia, kun sitä lukee taskulampun valossa.

 

Sylvie Misslin : Missä olet, prinssi Hurmelo?

Lukija voi itse päättää, miten tarina etenee.

Eläinjuttuja alakoululaisille:

Riina & Sami Kaarla: Täältä tullaan lemmikit!

Kati-e rakastaa eläimiä ja koodaamista, joten häneltä pyydetään usein apua eläimiin liittyvissä tilanteissa.

 

Julian Clary: Me Ponnekkaat

Kun hyeenapariskunta päättää kokeilla, millaista on elää ihmisten vaatteissa ihmisten joukossa, hännän piilottaminen ei olekaan ainoa vastaan tuleva pulma.

Tittamari Marttinen: Emeliina ja laulavan koiran tapaus

Emeliinalla on erikoinen taito: hän osaa nostaa esineitä ilmaan katsomalla niitä kohti.

Jännitystä nuorille:

Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä

Valtteri ajaa kolarin viritetyllä mopolla, joutuu sairaalaan ja päätyy auttamaan Amandaa, jonka videoblogi on joutunut häirinnän kohteeksi.

Margaret Rogerson: Kirjojen tytär

Fantasia niille, jotka kaipaavat vaeltelemaan kirjastoon taianomaisten kirjojen pariin.

Koronarajoitukset pakottivat kirjaston palaamaan vuosia taaksepäin

Lainaaminen, palauttaminen ja varaaminen onnistuu Laitilan kaupunginkirjastossa entiseen tapaan, vaikka kirjastoasiointia koskevat rajoitukset ovat voimassa vielä ainakin 24.1. saakka.

– Meillähän tällä hetkellä rajoituksena on se, että kirjaston tiloissa ei saa olla samanaikaisesti yli kymmentä henkeä. Se ei ole mikään ongelma. Ei meillä perusarjessa ole koskaan niin paljon väkeä, kirjastotoimenjohtaja Marja-Liisa Mutka kertoo.

Istuinten poistamisesta on Mutkan mukaan ollut haittaa ennen kaikkea nuoremmille asiakkaille, jotka eivät voi enää viettää aikaa kirjastossa.

– Mutta toisaalta kun nyt näitten rajoitusten mukaan sallittua on vain lainaaminen, palauttaminen ja varausten nouto, niin silloin se ei kävisikään päinsä, että täällä istuttaisiin, pelattaisiin ja seurusteltaisiin, mikä tavallisesti kirjastossa on se, mitä me toivommekin, että täällä tehtäisiin.

Ohje maskin käytöstä on karkottanut joitakin asiakkaita.

– Osa sanoo, että tosi hieno asia, että kirjasto voi olla auki, kun kaikki käyttävät maskia ja noudatetaan näitä. Osa taas sanoo, että tämä oli sitten tässä, en tule enää. Se on tietysti ikävää, mutta jokaisen oma valinta. Muuten sanoisin, että hyvin on mennyt.

Se että esimerkiksi Uudenkaupungin kirjastot ovat olleet viime viikot kiinni, on Mutkan mukaan näkynyt jonkin verran myös Laitilassa.

– Ainakin varauksia on noudettu täältä. Asiakas voi verkkokirjastossa vaihtaa noutoyksikköä, niin on tullut vastaan heitä, jotka ovat soittaneet ja kysyneet miten ollaan auki, niin tulevat sitten noutamaan varauksen täältä. Myös Mynämäen asiakkaita käy täällä lainaamassa ihan muutenkin.

Keväällä käyttöönotettu kirjakassipalvelu ei ole enää syksyn puolella ollut suuressa suosiossa.

– Sitä on käytetty tosi vähän. Olen ajatellut, että se johtuu liian vähäisestä tiedottamisesta ja toisaalta siitä, että tänne kuitenkin pääsee sisälle ja voi tehdä verkkokirjastosta sen varauksen itse, jolloin sen voi hakea suoraan tuolta. Tieto palvelusta ei ole ehkä tavoittanut heitä, jotka tosiaan ovat kotona, eivätkä voi tulla tänne ollenkaan.

Kirjaston käyttöä koskevat rajoitukset ovat vaikea paikka niin kirjaston asiakkaille kuin henkilökunnallekin.

– Kun puhuttiin rajoituksista henkilökuntapalaverissa, niin lastenosaston kirjastonhoitaja Päivi Salminen sanoi aika hyvin, että ”on ikävä sitä, ettei voi olla ihmisten kanssa, kun tykkään jakaa tarinoita”. Se on hänelle se juttu, koska hänen iso tehtävänsä on innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Omalta kantiltani mietin sitä, että tuntuu siltä kuin oltaisiin palattu vuosia ja vuosia taaksepäin, että nyt kirjasto on vain ikäänkuin lainaamo, kun tässä välissä me tarjottiin kaikenlaista. Teatteria, musiikkia, luentoja…

Menneen vuoden poikkeuksellisuus näkyy myös tilastoissa.

– Se on selvää, että lainaukset laskivat vuonna 2020 dramaattisesti. Sekä kirjastoautossa että pääkirjastossa oli 34 prosenttia vähemmän lainauksia.

Kirjaston kevään kiinniolo teki suuren loven lainaus- ja asiakasmääriin.

– Kun avattiin, niin kaikki eivät tulleet enää takaisin. Aktiivilukijat kyllä tulivat, mutta ne joiden eteen meidän pitää muutenkin tehdä töitä, että miten saataisiin heidät tulemaan edes kerran tänne, että voitaisiin näyttää, mitä kaikkea täällä on, niin ne me menetettiin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here