Nuorisoverstaalla sukellettiin kulttuuriviikolla äänien virtaan

0
Äänihuoneen rekvisiitaksi on askarreltu muun muassa putkiradio, gramofoni ja televisio. Ääniä kuuntelemassa Jonna Nurminen ja Taru Hurmerinta.

Ossi Nyström

Yksi nuorisoverstaan huoneista on muutettu äänihuoneeksi, jossa digiverstaan Jani Suominen esittelee erilaisia työnteon synnyttämiä ääninäytteitä. Joku kyynikko voisi väittää äänien tulevan Suomisen operoimasta läppäristä, mutta muille on selvää, että ne tulevat huoneeseen askarrellusta gramofonista.

Jo ensimmäinen ääni aiheuttaa harmaita hiuksia. Pölynimuri, Boeing 747 vai 3D-tulostin? Meidän pölynimuri ei kuulosta yhtään tältä, mutta jotain samaa arkista tuskaa tässä äänessä kuitenkin on. Ympyröin pölynimurin, ja tulen välittömästi katumapäälle. 3D-tulostimen on oltava oikea vastaus, sillä vain hetkeä aikaisemmin sitä esiteltiin minulle sellaisella ylpeydellä ja rakkaudella, etten usko hetkeäkään, että se olisi hennottu jättää arvuuttelusta ulos. Mutta nyt on myöhäistä, olen jo ympyröinyt pölynimurin ja peli on menetetty.

Toinen ääninäyte on joko a) hampaiden kiristelyä, b) stepperillä kuntoilua tai c) saksilla leikkaamista. Tunnistan heti saksien leikkaamisen äänen. Seuraava ääni on lähtöisin joko auton starttaamisesta, sahaamisesta tai paperisilppurista. Tämä nitkutus voisi kyllä hyvin olla esimerkiksi Lada Nivan starttimoottori, mutta ympyröin kuitenkin sahaamisen.

Nyt korviin tulvii jotakin todella merkillistä rapinaa, joka voisi periaatteessa olla lähtöisin staattisen sähkön purkauksesta, mutta ei missään nimessä keräyspaperin kokoamisesta. Vastaan hapankorpun voitelu, ja toivon, että seuraava ääni ei ole hapankorpun rouskutus.

Viides ääni ei ole rouskutusta eikä mässytystä, mutta kuuluu niin hiljaa, että sen alkuperä jää hämäräksi. Olisiko kyse hiirellä kliksuttelusta vai sittenkin morsetuksesta? Ehkä ääneen sisältyy jokin salainen viesti?

Nyt gramofonin torvesta kuuluu jotain aivan tolkutonta tykytystä. Periaatteessa tämä voisi olla vaikka jonkun unohdetun itäsaksalaisen industrial-yhtyeen demonauha, mutta sitä ei löydy vaihtoehdoista. Siksi luulen, että tämän jyräävän kompin tuottaa lähietäisyydeltä äänitetty ompelukone.

Seitsemäs ääni ei ole missään nimessä sirkkeli, eikä kyllä leivänpaahdinkaan, joten sen täytyy olla tulostin, jonka tuottamassa painajaismaisessa kakofoniassa tiivistyy kaikki se harmaus ja epätoivo, jonka varmasti meistä jokainen osaa yhdistää pöydällä kiiritteleviin tulostuspapereihin, joita tulee jatkuvasti jostain lisää.

Seuraava ääni on joko leimaamista, rei’ittämistä tai puremista. Äänestä kuulee selvästi, että johonkin tässä nyt käydään hampailla kiinni, mutta miksi se lasketaan täällä työpäivän ääniin!? En ole valmis paneutumaan asiaan syvällisemmin, joten ympyröin rei’ittimen.

Näppäimistön näpyttely on helppo tunnistaa, mutta viimeinen näyte on hankalampi. Silittäminen, neulominen vai viilaaminen? Vaihtoehdot paljastavat totuuden. Jos paidan silittämisestä kuuluu tällainen ääni, tarkoittaa se sitä, että silitetään jotenkin perustavalla tavalla väärin. Todennäköisesti tuo silitystapa olisi myös jotenkin vaarallinen ja joku tulisi lopettamaan sen heti, eikä ääntä olisi siksi ehditty edes nauhoittaa. Periaatteessa kyse voisi olla todella aggressiivisesta neulomisesta, että nyt kursitaan apinan raivolla tämä kauluri kasaan, mutta vastaan kuitenkin, että ääni tulee puun viilaamisesta.

Ympäröin viimeisen c:n ja kysyn toiminnanjohtaja Jonna Nurmiselta , miten ajatus äänihuoneesta syntyi.

– Kulttuuriviikolla on teemana ääni. Koko verstas oli sitten koolla, nuoret olivat myös mukana pohtimassa, että mitä voitaisiin tehdä.

Äänihuonetta alettiin toteuttaa kaikkien verstaiden voimin.

– Nuoret ovat tehneet tänne kierrätystavarasta kaikenlaista rekvisiittaa.

Välillä äänihuonetta valmisteltiin hartaan hiljaisissa tunnelmissa.

– Kaikki olivat hirveän keskittyneitä, kun näitä eilen tehtiin. Siinä sitten pohdittiin porukalla, että onko hiljaisuuskin ääntä, kädentaitoverstaan Päivi Kivimäki kertoo.

Äänet joita äänihuoneessa voi kuulla, ovat jokapäiväisiä nuorisoverstaan ääniä.

– Jokainen verstas äänitti itse omia ääniään. Hapankorpun voitelu on näistä ehkä humoristisin, me aina nauretaan kun Päivi voitelee, Nurminen paljastaa.

Äänistä erityisesti hiiren kliksuttelun tallentaminen osoittautui haasteelliseksi.

– 3D-tulostin oli myös. Siinä ei kuulu oikeastaan kuin kohinaa. Se pitää sellaista ääntä mikä kuulostaa välillä melkein musiikilta, mutta sitä ei oikein saatu talteen, Jani Suominen harmittelee.

Voimatoiminnasta apua arkeen

Ossi Nyström

Voimatoiminta on elokuussa alkanut nuorisoverstaan 16 – 29 vuotiaille tarkoitettu palvelu, jossa vailla päivittäistä tekemistä olevat nuoret saavat tukea esimerkiksi elämäntaitojen oppimiseen ja -hallintaan, koulutukseen tai työpaikan hakuun.

– Tarve tuli Etsivän nuorisotyön kautta. Heille tuli keväällä sellainen olo, että pitäisi perustaa sellainen ryhmä, mihin nuoret voivat tulla ilman sitoumuksia ja missä käytäisiin läpi jokapäiväisiä arjenhallintaan liittyviä asioita. Että nuoret saisivat istahtaa tähän, ja heiltä kysyttäisiin, että mitä sinulle kuuluu ja onko jotain, mitä haluat meiltä kysyä tai meille kertoa, Jonna Nurminen kertoo.

Toiminnan puitteissa on ehditty tehdä jo monenmoista. Nuoret ovat muun muassa tutustuneet vapaaehtoistyöhön, tehneet keramiikkaa ja käyneet kirpputorilla. Välillä on paneuduttu syvällisempiin aiheisiin ja puhuttu esimerkiksi kuolemasta ja läheisen menettämisestä.

– Sitten ollaan oltu tutustumassa nuokkarin toimintaan, pelailtu ja tehty ruokaa. Ollaan kysytty heiltä, että minkä ruuan he haluaisivat oppia valmistamaan. Yksi kerta tehtiin kalaa, ja yksi nuori sanoi, että en tiedä miltä kala maistuu. Se oli hänelle uusi kokemus.

Ruuat ovat sellaisia, joiden valmistamista nuoret toivon mukaan uskaltautuisivat kokeilemaan kotonakin.

– Eilen kun kyselin, niin kaksi nuorta naista sanoi, että he ovat kyllä tehneet, mutta eivät ihan samoja, mitä ollaan täällä tehty, Päivi Kivimäki riemuitsee.

Joskus käy niinkin, että osat vaihtuvat ja ohjaajat pääsevät ohjattaviksi.

– Yksi nuorista veti meille kerran kehonhuoltojumpan täällä. Se kesti yli tunnin, mutta pysyttiin kyllä perässä, Nurminen nauraa.

– Hänen tavoitteenaan on päästä tekemään sellaista hommaa. Toinen nuori piti jumpan jälkeen rentoutuksen.

Tieto verstaan ja voimatoiminnan olemassaolosta leviää esimerkiksi Nuorisotoimen ja puskaradion kautta.

– Nuorisotoimen kanssa tehdään tosi kiinteätä yhteistyötä, ja se on aivan loistavaa. Puolin ja toisin kysellään. Nuori voi myös ihan oma-aloitteisesti tulla ovesta sisään.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että kukaan tulisi Nuorisoverstaalle jäädäkseen.

– Täytyy olla joku suunnitelma, että jos olen hetken täällä niin mitä teen seuraavaksi. Me olemme välietappi ja sellaisena me halutaan myös pysyä. Jokaiselle tehdään henkilökohtainen suunnitelma, jonka mukaan kultakin vaaditaan.

Toiminnan keskeinen ajatus on se, että jokainen apua pyytävä sitä myös saa.

– Kaikille luvataan joku polku tai seuraava paikka, minne mennä. Meillä on tilaa kaikille verstaille ja voimatoimintaan mahtuu enemmänkin. Myös Nuorten reitti -hankkeeseen mahtuu. Ketään ei käännytetä ovelta.