Kun Pandoran lippaasta viime talvena putkahti maapallon riesaksi uusi virus, kukaan ei osannut arvata seurauksia. Kuinka kauan olikaan hoettu globalisaatiota itsestäänselvänä, vääjäämättömänä kehityskulkuna, johon liittyviin lieveilmiöihin on vaan sopeuduttava.
Oikeiksi lomakohteiksi koettiin kaukomaat. Työelämässä ei vain ”intercity vienyt pikkuherraa ison herran luo”, vaan sinne suhautettiin lentokoneella, jolla myös ”päästiin illaksi kotiin”.
Useampi sukupolvi oli jo tottunut avoimiin rajoihin ensin Pohjoismaiden, sittemmin useimpien Euroopan maiden välillä. Kun korona astui kuvioihin, kaikki oli muutamassa viikossa toisin. Nopeassa tahdissa syntyi suosituksia ja määräyksiä, joita ei kuunaan olisi saatu vietyä läpi normaalioloissa.
Vaan palataanko parissa vuodessa lähtöruutuun, kun virus siihen mennessä on muuntunut osaksi maapallolla alati pyörivää virusjoukkoa? Luulenpa ettei. Monta hyödyllistäkin muutosta on pakon sanelemana tehty.
Omassa työssäni aikanaan pidettiin kunnia-asiana ilmaantua paikalle, vaikka kurkku oli kipeä, nenä valui ja aivastutti. Pientä kuumettakaan ei katsottu riittäväksi poissaolon syyksi. Jälkiviisaana voi sanoa, että taudin olisi useimmiten selättänyt parin päivän levolla sen puhkeamisvaiheessa ja joku olisi voinut jäädä tartuttamattakin. Korona heilautti käytännöt toiseen äärilaitaan.
Omassa perhepiirissäni työreissut ovat olleet rutiinia. Niiden sisältö on ollut usein pelkkiä kokouksia. Tekniikan mahdollistamia etäkokouksia ei juuri hyödynnetty. Korona muutti tilanteen kerralla ja toi matkakuluihin roimat säästöt.
Etätöiden tekemisen mahdollisuutta oli väläytelty pitkään, mutta toteutuksen tasolle menty harvoin. Korona vei etätöihin ne kaikki, joiden tehtävien laatu sen suinkin mahdollisti – koululaisia myöten. Omista tutuistani introvertimmät hurrasivat. Sai paljon enemmän aikaan, kun pääsi eroon jatkuvista keskeytyksistä. Tosin ideoiminen ja uuden suunnitteleminen sujuu kuulemma paremmin porukalla nokatuksin.
Ajattelemisen aihetta lienemme saaneet jokainen. Uusi tilanne tuo vääjäämättä muutoksia ja vaatii monenlaista sopeutumista. On häviäjiä ja voittajia, kuten aina maailman myllerryksissä. Oudolta tuntuvat puheet ”kun korona on ohi”. Ajanratas pyörii vain yhteen suuntaan. Paluuta menneeseen ei tapahdu. Tulemme elämään uudessa normaalissa.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.