Oi niitä aikoja. Vuosi sitten, sunnuntaina 19. tammikuuta avattiin Kustaa Hiekka -kulttuuriviikko 12. kerran.
Terveyskeskuksen pihalla olevan Elämän lähde -taideteoksen ympärille kokoontui runsas joukko väkeä lapsista ikäihmisiin. Kulttuuriviikon teemana oli liike, joten viikko avattiin yhdessä kävelemällä valotaidekohteet läpi.
Lunta ei ollut. Ilmanlämpötila oli joitakin asteita plussan puolella, joten ulkona tarkeni hyvin.
Minä olin siellä kahden kymmenvuotiaan pojan kanssa. Elämän lähde loisti vihreänä.
Valo tuntui hyvältä, sillä oli ollut jo niin pitkään pimeää. Tosin pojat olivat hullaantuneita Laitilan keskustan tarjoamiin kännykkäpeli pokémon go -hahmoihin, joten he eivät kiinnostuneet kuvataiteilija Mollu Heinon suunnittelemista värikkäistä ja pintoihin heijastuvista valoista.
Avajaiskulkueesta oli kerrottu etukäteen, että siinä saattaisi olla yllätyksiä. Mustaan pukuun sonnustautunut hahmo johdatti kävelijät Lukutuvalle.
Jäimme kulkueen hännille, emmekä oikein tienneet, mitä siellä alkupäässä tapahtui. Ainakin ämpärit kiersivät joukon keskuudessa.
Tosin osa ihmisistä ei malttanut niistä luopua, joten he pitivät ämpärit mukanaan. Yksikin isän olkapäillä keikkunut lapsi laittoi sen päähänsä. Upeaa katusirkukseen heittäytymistä!
Miimikkohahmot järjestivät Lukutuvalla kinauskohtauksen taulusta. Minä seurasin kulkueen perässä kulkenutta vanhaa naista, joka köpötti eteenpäin selkä köyryssä kävelykeppiinsä nojaten.
Odotin hänen järjestävän oman shown. Loppujen lopuksi tiemme erkanivat, joten epäselväksi jäi, oliko vanhempi leidi osa katusirkusta vai vain yksi kävelijä muiden joukossa. No, viihdettä minulle joka tapauksessa.
Sinervonkulmalla edellämme kulkeva pariskunta osoitti valaistusta ikkunasta piirrosta, josta oli ollut kuva Laitilan Sanomissa. Minua hymyilytti.
Olin ottanut kuvan pari päivää aiemmin kännykkäkamerallani. Toimitukseen oli annettu vinkki, että Mollu Heino olisi juuri nyt kuvattavissa.
Kukaan muu toimittajista ei ollut paikalla, joten keskeytin vähän vastahakoisesti päivälle suunnitellun työni ja lähdin keikalle. Kunnon kameraakaan ei ollut saatavilla, sillä muut toimittajat olivat juttukeikoilla niiden kanssa.
Loppujen lopuksi kuva onnistui hyvin, ja valikoitui seuraavan lehden kanteen. Kuvassa Mollu Heino piirsi ohikulkevia ihmisiä ikkunaan. Hän teki sen nopeasti, sillä aikaa ei ollut montaa minuuttia – tai pyöräilijöiden kohdalla sekuntia.
Mollun taidot tekivät vaikutuksen. Hänen piirtämässään kuvassa näkyi kännykkäänsä tutkiva nuori, joka pää eteenpäin taivutettuna käveli eteenpäin. Ikuistettu hahmo näytti hyvin samanlaiselta kuin juuri ikkunan ohittanut nuori huppu päässään.
Mutta palataanpa avajaiskulkueeseen. Yhteisen kävelyn päätepiste oli kaupungintalon piha, jossa tulisirkus Flamma tanssi tulella. Pojat pääsivät silminnähden nauttivat tulishow’sta.
Tulitaiteilija heilutti, pyöritti ja heitti ilmaan tuleen sytytettyjä keppejä sekä kettinkejä dramaattisen musiikin tahdissa. Toinen pojista taltioi koko usean minuutin kestäneen esityksen puhelimeensa, jotta voisi esittää sen pikkuveljelleen.
Kulttuuriviikko tarjoaa tammikuun lopulla taas uusia elämyksiä. Tänä vuonna niitä ei koeta yhdessä suurina väkijoukkoina vaan pienemmissä porukoissa tai suoratoistona kotisohvalla. No, sohvalta pääsee mukaan se pikkuvelikin.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien tuottaja.