Willa Suti on kahden naisen taidetalo – Carolina Cederberg ja Ilona Auramaa ikuistavat ajatukset, tunteet ja kokemukset tauluiksi

0
Willa Sudin piipusta tupruava savumerkki kertoo, että taidetalon naiset ovat paikalla ja puuhella on käytössä.

Laitilan keskustassa sijaitsevan puutalokorttelin miljöö on tammikuisena pakkasaamuna kuin maalauksesta. Nouseva aurinko on värittänyt taivaan hehkuviin sävyihin.

Harva satunnainen kulkija tietää idyllisen korttelin olemassaolosta, vaikka se sijaitsee aivan Laitilan ytimessä, Kappelimäen kouluun johtavan tien varrella.

Vanhan puutalon tuvassa puut räsähtelevät hellassa ja ikkunoista avautuvat lumiset maisemat. Kamarien seinät ovat täynnä abstraktia taidetta, maalaustelineillä keskeneräiset työt odottavat tekijää ja lattialla on telineissä kokoelma valmiita töitä.

Willa Sudiksi nimettyä taloa emännöivät Carolina Cederberg ja Ilona Auramaa nauttivat päivä päivältä lisääntyvästä valosta ja tilasta, jossa voi kaikessa rauhassa uppoutua maalaamiseen.

Cederberg sai idean työtilasta, kun vanha talo jäi vaille asukkaita viime vuoden lopussa. Talo on hänen puolisonsa Juha Rinteen omistuksessa. Kodikas ja valoisa työtila on toteutunut unelma, vaikka Cederberg kertoo olleensa ihan tyytyväinen autotallin perukoilla olleeseen maalauspaikkaankin.

Cederberg mietti, että talossa olisi tilaa myös toiselle maalausta harrastavalle. Hän laittoi Facebookiin kyselyn. Euralainen Ilona Auramaa ilmoitti kiinnostuksensa. Muutamassa viikossa kaksi ennestään toisistaan tietämätöntä naista ovat jo kuin jo vanhoja tuttuja ja vielä enemmänkin, sielunsiskoja.

Naisia yhdistää harrastuksen lisäksi myös ammatti: molemmat ovat psykiatrisia sairaanhoitajia.

Monenlaisia suunnitelmia muhii naisten mielessä, ja niitä ryhdytään toteuttamaan vähitellen. He miettivät, että Willa Sutiin voisi kutsua vaikka ikäihmisiä taidekaffeille.

Cederberg aloitti maalausharrastuksen kolmisen vuotta sitten. Auramaan elämässä sudit ja siveltimet ovat kulkeneet matkassa pidempään.

Auramaalla on takanaan useampia näyttelyjä, Cederbergin töitä on ollut esillä Uudessakaupungissa ja Laitilassa.

Molemmat nauttivat maalaamisen synnyttämästä flow-tilasta. Siinä ajan taju häviää ja kaikki muu unohtuu. Kumpikaan heistä ei ole innostunut maalaamaan maisemia, asetelmia ja ihmisiä eikä ylipäätään näkyvää todellisuutta.

Työt ja niiden värimaailma kumpuavat milloin mistäkin, muistoista, koetuista hetkistä ja tunteista.

– Värit ja valo ovat minulle tärkeämpiä kuin muoto, Auramaa kuvailee.

Cederberg kertoo, että hänelle itselleenkin on mysteeri, mitkä värit tauluun kulloinkin valikoituvat. Jostain syystä keltaiselle on ollut käyttöä hyvin vähän, vaikka se on hänen lempivärinsä.

Auramaa muistuttaa, että värit vaikuttavat meihin eri tavalla, ja katsoja voi löytää taulusta erilaisia tunteita kuin sen tekijä on työtä tehdessään ajatellut.

– Käytin yhdessä työssäni kirkasta sitruunankeltaista. Näyttelyssä kävijät pitivät taulua iloisena ja valoisana, vaikka itse olin kokenut maalavaani siinä työssä kipua kankaalle.

Molemmat käyttävät akryylivärejä.

Jäykkyys ja säännöt eivät ole Willa Sudin naisille tärkeitä maalaamisessa. He mieltävät itsensä mieluummin peppipitkätossuiksi, joille kaikki on mahdollista.

– Olen suurien kaarien ihminen, ja väritkin saavat lentää ja valua, Cederberg kuvailee työskentelyään.

Maalaaminen on yksinäistä, mutta taideyhdistyksistä löytää ihmisiä, joiden kanssa on helppoa löytää samanhenkisiä ihmisiä.

– Vakka-Suomen taideyhdistyksessä on hyvä ilmapiiri, Cederberg kehuu.

Auramaalle oma työhuone naapurikaupungissa antaa mahdollisuuden täydelliseen keskittymiseen.

– Tulen tänne vain maalaamista varten. Kotona ajatuksiin tulee kaikenlaista muuta.

Taulun maalaaminen ei ole insinöörityötä, ja prosessit vaihtelevat. Lopputulos on usein yllätys tekijällekin. Joskus valmista tulee nopeasti, toisinaan hitaammin.

Mistä ideat tauluihin kumpuavat? Eletystä elämästä ainakin.

– Kymmenen vuotta sitten koettu tunnelma voi muuttua maalatessa äkkiä merkitykselliseksi, taideterapiaa opiskellut Auramaa sanoo.

Cederberg kertoo, että joskus hänellä on työtä aloittaessaan taulun nimi mietittynä, joskus mieli on täysin tyhjä. Tunteet nousevat pintaan itsellekin yllätykseksi.

Hän sanoo lähteneensä ystävänsä yllytyksestä muutama vuosi sitten Vedic art -taideleirille Ranskaan.

– No tuntuihan se aika mahtipontiselta, mutta siitä se lähti. Sain sieltä rohkeuden ryhtyä tekemään ilman erityisia tavoitteita vain sillä ajatuksella, että tulee mitä tulee.

Ja tulihan sieltä. Maalauksia, uusia ystäviä ja viimeisimpänä Willa Suti.