Laitilan Sanomien toimitus kävi testaamassa laskuvälineitä Walon mäessä. Mäki on selvästi suosittu, sillä se oli kaikilta puolin laskettu liukkaaksi. Liukumäen alarinteessä oli hurjat, paikoin jäiset ja hyppyrimäiset kumpareet.
Walon talon mäki on niin suuri, että ylhäältä ei näe alas saakka. Siksi on erityisen tärkeää, että alhaalla olijat siirtyvät nopeasti syrjään ennen kuin seuraavat laskijat tulevat päälle.
Kulttuuriseura Walo onkin muistuttanut jo aiemmin Laitilan Sanomien palstoilla lukijoita, että mäessä jokainen laskee omalla vastuullaan. Paikka on muinaismuistolain suojaamaa aluetta, jossa voi olla kiviä ja kantoja. Niitä mäessä näkee muutamissa kohdin, ja kovassa vauhdissa niitä voi olla vaikea väistää.
Mäestä löytyy alempaa myös loivempia osuuksia, joihin testiryhmä eli päätoimittaja Eija Eskola-Buri sekä toimittajat Hanna Hyttinen, Iida Kauppi ja Solina Saarikoski siirtyivät ensimmäisten tahallisten tai tahattomien kaatumisten jälkeen.
Vähän testiryhmän jälkeen mäelle saapuivat Oskari, 11, ja Emilia Aaltonen, 9, sekä Netta Kesälä, 9. Lapset vastasivat mäen komeimmista hypyistä ja vauhdikkaimmista laskuista.
– Kiva, että on hyppyreitä, kertoo lumipotkulautansa itse koonnut Oskari.
Potkulaudan Oskari kokosi useammasta pyörällisestä potkulaudasta. Suksi-osat hän oli löytänyt jo aiemmin kaupan alelaarista.
– Vähän tahmealta tuntuu vielä, Oskari kertoi ensimmäisten laskujen jälkeen.
Testiryhmäläiset ihailivat lasten rentoa laskuasentoa ja vartalonhallintaa. Testiryhmälle kehuja voi antaa ainakin aidoista kiljahduksista ja lumen pöllyttämisestä, vaikka mäenlasku vaatii aikuisilta selvästi harjoitusta.
Toisaalta hauskan ei tarvitse olla hurjaa.
– On myös viisautta tunnistaa rajansa, muistutti Solina Saarikoski.
Testiryhmän meno oli paikoin jäykkää ja jarruttavaa, kun taas Oskari, Emilia ja Netta uskalsivat antaa vauhdin kiihtyä. Testiryhmän aikuisten oli vaikea kestää hallitsemattomuuden tunnetta.
Testiryhmä arvioi muun muassa laskuvälineiden aerodynaamisia ominaisuuksia, ohjattavuutta ja mahdollisuuksia jarruttaa sekä käytännöllisyyttä.
Pulkka
+ Kevyt vetää perässä. Kyytiin voi lastata monenlaista, vaikka kaverin.
+ Suhteellisen helppoa ohjata käsillä.
+ Pulkka on helppo kaataa, ja siitä ei tipu korkealta.
+ Kyytiin mahtuu änkemällä kaksikin henkilöä.
+/– Kulkee hyvin, mutta vauhti nousee nopeasti kovaksi isossa mäessä.
+/– Reunat tuovat turvan tunnetta.
+/– Mäen pienet möykyt eivät tunnu pyrstössä, mutta sattuu kunnolla hyppyrissä.
– Kyytiin istuminen isommille hieman hankalaa, sillä pulkka on pieni ja istumakorkeus alhainen.
– Jos naru tippuu kyydistä, se jarruttaa.
– Jos jalat jäävät pulkan ulkopuolelle, lentävät lumet helposti naamaan.
Rattikelkka
+ Rattikelkan ehdoton etu on ratti. Sitä on helppo ohjata.
+ Rattikelkkaan on helppo istahtaa, koska penkki on esimerkiksi pulkkaa korkeammalla.
+ Rattikelkka kiihtyy nopeasti, ja liikkuu ketterästi.
+ Rattikelkkaan mahtuu kaksi istujaa.
+ Ratin ansiosta voi leikkiä, että kelkka on auto tai lentokone.
+/– Rattikelkassa on myös jarrut, mutta aikuisen on vaikea käyttää niitä, koska muutenkin istuma-asento on tyyliä polvet suussa. Tosin jarruttaa voi myös jaloillaan.
– Vauhti voi kiihtyä liiankin kovaksi.
– Kuljetus vie runsaasti tilaa esimerkiksi auton takakopassa.
– Pulkkaa raskaampi vetää perässä.
Liukurit, eri kokoisia ja muotoisia, paksumpia ja ohuempia
+ Pieni ja näppärä
+ Ei vie tilaa kuljetettaessa, pienimmät mahtuvat jopa kassiin.
+ Näppärä kantaa, varsinkin mallit, joissa on kahva.
+ Pohja on liukas, liukuu hyvin.
+ Helppo kellahtaa pois kyydistä.
+ Perinteisen mallin istuma-asento kehittää keskivartalon lihaksia.
+/– Tuntuma maahan on hyvä, mutta se voi sattua peffassa, jos mäessä on epätasaisuuksia.
+/– Osa liukurimalleista voi lähteä pyörimään, mikä on joidenkin mielestä hauskaa, toisten mielestä pelottavaa.
+/– Osaa liukureista on vaikea hallita. Törmäysvaara.
– Useimmat mallit tarkoitettu vain yhdelle.
– Jos jalat osuvat maahan, lentävät lumet naamalle.
Lumipatja
+ Testiryhmäläisten suosikki, myös lapsilaskijoilta sai kiitosta.
+ Patja taipuu moneen eri asentoon, joten siinä voi laskea pehvallaan, polvillaan tai makuuasennossa.
+ Patjassa miellyttää sen pehmeys. Mäen pienet kuhmurat eivät satu takalistoon.
+ Patjaan mahtuu isompikin ihminen, tai vaikka kaksi lasta.
+ Patjaa voi myös vetää tasaisella pinnalla.
+ Jos joku vetää patjaa, siihen on kiva voi hypätä vauhdissa kyytiin.
+/– Liukas pinta etsii parhaat lasku-uomat.
+/– Patjan vetonaru antaa näennäisen hallinnan tunteen. Siitä voi pitää kiinni kuin auton ratista eli tarpeen tullen rutistaa rystyset valkoisena.
– Patjan menosuuntaa on vaikea hallita, mutta sillä pystyy kuitenkin jarruttamaan joko käsillä tai jaloilla, riippuen laskuasennosta.
Lumipotkulauta
+ Visuaalisesti upean näköistä, kun taitava lumipotkulautailija liikkuu laudalla.
+ Helppoa nousta kyytiin, sillä mihinkään ei tarvitse istua.
+/– Peppu ei satu mäen epätasaisuuksista, mutta mahdollisesti kaatuu korkeammalta kuin perinteisemmistä laskuvälineistä.
+/– Sujuva meno vaatii hieman harjoittelua.
+/– Testiryhmän käytössä olleissa lumipotkulaudoissa oli säätömahdollisuuksia muun muassa etutangon korkeuden suhteen. Jo muutaman vuoden käytössä olleet säätönappulat olivat kuitenkin jumissa.
+/– Vaatii laskijalta hyvää tasapainoa.
– Näyttää osalle testiryhmäläisiltä liian vaikealta hallittavalta.
– Vaatii liukuvan alustan, sillä vauhtia täytyy olla riittävästi lumipotkulaudan sujuvaan etenemiseen.
– Vaikea hallita tietyissä tilanteissa.
Päivän Laitilan Sanomat
+ Vauhtia ei tarvitse pelätä.
– Meno oli tahmeaa, eikä lehti oikein liikkunut mäessä – hikeä hakevalle lehteä voi kuitenkin suositella, sillä siinä saa jumppaa varsinkin keskivartalolle, kun joutuu koko ajan jaloillaan nytkyttelemään itseään eteenpäin, jotta pääsisi edes etanan vauhtiin.
Lopputulema
- Testiryhmässä suurimman suosion sai lumipatja sen pehmeyden takia. Kiitosta sai myös se, että vauhti ei kiihdy liian kovaksi.
- Tosin on huomattava, että erilaisiin mäkiin sopii parhaiten erilaiset mäenlaskuvälineet. Esimerkiksi lumipotkulaudan käyttöä olisi kiva harjoitella loivemmassa mäessä. Hitaasti etenevässä mäessä taas pulkka olisi paras, koska sillä pääsee hyvään vauhtiin. Pehmeässä mäessä myös liukurit toimivat mainiosti.
Testiryhmän fiilikset
Eija Eskola-Burin kommentit:
Kylläpä ovat laskuvälineet kehittyneet ja monipuolistuneet siitä, kun lapseni olivat pulkkailuiässä! Reippain ja ennakkoluulottomin mielin lähdin testaamaan moderneja liukureita. Peloton asenne on käypää valuuttaa mäenlaskussa, mutta itsesuojeluvaiston puute olisi voinut koitua keski-ikäisen, kankeahkon rouvan kohtaloksi.
Hurjassa vauhdissa menetin hallinnan täysin ja liuin alamäkeä selkä menosuuntaan. Pääni tärähti pari kertaa töyssyissä maahan, mutta selvisin hengissä. Tunnelma suorituksen jälkeen oli kuin Jänöjussin mäenlasku -laulussa:
Kas satakunta volttia hän teki ilman holttia
Ja vatsalleen hän kinokseen näin lensi suksineen!
Hanna Hyttisen kommentit:
Joskus lapsena – ja vielä nuorena aikuisena – mäenlasku oli ehdottomasti parasta ajanvietettä, mitä talvi saattoi minulle tarjota. Ikävä kyllä ikä on tuonut huvitukseen lisämausteeksi vuosien myötä voimistuneen loukkaantumisen pelon. Pelko ei ollut täysin perusteetonta, kuten hyppyrin ylityksestä aiheutunut pieni tärsky kipeään selkään osoitti. Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä.
Ja kyllä se vanha riemukin löytyi, kun vain otti vauhdista pois suurimmat kierrokset ja valitsi mäen sivusta vähän maltillisemmat töyssyt.
Iida Kaupin kommentit:
Mäenlasku oli oikein kivaa, varsinkin kun välillä voi jäädä juttelemaan seuralaisten – ja myös muiden mäenlaskijoiden – kanssa. Ensimmäistä kertaa tänä talvena tunsin myös auringon paistavan niin, että se oikeasti lämmitti. Uskaltaisiko sitä oikein toitottaa, että se on kevättalvi nyt.
Vaikka Walon talon mäki tuntui itselle liian hurjalta, olen varma, että yli kymmenvuotiaat lapseni tykkäisivät juuri tuollaisesta mäestä, joka tarjoaa pitkiä laskuja, vauhtia ja hyppyreitä.
Solina Saarikosken kommentit:
Oijoi, mitä mahtavaa menoa ja meininkiä! Jyrkässä Rukoushuoneen mäessä – ja sen hyppyreissä – vuoroin hirvitti, vuoroin nauratti. Olen helposti innostuva ja asenteesta on usein hyötyä. Tosin mäenlaskussa totesin senkin, että omien rajojensa tunteminen on ihan hieno piirre ja omat rajat kulkivat nyt siinä, etten mäkeen uskaltautunut lumipotkulaudalla. Mutta niin kivaa oli, että kun työkavereiden kanssa vietetystä mäenlaskuhetkestä kotiuduin, niin lämmittävän kahvikupposen juotuani lähdin mäkeen toisessa seurassa uudestaan!
