Pirkko Varjo
Vuonna 2030 varsinaissuomalainen maaseutu on elinvoimainen, houkuttelee asumaan ja matkailemaan sekä tarjoaa loistavat puitteet etätyölle ja hyvälle elämälle. Tätä kaikkea se on kuitenkin vain parhaimmillaan ja vain jos ihmiset tekevät yhteistuumin töitä sen eteen. Maaseudun nykytilaa ja tulevaisuutta hahmoteltiin Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut webinaarissa 16.2.
Spatian projektitutkija Pasi Saukkonen kertoi viime syksynä tehdyn Maaseutuluotain-kyselyn alustavista tuloksista. Varsinais-Suomessa ydinmaaseudulla asuu vakituisesti reilut 50 000 ihmistä ja kesäaikaan 30 000 enemmän. Kyselyyn vastanneet arvostivat maaseudun turvallisuutta, hyvän elämän puitteita ja etätyömahdollisuuksia. Kehittämisen kohteina nähtiin vielä paremmat mahdollisuudet paikasta riippumattoman etätyön tekemiseen, peruspalvelujen parantaminen, metsä- ja biotalouden sekä yhteistyön kehittäminen.
– Omien vahvuuksien tunnistaminen nähtiin myös tärkeäksi. Lisäksi maaseudun aktiivinen markkinointia asuinpaikkana pitäisi parantaa. Se sai kyselyssä huonot arvosanat, Saukkonen kertoi.
MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg uskoi siihen, että Varsinais-Suomen maaseutu säilyy elävänä, mutta näki byrokratian ja turhan varovaisuuden kehittämisen esteinä.
_ Puheissa halutaan elävä maaseutu, mutta sitten yritystoiminnan pitäisi kuitenkin olla pienimuotoista puuhastelua 1960-luvun tyyliin. Ympäristö on tärkeä, mutta se ei ole museo.
Åberg harmitteli myös sitä, että rakentaminen on tehty vaikeaksi ja pienenkin rakennuksen pystyttämisaie voi tyssätä lupakäytäntöihin. Matkailupuolella hän toivoi enemmän toimijoiden yhteistyötä.
– Olen huomannut, että jos yrittää rakentaa vierailleen esimerkiksi viikon mittaisen matkailukierroksen Varsinais-Suomessa, se on hankalaa. Meidän pitäisi brändätä alue, tehdä Varsinais-Suomesta menestyskonsepti. Miksi muuten Pohjois-Savo on Suomen ainoa palkittu ruokamaakunta, Åberg kysyi.
RKP:n kansanedustaja ja saaristoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Sandra Berqvist puolusti kyläkouluja. Hänen mukaansa ne vahvistavat yhteisöllisyyttä ja kotiseututunnetta sekä tarjoavat ympäristön asukkaille paljon muuta kuin vain koulupalveluja.
– Ne lapset, joilla on vahva kotiseututunne, muuttavat usein takaisin kotikuntaansa aikuisina.
Maaseudun kehittämiseen suunnattua rahaa pitäisi suunnata maatalouden jalostusasteen nostoon ja laajakaistahankkeisiin, totesi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hilkka Vihinen .
– Kehityksen on tietysti oltava kestävää luonnon ja ympäristön kannalta.
ProAgrian asiantuntija Anu Ellä kertoi Länsi-Suomen Aikaa on -hankkeesta, jossa maatilayrittäjiä on autettu kehittämään toimintaansa niin, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. Esimerkiksi nurmituotannossa satotaso on noussut ja myös työn laatu on monella tilalla parantunut samalla, kun työtuntien määrä on laskenut. Tehokkaimmaksi kehittämisen työkaluksi on todettu osallistujien pienryhmätoiminta.
Leader Ravakan nuorisotyöryhmän jäsenet Iiris Soininen ja Vilma Taipale kertoivat siitä, mitä nuoret pitävät tärkeänä maaseudulla. Jotta nuoret viihtyisivät maaseudulla ja haluaisivat jäädä sinne asumaan, tarvitaan koulutusmahdollisuuksia, toimivaa lähiliikennettä, harrastusmahdollisuuksia ja vapaa-ajantiloja.
– Ajantasainen, kohdennettu markkinointi on tärkeää, samoin se, että nuoria kuunnellaan.
Maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston päällikkö Minna-Mari Kaila kertoi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansallisista tavoitteista. Tulevalla EU-rahoituskaudella pyritään varmistamaan maataloustuottajille kohtuulliset tulot, parantamaan kilpailukykyä ja muuttamaan elintarvikeketjun voimasuhteita. Lisäksi suojellaan ilmastoa, ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta, tuetaan sukupolvenvaihdoksia, varmistetaan elintarvikkeiden korkea laatu ja säilytetään maaseutu elinvoimaisena.
– Koronassa on ainakin se hyvä puoli, että olemme ottaneet valtavan digiloikan. Siinä maaseudulla on suuri mahdollisuus, Kaila sanoi.