Viime vuoden puolella osallistuin webinaariin eli verkkoseminaariin jossa, nostettiin esille, miten tärkeää toimittajien on käyttää oikeita sanoja eri ihmisryhmistä. Sanoilla kun luodaan maailmaa.
Kotimaisten kielten keskuksesta kielenhuoltaja Riitta Hyvärinen nosti esille eläkeläiset. Heidän nimeämisensä tosiaan on vaikeaa.
Joukossa on väkeä kuusikymppisistä yli satavuotiaisiin. On niin hyväkuntoisia kuin sairauden lannistamia, viimeisen päälle seuraihmisiä tai yksinäisiä ihmisiä.
Monesti valitsen tekstiini sanan ikäihminen, vaikka se ei välttämättä kuvaa ollenkaan monia eläkeläisiä, jotka tuntuvat olevan paremmassa kunnossa kuin työikäiset. Monet eläkeläiset myös käyvät töissä.
Heidät kutsutaan apuun, kun sijaista tarvitaan. Maatiloilla niin sanotut vanhat isännät, ja toden totta emännätkin, ovat lähes korvaamattomia apulaisia. Monet eläkeläiset myös hoitavat omia vanhempiaan, jotka eivät enää yksinään pärjää.
Aikanaan oman taloni rakennustöissä pääseppänä hääri eläkeiän kynnyksellä oleva henkilö, jonka työtahti huimasi päätä. Tauoilla ei kauaa kaffetta hörpitty. Naula piti saada lyötyä tikkailta seinään kolmella kopautuksella. Niinhän se häneltä menikin.
Seniori on uudempi sana, joka on sopivasti umpimähkäinen. Seniori ei ole enää juniori. Lisäksi siinä on tiettyä kunnioitusta iän kautta saadusta kokemuksesta. Jo elämää nähneitä voidaan nimittää myös varttuneiksi, iäkkäiksi, vanhuksiksi ja kolmanteen tai kultaiseen ikään ehtineeksi. Webinaariesityksessään Riitta Hyvärinen mainitsi itselleni uuden termin, harmaat pantterit.
Päätin käyttää tätä virkeää ja notkeaa termiä heti seuraavassa vanhempia ihmisiä koskevassa tekstissäni, kunnes työkaverini aprikoivat, että liittyykö termiin seksuaalinen aktiivisuus. Yhdessä pohdimme, onko harmaa pantteri vastine puuma-sanalle, jota leikillisesti käytetään vanhemmasta naisesta, joka osoittaa kiinnostusta itseään huomattavasti nuorempia miehiä kohtaan.
Urbaanista sanakirjasta löysin HIM-nimimerkiltä kommentin, jonka mukaan käsite tunnetaan Yhdysvalloissa, jossa harmailla panttereilla viitataan jo eläköityneisiin mutta aktiivisiin, urheileviin ja matkusteleviin ihmisiin. HIM kirjoitti myös, että eläkeläiset voi jakaa kolmeen ryhmään: go-go-seniorit, slow-go-seniorit ja no-go-seniorit. Suoraan suomennettuna kyse olisi siis menee-menee-senioreista, hitaasti-menee-senioreista ja ei-mene-senioreista. Kerrassaan hupaisat sanayhdistelmät, mutta hieman pitkiltä nuo sanat arkikäytössä kuulostavat.
Internetistä kaivelemalla löysin myös nimityksiä syytinkiläinen ja elättivaris, mutta ne luovat vahvan leiman taakasta, jota eläkeläiset eivät missään nimessä ole. Kun minä tarvitsen apua esimerkiksi lasten hoidossa, käännyn eläkkeellä olevien vanhempien puoleen.
Juuri tammikuun kovien pakkasten aikaan autoni hajosi. Onneksi saimme seuraavaksi päiväksi auton lainaan, keneltäkäs muultaan kuin vanhemmiltani. Nyt ajossa on mieheni isän auto, kunnes saamme autoasiat kuntoon.
Ehkä vanhemmille ihmisille pitäisi keksiä kokonaan uusia nimityksiä. Miten olisi arjen pelastajat, talkoosankarit, yhdistysmestarit tai vapaaehtoistyön pyörittäjät?
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien tuottaja