Lapsiperhe sairastui koronaan – “Tuntui kuin kotiin olisi tullut jokin pelottava uhka”

0
Monilapsisessa perheessä koronaviruksen aiheuttama covid-19-tauti oli jokaisella hiukan omanlaisensa.

Koronatilanne pomppasi Laitilassa tämän vuoden alussa aivan uudelle tasolle, kun lyhyen ajan sisällä virustartuntoja todettiin enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Positiivisia koronanäytteitä tehtiin niin paljon, että kaupungin ilmaantuvuusluku – varmistettuja tapauksia 100 000 asukasta kohden 14 vuorokauden aikana – ampaisi valtakunnallisten tilastojen kärkeen ollen yli 500.

Tuossa koronatartuntojen rytäkässä viruksen sai myös eräs laitilalainen perheenäiti. Hän kertoo tässä jutussa perheensä sairastumisesta koronaviruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin.

Perheen sairastamisesta kerrotaan nimettömästi erityisesti perheen lasten toiveesta.

PERHEENÄITI tietää, milloin ja keneltä virustartunnan sai. Altistuminen tapahtui ihan tavallisena keskiviikkona, kiireisenä työpäivänä. Ulkona oli kova pakkanen ja lumimyräkkä. Sään hän muistaa hyvin, koska se yhdessä kiireen kanssa sai hänet tarjoamaan autokyytiä ihmiselle, joka tietämättään kantoi koronavirusta.

Sen kummempaa ei tarvittu – ja juuri siksi koronavirus on niin petollinen. Koronavirushan leviää hanakasti juuri pari päivää ennen oireiden ilmaantumista.

– Ymmärrän hyvin, miksi koko ajan korostetaan sitä, miten tärkeää on välttää kontakteja.

PARI PÄIVÄÄ myöhemmin perheenäidille varmistui, että hän on altistunut koronavirukselle. Ja jo samana päivänä hänelle tulivat ensimmäiset oireet.

– Tuolloin oireeni olivat tosin vielä niin lieviä, että en olisi niitä ehkä osannut edes rekisteröidä, ellen olisi tiennyt altistuneeni.

Samana päivänä perheenäiti eristäytyi perheestään, mutta jo seuraavana päivänä, sunnuntaina, puolisolla alkoivat oireet.

Maanantaina perheenäidin oireet olivat vahvemmat.

– Ensimmäisinä päivinä oireet olivat samantapaisia kuin tavallisessa flunssassa. Minulle ei noussut esimerkiksi kuumetta, ei koko sairauden aikana, hän kertoo.

PERHEEN isän tauti sen sijaan alkoi rajummin, kovalla kuumeella. Koko perhe oli eristäytynyt kotiin, ja tiistaina sekä perheen isä että lapset testattiin, vaikkei kaikilla lapsilla oireita ollutkaan. Vielä tuolloin osa perheenjäsenille tehdyistä testeistä oli negatiivisia, mutta loppuviikosta erilaisia oireita oli jo kaikilla perheenjäsenillä.

– Meidän perheessä tauti kesti pisimpään minulla. Vaikka minulla ei ollut kuumetta, niin hengittäminen oli välillä vaikeaa, rintaan sattui ja lima jumitti jossain syvällä, yskin paljon. Ensimmäisellä viikolla en kuitenkaan ollut vuodepotilas, infektioastmaa sairastava perheen äiti kertoo.

“Viidennellä viikolla sairastumisesta osallistuin mökkitalkoisiin. Yhtäkkiä kesken fyysisen rasituksen tajusin, etten saa kunnolla henkeä.”

Oireet pahenivat koko ensimmäisen viikon ajan ja toista viikkoa hän kuvailee pahimmaksi.

– Silloin olin pari päivää makuullakin, vaikka kuumetta ei vieläkään ollut. Kolmas viikko oli sitten se, kun tunsin, että vointi lähti kohenemaan.

Pian tuli kuitenkin takapakkia:

– Viidennellä viikolla sairastumisesta osallistuin mökkitalkoisiin. Yhtäkkiä kesken fyysisen rasituksen tajusin, etten saa kunnolla henkeä. Rintaa alkoi pistellä ja sain rytmihäiriöitä. Minulle nousi myös kuume.

Sen jälkeen siivoaminenkin tuntui raskaalta.

– Nyt sairastumisesta on pari kuukautta ja oloni on sellainen, että voisin varovasti uskaltautua kävelylenkille. Onhan tämä ollut hurjaa, sillä jos työni olisi fyysistä, olisin joutunut olemaan töistä pois kuusi viikkoa.

VAIKKA perheen isällä oireet olivat rajummat, niin hän toipui nopeammin.

– Hänelle nousi heti korkea kuume ja hänellä oli esimerkiksi huimausta. Mutta hänellä se toinen viikko sairastumisen jälkeen oli jo parempi ja töihin hän pystyi jo kolmannella viikolla sairastumisesta.

PERHEEN lapsilla oli erilaisia oireita, kuten hiukan lämpöä, yskää ja päänsärkyä. Kova kuume oli vain perheen isällä.

– Tuntui, että kaikilla oli vähän erilainen tauti. Mutta meiltä kaikilta katosi haju- ja makuaisti, jotka ovat palailleet pikkuhiljaa takaisin, vähän kerrallaan ja alkavat olla nyt normaalit. Mutta vajaan viikon verran se kesti, että mitään ei haistanut tai maistanut.

“Olen todella helpottuneena ajatellut, että onneksi en tavannut yli 90-vuotiasta mummuani.”

PERHEENÄITI sanoo, että vaikka sairastaminen ei vienytkään vuodepotilaaksi, niin mikään kepeä tauti ei kuitenkaan ole kyseessä.

– Onhan tämä koville ottanut. Olen kuitenkin kiitollinen, ettei meistä kukaan esimerkiksi joutunut sairaalaan.

Hän itse kävi pari kertaa lääkärissä sairauden kolmen ensimmäisen viikon aikana.

– Nyt ajatellen ehkä kaikkein pahinta on kuitenkin ollut ahdistus ja pelko siitä, millaisia oireita itselle ja muille perheenjäsenille tulee. Vaikeaa on ollut myös kokemani syyllisyydentunne siitä, että minä sairastutin koko perheen.

TOISAALTA hän kiittelee, että oma varovainen suhtautuminen koronaan on kuitenkin myös ollut suoja.

– Meillä kanssakäyminen muihin ihmisiin on pyritty rajaamaan minimiin, enkä esimerkiksi itse altistanut virukselle muita kuin oman perheeni. Olen todella helpottuneena ajatellut, että onneksi en tuolloin esimerkiksi tavannut yli 90-vuotiasta mummuani.

Korona-aikana on käynyt ilmi, miten eri tavoin ihmiset pandemiaan suhtautuvat: osa noudattaa parhaansa mukaan suosituksia, osa taas ei niistä juurikaan perusta.

SAIRASTAESSA isoksi tueksi perheenäiti koki Laitilan terveyskeskuksen infektiopolin henkilökunnan.

– Arvostan valtavasti sitä, miten laajasti täällä on altistuneita testattu ja joukkotestauksia on järjestetty myös viikonloppuisin.

“Vaikeaa on ollut kokemani syyllisyydentunne siitä, että minä sairastutin koko perheen.”

Perheen kokemuksen perusteella myös lääkärin vastaanotolle pääsi nopeasti.

– Ja kun itse on huolissaan ja peloissaan, niin sekin tuntui tosi ihanalta, että infektiopolin henkilökunta oli aina niin avuliasta ja hyväntuulista. Ei lainkaan tullut olo, että sairauteni pelottaisi heitä tai heillä olisi kauhea kiire, vaikka varmasti on ollut.

TURVALLISUUDENTUNNETTA hän kertoo saaneensa siitäkin, että terveyskeskuksen infektiovastaanotolta soitettiin joka toinen päivä ja kysyttiin vointia. Myös ystävien ja sukulaisten huolenpito on lämmittänyt mieltä.

– Meidän voinnista oltiin huolissaan, kysyttiin kuulumisia ja vointeja. Myös apua tarjottiin ja saatiin, osa toi rappusille ruokaakin.

Läheisten välittävä suhtautuminen lämmitti mieltä.

– Koronaviruksen saaminen tuntui siltä kuin kotiin olisi tullut jokin pelottava ja tuntematon uhka, perheenäiti kuvailee.