Lomittaja antaa tilalliselle hengähdystauon – Ensi vuoden alussa Vehmaan lomitustoimen alue laajenee

0
Anniina Kelkka on työskennellyt maatalouslomittajana 2, 5 vuotta. Ellän tilalla lomittajan vastuulla oli 180-päinen lihakarja.

Pirkko Varjo

Anniina Kelkka on tullut töihin Kolisevan kylässä sijaitsevalle Ellän tilalle aamukahdeksalta. Vastassa on 180-päinen lihakarja, joka on lomittajana työskentelevän Anniinan vastuulla sillä aikaa, kun tilan emäntä Riikka Sarajuuri on vapaalla.

– Ensimmäiseksi annan lehmille jauhoja ja laitan ruokintapöydät siistiksi. Siirrän traktorilla heinäpaaleja, hoidan turve- ja pahnakuivitusta, tarkkailen eläinten vointia ja pidän yleensä paikat kunnossa, lomittaja kuvailee tehtäviään.

Työpäivä on kaksiosainen. Aamuvuoro loppuu yhdeltätoista ja silloin Anniina ajaa kotiinsa Siloon. Kolmelta hän tulee takaisin ja viipyy kuuteen asti. Päivä on tältä erää viimeinen Ellässä. Edessä on kaksi vapaapäivää ja sitten seuraava lomituspaikka, vasikkakasvattamo.

– Yllätyksiä voi tulla, jossain tarvitaan sijaista ja suunnitelmat muuttuvat. Lomittajista on pula.

Maatalouslomittajaksi tullaan yleensä alan koulutuksen, maatalousalan perustutkinnon, kautta. Myös Anniina suorittaa sitä Novidassa oppisopimuksella, mutta koska hänellä on vankka kokemus maatilan töistä, hän voi jo työskennellä täysipainoisesti. Eläinkokemus on karttunut oman kotitarvetilan hoitamisessa; eniten uutta saa oppia tiloilla olevien erilaisten laitteiden ja koneiden käyttämisessä.

Anniina on yksi Vehmaan lomitustoimen 83 lomittajasta. Ensi vuoden alusta työkavereita tulee lisää, sillä Pöytyän ja Salon paikallisyksiköt liitetään Vehmaan sopimukseen. Siitä lähtien lomitusalueen rajat kulkevat Kustavin, Harjavallan, Loimaan, Hangon ja Paraisten muodostaman piirin sisäpuolella. Alueella on yhteensä 1286 maatilaa ja 157 lomittajaa.

Anniinan tuskin sentään tarvitsee lähteä Inkooseen asti töihin, mutta jo nyt työpaikalle voi olla matkaa.

– Kauimmaisin paikka on Säkylässä. Siinä edestakainen matka on toistasataa kilometriä.

Maatalousyrittäjänä Riikka Sarajuurelle kuuluu 26 lomapäivää vuodessa. Ellän tilan 11. emäntä on kiitollinen lomittajajärjestelmästä, vaikka se ei automaattisesti takaa sitä, että tilallinen voisi pakata laukkunsa ja lähteä lomareissulle. Karjatiloilla on otettava huomioon jo se, että lomittaja ei saa mennä yksin karsinaan.

– Minulle on suuri apu siitä, että vanhempani Hannu ja Eija Sarajuuri ovat lähellä ja auttavat. En silti välttämättä lähde kotoa pois, mutta on mukava saada vähän vapaata muihin töihin.

Tilan töissä ovat usein apuna myös lapset, Katri , 15, Veera , 13, Saara 7 ja Herman , 6. Äidin lomapäivien aikana perhe kokoontuu usein keittiöön leipomaan. Se on kaikkien yhteinen huvi. Alkuperäiseltä koulutukseltaan Riikka on kotitalousopettaja.

Ellän tilalla kasvatetaan angus-hereford -risteytystä olevia emolehmiä. Ne poikivat keväällä ja viettävät kesän laitumella yhdessä jälkeläistensä kanssa. Syksyllä sonnivasikat siirretään omaan pihattonavettaansa kasvamaan. Kaikkiaan tilalla on kolme pihattoa.

– Poikimisaika alkaa maaliskuun puolessa välissä. Silloin täällä ei paljon nukuta. Lehmiä pitää valvoa ympäri vuorokauden.

Anniina Kelkka on tehnyt maatalouslomittajan töitä 2,5 vuotta. Hän pitää työstään ja voi kuvitella tekevänsä sitä eläkeikään asti.

– Jos vain terveys kestää. Lomittajan työ sopii sellaiselle, joka pitää monipuolisesta työstä ja päivistä, jotka ovat täynnä yllätyksiä.