Persevalokuvien syvempää filosofiaa peilaamassa

0

Marko Laihinen

Alkuun jumppaa – jos sinulla on mielikuva, minkä muotoinen kroppa on Kim Kardashianilla, niin nyökkää ja nosta peukku.

Erään kaupallisen sivuston mukaan nykynuorison suosikkiammatteja on päästä Instagram-vaikuttajaksi. Minäkin pohdin siitä helppoa lisätuloa, siellä 1000 euroaa per kuva on normaalia.

Käytännössä komeron tiukimmat raappahousut jalkaan, sitten peilin edessä otetaan omasta perseestä sata valokuvaa hymyn kanssa ja kliks: paras otos julkaistaan koko maailmalle. Ja kohta jo plinksuu kännykkään sydäntä ja peukkua, ja omalle perseelle niitä Seuraajia, jonka jälkeen myös mainostajat kiinnostuvat. Taas uusi potentiaalinen asiakaslauma on kerääntynyt tuoreen influensserin hanurin taakse.

Suosittu persekuviensa julkaisija on rahanarvoista, kärpäspaperimaista liimaa tavarakauppiaille. Sillä myyjäpuoli tietää, että iso osa ihmisistä tekee ostoksia kahdella tavalla. Joko tekee kuten heidän karismaattinen johtajansa näyttää mallia tai sanoo, tai sitten puolisokeasti niin kuin muutkin. Ettei erotuttaisi porukasta.

Vaan eipä ole Laihisen persevalokuvalla markkina-arvoa verrattuna Kardashianin otoksiin. Yhy yhy. Minulla on Instassa vain 91 seuraajaa ja Kimillä jeesuksen tavalla 210 miljoonaa.

En siis ole kiinnostava tyyppi. Yhy yhy. Toiset ovat kauniimpia, ja niillä on näköjään aamusta yöhön mahtavaa elämää. Niillä on enemmän tykkäyksiä ja Seuraajia. No niin, nyt puhkesi itsetunto ja tuli masennus, kateusahdistus ja tuskan parahdus.

Mihin Instagramin ja vastaavien nuorekasta yksilökulttuuria korostavien digisovellusten juttu perustuu? Ne ovat sosiaalisen palautteen välineitä meille ihmisille, joilla on loputon tarve verrata itseään muihin. Tahto kuulua juuri tietynlaiseen laumaan. Tämä koskee naisia, miehiä ja mitä tahansa sukupuolta olevia.

Joillakin oman perseen valokuvaajilla se hyväksynnänhaku ja julkisuudenkipeys etenee pakkomielteeksi, riippuvuudeksi. Julkaistaan kuva ja tekstipostaus, saadaan tsemppipalautetta, ja se aiheuttaa mielihyväisiä tunteita. Haluamme kylpeä lämpimissä, ihailevissa kehukommenteissa.

Toki jonkun mielestä tässä on kyseessä vain itsekeskeinen digitaalinen itsetyydytys.

Samalla olemme superherkkiä kielteiselle palautteelle. Jos v***u yksikin k***pää sanoo, että avautumiseni oli hattarahöttöä tai mikä pahempaa, ettei se minun persekuvani ole muka ihana ja söpö, niin se on saman tien todella ikävää vihapuhetta, kiusaamista, loukkaavaa ikärasismia, intersektionaalista sovinismia, rodullistamista, vähemmistöläisen maalittamista ja mitämuutaniitäon. Ja äkkiä soitto iltapäivälehteen, josko kohujuttua kerjääntyisi. Koska se tietää lisää Seuraajia. Eli mainostuloja eli rahaa.

Eniten toki tienaavat näiden sovellusten omistajat – kun Facebook 2012 osti omaan lypsyimperiumiinsa rahantekokone-Instagramin, hintalappu oli miljardi dollaria.

Jos haluaa avartaa ymmärrystään digiriippuvuuksien maailmasta, oiva kirja on Adam Alterin Vastustamaton – miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, skrollaamista, klikkaamista ja seuraamista.

Kirjoittaja asuu Turussa ja miettii, mitä entisaikaan olisi tehty omien persevalokuviensa tyrkyttäjille.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here