Uudenkaupungin Soroptimistien järjestämä kirjoituskilpailu on ratkennut, voittajaksi valittiin 17-vuotiaan uusikaupunkilaisen Silja Pietilän kirjoitus Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö.
Uudenkaupungin Soroptimistiklubi oli mukana YK:n jokavuotisessa Oranssit Päivät -kampanjassa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.
Oranssi on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen väri. Se symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus.
Uudenkaupungin Soroptimistiklubi järjesti Oranssit päivät -teemaan liittyen myös kirjoituskilpailun Vakka-Suomen 15–19-vuotiaille nuorille. Kirjoituskilpailun tavoitteena oli kiinnittää huomiota toimiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
Soroptimist International
- Soroptimist International on maailmanlaajuinen eri ammatteja, kulttuureja ja maita edustavien naisten vapaaehtoisjärjestö, joka puolustaa ihmisoikeuksia, rauhaa ja demokraattista päätöksentekoa.
- Se edistää erityisesti naisten ja tyttöjen asemaa ja tasa-arvoa kouluttamalla ja rohkaisemalla heitä uusiin tehtäviin.
- Soroptimistit tekevät työtä maailmanlaajuisesti naisten ja lasten elämän parantamiseksi.
Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö
Jo viisivuotiaana opin, ettei tuntemattomille hymyillä. Hame päällä istutaan nätisti ja ruokapöydässä ei riehuta. Aina jaksettiin muistuttaa, miten “Pojat on poikia” ja “rakkaudesta se hevonenkin potkii”.
Hiukset letitetään jouluaamuna nätisti, ja juhlakengät jalassa ei saa juosta. Antaa poikien pelleillä, mutta näytä sinä nättinä tyttönä taitavasti esimerkkiä. Muista kunnioittaa vanhempiasi, opettele äidiltä kokkausta ja ota isosiskosta mallia. Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö.
Jo seitsemänvuotiaana opin, ettei pimeällä kävellä yksin kaverilta kotiin. Netissä ei kerrota oikeaa nimeä, ja kotiin tullaan ennen pimeää. Poikien pitää antaa siirtää pulpetit ja avata ovet, se ei pikkutyttöjen tehtäviin kuulu.
Kauneus on voimaa ja hymyilemällä pääsee pitkälle. Ystäviä on oltava; yksin ei tästä maailmasta selviä. Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö.
Jo 11-vuotiaana opin, että maailma on pelottava paikka. Vanhojen miesten estämiseen netissä on totuttava, ja kaikille ei edes ikä merkitse mitään. Joukosta ei kannata erottua ja ulkonäköön täytyy panostaa. Hameen tulee olla yli polven, sukat yli nilkan ja paita yli vatsan. Herkkuja syödään vain lauantaisin ja paino pidetään urheilemalla kurissa. Murrosiän muutoksia tulee hävetä, eikä kuukautisista saa puhua. Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö.
Jo 13-vuotiaana opin, ettei maailma ole reilu. Vammaisuus on häpeä ja sairauksista ei puhuta. Kärsimys kestetään hiljaa; ei kukaan jaksa turhaa valitusta kuunnella. Sairastuneen tukena ollaan vain kunnes oireilu alkaa, itsetuhoisuus on säälittävää huomionhakua ja arvet täytyy pitää vaatteiden alla piilossa. Syömättä jättäminen on nuorelle tytölle normaalia ja kouluun meikkaaminen välttämätöntä. “Teini-iässä elämän kuuluu olla vaikeaa” ja “Tuollaisia draamakuningattaria kaikki tytöt tuossa iässä ovat”. Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö.
Jo 15-vuotiaana opin, ettei virkavaltaan voi luottaa. Itse pitäisi osata olla varovainen, hiljaisuus on myöntymisen merkki, ja pukeutumisesta se kuitenkin oli kiinni. Kehoni ei koskaan ollut minun, eikä minulla ole oikeutta sanoa mitä sille tehdään tai ei tehdä. “Ei” ei riitä, “Lopeta” ei riitä, “Jätä mut rauhaan” ei riitä; niille ei mikään ikinä riitä. “Poikien huomiosta pitäisi osata olla kiitollinen” ja “Kuitenkin siitä salaisesti nautit”. Tapahtuneesta ei puhuta ja itseään kuuluu hävetä. Paniikkihäiriö pitää piilottaa ja traumat on unohdettava. Uhria ei kukaan usko, eikä itse syyllinen teoistaan ikinä kärsi. Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö.
Jo 17-vuotiaana opin, ettei kukaan pysty minua suojelemaan. Yksin tässä maailmassa pitää selvitä, eikä keneenkään voi noin sokeasti luottaa. Ensimmäisestä kerrasta olisi pitänyt oppia, turhaan ei olisi pitänyt ottaa riskejä ja tyhmistä päätöksistä tulee seurauksensa. Valmiiksi rikkinäistä on helppo rikkoa lisää, rakastaa ei saa ketä haluaa ja elää pitää muiden ihmisten odotusten mukaan. Onneksi on instagramin tekopyhät motivaatiopersoonat aina jaksamassa muistuttaa, ettei kukkia kasva ilman sadetta ja kipuunkin tottuu, kun tarpeeksi sattuu. Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö.
Nyt viimein lähestyn kahdeksaatoista ja odottaa edessäni aikuisikä. Mutta tässä teille surullinen fakta: On lapsuuteni ollut ohi jo kauan. Turmeltumattoman lapsen unelmat murskattiin jo vuosia sitten, ennen kuin ne olivat ehtineet edes kunnolla syntyä. Jäljelle jäi vain painava turvattomuuden tunne ja epätoivoinen rukous paremmasta huomisesta, jonka voimin kannattelen eteenpäin. Veitte minulta lapsuuteni, viattomuuteni ja onnellisuuteni, joista en kahta ensimmäistä tule varmuudella koskaan saamaan takaisin. Epäonnistuitte suojelemaan minua, kuulemaan minua ja auttamaan minua, silloinkin, kun sitä kipeimmin tarvitsin. Pakotitte minut kasvamaan, ennen kuin olin edes juureni ehtinyt asettaa maahan. Teitte minusta naisen, vaikka olin vasta tyttö; se on nuoren naisen todellisuus.