Täst kulmast: Nyt tuoksuu kevät

0

Minua ei haitannut yhtään myöntää olleeni väärässä viime perjantaina. Edellisenä päivänä olin kirjoittanut perjantain lehden kannessa olevan sää-kuvan alle Voi harmaus. Harmaudesta ei kuitenkaan ollut perjantaina jälkeäkään ja aurinko kutitteli nenänpäätä.

Se sai minut pohtimaan, mistä tietää kevään alkaneen. Sen tuntee tuoksusta. Sen tuntee myös siitä, että aurinko todella lämmittää. Koska tänä vuonna on ollut myös lunta, kevään tulon näkee siitä, että lumen sulaessa nurmikolle ilmestyy vihreitä tai ruskeita laikkuja. Tietysti kevään voi myös kuulla, kun linnut alkavat laulaa.

Ostimme omakotitalon viime kesänä. Ensimmäinen kesä meni nopeasti ja ennen kuin huomasimmekaan oli jo syksy. Nyt kevät on tuonut mieleen myös kaikenlaisia kevätpuuhia. Pitäisikö noiden pensaiden tilalle istuttaa jotain muuta? Voisiko lapsille rakentaa oman leikkimökin pihan nurkkaan?

Ehkä kaikkein parasta kevään tulossa on kuitenkin lisääntynyt valo. Sunnuntai-iltana, kun lapset leikkivät naapurissa asuvien lasten kanssa meidän takapihalla, havahduin siihen, että kello oli kuusi ja ulkona näki vielä leikkiä. Vasta vähän ennen seitsemää kuopus tuli kyselemään taskulamppua heidän leikkeihinsä, koska oli tullut pimeää.

Vanha kunnon takatalvi ehtii vielä tulla monta kertaa, mutta valoa se ei vie pois. Valoa on nyt myös kirjaimellisesti valoa tunnelin päässä. Kun koronatilanne synkkenee päivä päivältä ja edessä ovat tiukkojen rajoitusten viikot, lisääntynyt valo muistuttaa siitä, että kesä on tulossa. On ennakoitu, että koronavirus noudattelee kausivaihtelua ja lähestyvän kesän odotetaan jo itsessään laskee tartuntamääriä.

Jokainen päivä kohti kesää merkitsee myös rokotusten etenemistä. Suomalaisia on rokotettu jo pian 400 000, mikä tarkoittaa, että aikuisista on rokotettu yli kahdeksan prosenttia. Suurimmat rokotuserät ovat edelleen saapumatta, joten rokotettavien määrän odotetaan kasvavan jatkossa nopeammin. Toki rokotteisiin liittyvien toimitusvaikeuksien vuoksi ennusteisiin liittyy epävarmuutta.

Koska lähitulevaisuus näyttäytyy epävarmana, tuntuu turvalliselta kääntää katse omalle pihalle. En edelleenkään tunne olevani pihaa kuopsuttelevaa sorttia, mutta myönnän hieman innostuvani katsellessani pihaa kevätauringon häikäistessä silmiäni.

Mielessäni istutan pihalle niin mansikoita kuin vadelmapensaitakin ja mittailen parasta leikkimökin paikkaa. Vaikka suunnitelmien täytäntöönpano on aina eri asia kuin asioista haaveileminen, annan mieleni häärätä pihalla rauhassa. Onhan kevät.

Hanna Hyttinen

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, jolla mielikuvituksessaan vihreä peukalo.