– Kun luonnon kanssa ollaan tekemisissä, vain tietyt asiat voi opettaa etukäteen, loput opitaan kantapään kautta, Juho Aula sanoo.
Haukan kylässä sukutilaa isännöivä 32-vuotias Aula valittiin HKScanin vuoden sikatuottajaksi.
Aulan tilalla on emakkosikala, minkä lisäksi siellä viljellään varhaisperunaa, porkkanoita ja rehuviljaa. Sikalan 90 emakkoa on jaettu seitsemään ryhmään, jotka porsivat kolmen viikon rytmissä siten, että yksi emakko porsii noin kaksi kertaa vuodessa. Porsaat kasvatetaan tilalla 30-kiloisiksi ja myydään sitten lihasikaloihin.
Juhon apuna on muutaman sadan metrin päässä asuva isä. Lisäksi tila työllistää kesällä kausityöntekijöitä. Sukupolvenvaihdos tehtiin 2018.
Sikatilalla työpäivä alkaa seitsemän maissa. Sikalassa ruokinta ja lannanpoisto ovat pitkälle automatisoituja, mutta ihmissilmää tarvitaan varmistamaan, että kaikki toimii.
Siemennys, eläinten siirrot, pienten porsaiden ruokinta ja monet muut asiat vaativat käsityötä. Aamulla sikalassa kuluu 2–3 tuntia, minkä jälkeen on tilan muiden töiden vuoro. Illalla sikalakierros toistuu.
Suhteellisen lyhyen isännyytensä aikana Aula on kehittänyt tilallaan muun muassa genetiikkaa, rehustusta, eläinten kasvuolosuhteita ja eläinterveyttä.
– Suurin terveysvaara on afrikkalainen sikarutto, jota esimerkiksi villisiat voivat levittää. Villisiat eivät kuulu Suomen luontoon. Myös ihminen voi levittää sikaruttoa, vaikka ei itse sairastu siihen. Tauti voi tulla vaikka Virosta tai Venäjältä tuotujen lihavalmisteiden mukana. Sikarutto lopettaisi sianlihan viennin ja romahduttaisi hinnan.
Kotitilan jatkaminen oli Juholle itsestään selvää. Tilan tulevaisuus sen sijaan on hämärän peitossa. Kaikesta kehittämisestä ja kunnianhimosta huolimatta sikalan pito ei pian enää kannata.
– Uudet tilavaatimukset tulevat voimaan viiden vuoden päästä, ja jos toimisin niiden mukaan, minun pitäisi joko puolittaa emakkojen määrä tai tehdä kallis laajennus. Uskon, että 2026 aika moni sikala lopettaa.
Aula on myös viidettä vuotta Laitilan MTK:n puheenjohtajana. Järjestötyö on hyvä keino pysyä ajan tasalla maatalouspolitiikassa ja se on tuonut mukanaan laajan verkoston kollegoita.
Niitä, jotka vasta haaveilevat maalla asumisesta ja siellä yrittämisestä, Aula kehottaa pitämään pään kylmänä.
– Ei saa unohtaa realiteetteja. Toiminnan on oltava niin isoa, että siitä saa elannon. Mikään puoli hehtaaria ohraa jonnekin luomupiiriin ei vielä elätä.
