Jatkuvaa kiusaamista pari vuotta kokenut laitilalaisnuori ei uskalla enää liikkua yksin juuri kotipihan ulkopuolella – Keväällä tehty valtuustoaloite vaatii jämäkämpää puuttumista koulukiusaamiseen

0
Jatkuvaa - vähintään kerran viikossa ilmenevää - koulukiusaamista kokee Laitilassakin kymmeniä lapsia ja nuoria. Piirros: Noora Klaavu

”Mielestäni koulussa ei ole otettu kiusaamistani tarpeeksi vakavasti”

– Kun meidän koulun tilaisuuksissa vakuutetaan, että kiusaamiseen puututaan heti, niin mun on vähän vaikea kuunnella sellaista puhetta, koska omat kouluvuoteni tässä koulussa ovat olleet täynnä kiusaamista, sanoo Varppeen yläkoulua käyvä laitilalaisnuori.

On ihan tavallinen toukokuinen perjantai, kun keskustelemme puhelimitse hänen kokemastaan koulukiusaamisesta. Hän analysoi taitavasti kokemaansa kiusaamista ja sen synnyttämiä tunteita. Välillä hän pitää pieniä taukoja vaikeiden kysymysten jälkeen, mutta jatkaa sitten taas puhumista kunnioitusta herättävällä rohkeudella.

Nuori kertoo kokemastaan kiusaamisesta sekä sen herättämistä tunteista ja pohdinnoista nimettömänä, koska pelkää kiusaajiaan.

”Osa kiusaajien vanhemmista ei uskonut, miten rankkaa kiusaaminen oli.”

KIUSAAMISEN hän kertoo alkaneen sinä syksynä, jolloin hän aloitti seitsemännen luokan Varppeen yläkoulussa. Tuolloin puolen kymmentä oppilasta otti hänet silmätikukseen.

– Se on sellainen porukka, joka oli jo ala-asteella käyttäytynyt yleisesti huonosti ja kiusannut vähän kaikkia. Mutta sitten se kiusaaminen alkoi kohdistua juuri muhun.

Hän kertoo kiusaamisen olleen koulupäivän aikana muun muassa huutelua, nimittelyä ja solvaamista.

– Lisäksi he ovat soitelleet mulle häirintäpuheluita keskellä yötäkin, lähetelleet haukkumaviestejä ja nimitelleet sosiaalisessa mediassa.

NUORI kertoo keskustelleensa kiusaamisesta vanhempiensa kanssa heti, kun se alkoi.

– Mun vanhemmat oli sitten yhteydessä kiusaajien vanhempiin silloin seitsemännen luokan syyskaudella. Käsittääkseni osa kiusaajien vanhemmista otti asian vakavasti, mutta osa ei uskonut, miten rankkaa kiusaaminen oli. Kiusaajat ovat ihan suoraan valehdelleet, että eivät kiusaa, hän kertoo.

Kiusaaminen jatkui ja nuori kertookin vanhempiensa olleen seuraavaksi yhteydessä sekä hänen luokanvalvojaansa että koulun rehtoriin.

– Vuosi sitten keväällä koulussa tehtiin kiusaamiskysely, johon kirjoitin, että minua kiusataan. Käsittääkseni sen pohjalta sitten asia nousi koulussa kunnolla esiin.

”Pahoinpitelyn jälkeen HÄN ei ole enää uskaltanut liikkua Laitilassa yksin.”

Kiusaamista hän on kokenut pahimmillaan koulussa joka päivä, minkä lisäksi häntä on häiritty vapaa-ajalla esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sekä haukkumaviestejä lähettelemällä ja häirintäsoittoja soittamalla.

– Nyt pari näistä kiusaajistani on onneksi lopettanut kiusaamisen. Ja osa niistä, jotka edelleen sinnikkäästi minua kiusaavat, on muuttanut pois Laitilastakin. Koska he eivät ole enää Varppeen koulun oppilaita, ei koululla ole enää mahdollisuutta puuttua näiden harjoittamaan koulukiusaamiseen.

HÄN KERTOO kiusaamisen olevan edelleen jatkuvaa, muttei jokapäiväistä. Kiusaaminen on kuitenkin saanut myös aiempaa vakavampia sävyjä.

– Talvella yksi näistä kiusaajistani pahoinpiteli minut vapaa-ajalla, kun olin kavereideni kanssa.

Pahoinpitelyn jälkeen hän ei ole enää uskaltanut liikkua Laitilassa yksin, koska pelkää kohtaavansa kiusaajansa.

– Yksin uskallan tyyliin käydä postilaatikolla, en paljon muuta, hän huokaisee ja kertoo, että pahoinpitelystä on tehty rikosilmoitus.

Pari vuotta jatkunut kiusaaminen on jättänyt jälkensä.

– Minusta on tullut paljon sulkeutuneempi ja arempi. En oikein uskalla tutustua uusiin ihmisiin tai luottaa siihen, että minusta ajatellaan hyvää. Kiusaaminen on vaikuttanut myös opiskeluintooni ja mielialaanikin.

”Tiedän, ettei kiusaamiseen puuttuminen ole useinkaan kovin helppoa. Silti on väärin, että tämä vain jatkuu ja jatkuu.”

HÄN KOKEE, ettei koulussa ole otettu hänen kokemaansa kiusaamista tarpeeksi vakavasti.

– Olisin toivonut, että koulussa olisi suoremmin puututtu kiusaamiseeni. Tiedän, ettei kiusaamiseen puuttuminen ole useinkaan kovin helppoa ja että kiusaajilla voi olla monella tapaa elämässään vaikeaa. Silti on väärin, että tämä vain jatkuu ja jatkuu.

Hän sanoo myös miettineensä, olisiko hänen kiusaamisensa jatkunut niin pitkään ja muuttunut vain vakavammaksi, jos koulussa kiusaamiseen olisikin puututtu nopeasti ja jämäkästi.

– Jokaisen pitäisi voida käydä koulua pelkäämättä, hän sanoo sitten pienen tauon jälkeen.

Kokemansa myötä hän on entistä enemmän alkanut pohtia tunnettaan siitä, että koulun aikuiset eivät ota kiusaamista tarpeeksi vakavasti.

– Meidänkin koulussa puututaan tiukasti siihen, jos joku oppilas käy tupakalla tai kaupassa kesken koulupäivän, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan kiusaamiseen ei puututa samalla vakavuudella. Mutta miksi ei, hän kysyy ja kertoo sitten todistaneensa esimerkiksi pari päivää aiemmin poikien välistä tappelua koulun pihalla.

– Kyse ei selvästikään ollut leikkitappelusta ja silti pihalla olleet koulun aikuiset eivät puuttuneet tilanteeseen mitenkään. Olen miettinyt, ollaanko koulussa jotenkin turtuneita siihen, että koulussa tapellaan ja huudellaan törkeyksiä tai että se nyt vain on niin, että jotkut oppilaat ovat aina yksin ja mahdollisimman näkymättömiksi tekeytyneitä välitunneilla.

Hän sanoo itse kaivanneensa koulun aikuisten tukea vaikeassa elämäntilanteessaan.

– Että minun kanssani olisi haluttu puhua kiusaamisesta ja oltaisiin silloin tällöin kyselty, miten voin tai miten mulla menee.

KOULUKIUSAAMINEN on vaikuttanut hänen elämäänsä valtavasti ja sen myötä hänessä on vahvistunut tunne siitä, että kiusaamisesta puhutaan aivan liian vähän.

– Silloin kiusaaminen olisi näkyvämpää ja siitä kertominenkin voisi olla helpompaa. Silti minäkin haluan puhua kokemastani kiusaamisesta nimettömänä, koska pelkään, mitä kiusaajani tekevät minulle, jos kerron tästä omalla nimelläni.

Hän toivoisi myös koulujen osallistuvan keskusteluun enemmän – ja että jokaisella kiusaamista kokevalla olisi tukenaan edes yksi ihminen.

– Kiusaamisesta kannattaa aina kertoa jollekin aikuiselle.

”Olisin kaivannut koulun aikuisilta enemmän tukea. Että olisi silloin tällöin kyselty, miten voin tai miten mulla menee.”

ILOA JA voimaa elämäänsä hän saa harrastuksistaan, kavereistaan ja perheestään. Perheen mökistä on tullut nuorelle turvapaikka, sillä siellä ei tarvitse kiusaajien kohtaamista pelätä.

– Kiusaaminen on vaikuttanut meidän koko perheen elämään paljon, koska siitä puhutaan jotenkin melkein joka päivä.

MITÄ HÄN itse ajattelee siitä, miten tai milloin hänen kokemansa kiusaaminen voisi loppua?

– Olen miettinyt asiaa paljon ja varmaankin silloin, kun yläkoulun jälkeen muutan muualle Laitilasta opiskelemaan. Ehkä muuttaisin täältä muutenkin yhdeksännen luokan jälkeen pois, mutta nyt koen, että niin on pakko tehdä. Eihän se muualle muuttaminen pelon vuoksi tunnu kovin reilulta tai hyvältä. Laitila on kuitenkin mulle tosi tärkeä paikka, mun koti.

 

Aloite esittää Laitilaan selkeää ohjeistusta koulukiusaamisen kitkemiseksi

Laitilan kaupunginvaltuustossa jätettiin maaliskuussa aloite, jonka mukaan Laitilan tulisi laatia yhteistyössä poliisin ja muiden viranomaisten kanssa selkeä ohjeistus ja yhteiset toimintamallit, joiden avulla pystyttäisiin nykyistä paremmin puuttumaan niin nuorten koulussa tekemiin laittomuuksiin kuin koulukiusaamiseenkin.

Aloitteen takana on kokoomuksen valtuustoryhmä.

ALOITTEESSA muistutetaan, että vaikka Laitilan pitäisi olla hyvä ja paras kasvupaikka lapselle, niin kaikille se ei sitä ole: ”Kiusaaminen on paha ongelma, joka pesii edelleenkin ympärillämme ja varsinkin kouluissa. Pahimmillaan kiusaaminen voi jättää koko elämän mittaisia syviä vaurioita. On huomattava, että kiusaaminen jättää myös kiusaajaan jälkensä.”

Aloitteessa todetaan, että kiusaamisen ehkäisy ja kiusaamistilanteiden hoitaminen vaatii uudenlaisia toimia. Se tuo esiin niin sanotun Etelä-Karjalan mallin, jolla on saatu hyviä tuloksia: ”Malli tarkoittaa tiivistettynä sitä, että jos alle 15-vuotias lapsi tekee koulussa lainvastaisen teon, asiasta tehdään rikosilmoitus. Tekijä ohjataan keskusteluryhmään, jossa on tekijän ja uhrin lisäksi mukana keskustelemassa molempien huoltajat, poliisi sekä nuorten oikeusedustaja”, aloitteessa avataan.

ALOITTEEN mukaan Laitilaankin tarvittaisiin yhtenäinen toimintamalli, jolla lainvastaisiin tekoihin puututaan. Samoin ohjeistuksessa tulee olla myös tapauskohtaiset toimintaohjeet erilaisiin kiusaamistilanteisiin: ”Jotta kiusaamiseen pystytään puuttumaan, tulee ohjeistuksen ytimenä olla selkeästi kirjatut ja riittävän vakavat toimintatavat kiusaamiseen puuttumiseksi.”

– Kiusaamisen kohteeksi voi joutua kuka vain ja kiusatun on turha syytä etsiä itsestään. Kiusaamisella ei koskaan ole todellista syytä, painotti aloitteen esitellyt kokoomuksen Heikki Peltola valtuustossa toukokuussa, kun aloitteesta käytiin valtuuston kokouksessa lähetekeskustelu.

Peltola painotti, että kaikenlaiseen kiusaamiseen tulee puuttua jyrkästi. Hän ehdotti myös selkeitä toimenpiteitä, esimerkiksi, että kiusaamista kokeneelle oppilaalle valitaan koulusta tukiaikuinen.

VALTUUSTOSSA toivottiin, että asian valmisteluun saadaan myös nuorten kanssa työskentelevien ja nuorten itsensäkin näkökulma. Laitilan nuorisovaltuustossa valtuustoaloite onkin jo ollut alustavasti esillä.

– Se on oikeastaan vasta esitelty, mutta nuorisovaltuusto aikoo antaa lausuntonsa aloitteeseen ja ottaa asiaan kantaa, kertoo nuorisovaltuuston esittelijänä toimiva nuorisopäällikkö Noora Mantere.

Toukokuisen lähetekeskustelun jälkeen valtuustoaloite on edennyt valmisteluun sivistystoimeen.

 

Jatkuvaa kiusaamista kokee yli 20 Laitilassa yläkoulua käyvää nuorta – valtaosaa ei kiusata lainkaan

  • Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan Laitilassa koulua käyvistä 8.- ja 9.-luokkalaisista kiusaamista vähintään kerran viikossa koki reilu 8 prosenttia oppilaista eli noin joka 12. koulun oppilas.
  • Vuonna 2017 vähintään kerran viikossa kiusaamista kertoi kokeneensa noin 5 prosenttia kyselyyn vastanneista Laitilan 8.- ja 9-luokkalaisista.
  • Vuonna 2017 kiusaamista ei ollut kokenut lainkaan lukuvuoden aikana vajaa 70 prosenttia 8.–9-luokkalaisista ja vuonna 2019 heidän osuutensa kyselyyn vastanneista oli kasvanut reiluun 70 prosenttiin.
  • Vuonna 2019 kouluterveyskyselyssä Laitilan 4.- ja 5.-luokkalaisista reilu 6 prosenttia kertoi kokeneensa kiusaamista vähintään kerran viikossa. Vuonna 2017 alle 3 prosenttia laitilalaisista 4.–5.-luokkalaisista kertoi kokeneensa kiusaamista vähintään kerran viikossa.
  • Sekä vuoden 2017 että vuoden 2019 kouluterveyskyselyssä reilu 70 prosenttia kyselyyn vastanneista Laitilan 4.- ja 5.-luokkalaisista kertoi, ettei heitä ole kiusattu lainkaan lukuvuoden aikana.

 

Perusopetuksen rehtorit: Kouluissa kartoitetaan kiusaamista pari kertaa vuodessa

1) Miten usein koulussanne tehdään kiusaamiskokemuksista kyselyitä ja millaisia niiden tulokset ovat parina viime vuonna olleet?

2) Onko koulussanne käytössä Kiva koulu -malli tai muu selkeä toimintamalli kiusaamistilanteisiin puuttumiseksi ja selvittämiseksi?

3) Onko sinulla rehtorina jokin erityinen huoli Laitilassa koulua käyvien lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen?

4) Millaista koulunne kokemusten mukaan lasten ja nuorten kokema koulukiusaaminen on tänä päivänä?

 

Annika Mattila,
Kappelimäen koulun rehtori:

1) Kappelimäessä tehdään koko koulun kiusaamiskysely kaksi kertaa vuodessa. Kyselyn tuloksissa kiusaamisen määrä on tasaisesti vähentynyt vuosien aikana. Koulu on saanut kyselyissä runsaasti hyvää palautetta siitä, että kiusaamiseen suhtaudutaan vakavasti, siihen puututaan heti ja tiukasti. Parin viime vuoden aikana kyselyissä tulos on pysynyt suunnilleen samana. Muutamia kiusaamistapauksia esiintyy vuosittain.

2) Meillä on käytössä Kiva koulun mukainen malli, jossa opettaja tai kiusaamisasian tietoonsa saanut aikuinen ensin selvittää asiaa. Mikäli epäasiallinen käytös saman/samojen henkilöiden osalta toistuu, kutsutaan koolle KiVa-tiimi (terveydenhoitaja, kuraattori, luokanopettaja ja rehtori), joka jututtaa kaikkia osapuolia erikseen ja yhdessä. Tiimissä sovitaan kiusaamisen loppumisesta ja seurantapalaverista. Yleensä nämä toimenpiteet auttavat. Jos kiusaaminen tämän jälkeen vielä jatkuu, Kiva-tiimi kokoontuu yhdessä huoltajien ja oppilaiden kanssa.

3) Valtakunnallisesti uutena ilmiönä alakouluissakin on alkanut esiintyä kouluakäymättömyyttä. Tähän liittyvää huolta on myös Laitilassa.

4) Tämän kevään kiusaamiskyselyn mukaan kiusaaminen tai epäasiallinen käytös on ollut ärsyttämistä, nimittelyä, kiroilua, tönimistä, huitomista, seuraamista, pipon vetämistä silmille tai potkimista. Vapaa-ajalla pelattavista konsolipeleistä aiheutuneita konflikteja selvitellään usein koulussa.

 

Noora Vesterinen
Laitilan kyläkoulun rehtori:

1) Kysely teetetään kaksi kertaa vuodessa. Kevään 2021 kyselyssä muutama kyläkoulun oppilas ilmoitti, että häntä on kiusattu usein. Opettaja käy aina läpi ilmitulleet tapaukset. Valtaosa on jo selvitettyjä yksittäisiä konflikteja, ei pitkään jatkuneita kiusaamistapauksia. Kaikista tapauksista tehdään aina jatkoseuranta ja varmistetaan, että tilanne on parantunut.

2) Kiva-malli on olemassa ja malliin liittyviä oppitunteja pidetään jonkin verran. Tänä keväänä päivitetyssä turvallisuussuunnitelmassa on kuvattu koulukiusaamisen vastainen toimintamalli tarkemmin.

3) Ei mitään erityistä.

4) Välitunnilla tapahtuvaa haukkumista ja tönimistä. Jonkin verran on lisääntynyt ilmiö, että vapaa-aikana somen/puhelinten välityksellä tapahtuneet kiusaamiset/konfliktit näkyvät koulussa entistä enemmän, sillä koulu on usein seuraava paikka, jossa kyseiset lapset nettikonfliktien jälkeen toisensa kasvotusten kohtaavat.

 

Tuomas Kankaanpää,
Varppeen yläkoulun rehtori

1) Toteutamme kiusaamiskyselyn vähintään kerran lukuvuodessa. Keväällä -21 olemme aloittaneet käytännön hyvinvointikyselyistä oppilaille ja huoltajille ns. lukuvuoden tilinpäätöksenä: huomioimme tulokset tulevan suunnittelussa ja koulun kehittämisessä.

Kiusaamiskyselyjen tulokset aikavälillä 2016–2020 ovat Varppeella olleet hyvin lähellä toisiaan ja pääsääntöisesti positiivisia: jopa 90 % oppilaista on ollut sitä mieltä, ettei osallistu muiden kiusaamiseen. Kiusaamista kokeneiden määrissä tai kiusaamiseen osallistuneiden osalta muutokset ovat olleet pieniä. Kyselyissä ilmitulleisiin kiusaamistapauksiin puututaan. Kiusaamista säännöllisesti kokeneiden määrät ovat siis laskeneet, uutena ilmiönä oli ehkä se, että kiusaamista harvemmin kuin kerran kuukaudessa kokeneiden määrä oli noussut. Tarvetta kunnioittavalle käytökselle muita kohtaan ei voi ylikorostaa.

2) Kyllä. Jokainen koulun aikuinen on vastuullinen viemään kiusaamisesta saamansa tiedon eteenpäin. Kiusaamisen kohteena olleen ja kiusaajan luokanvalvoja sopivat toimista yhdessä koulukuraattorin kanssa. Toimista tiedotetaan koteja. Kiusaamisen selvittelystä tiedotetaan rehtoria, joka on tarvittaessa mukana kiusaamiseen puuttumisessa. Varppeella on käytössä yhteinen kasvatuskeskusteluportaikko, joka huomioidaan, jos kurinpito- tai muissa toimissa on edettävä kiusaamiskeskustelujen järjestämisen jälkeen.

3) Heikoimmassa asemassa olevien tietynlaisesta näköalattomuudesta ja motivaatio-ongelmista olen kyllä huolissani. Näköalattomuus tuntuu riskikäytöstä (vrt. väkivalta) synnyttävän.

4) Pääosin on kyselyissä raportoitu sanallista kiusaamista ja edelleen myös jonkun verran fyysistä kiusaamista.