Seppeleen laskevat sankarihaudalle Laitilan kaupungin puolesta Pekka Kuusisto ja Kaatuneitten Omaisten puolesta Salme Laiho sekä Karjalaan jääneiden muistomerkille seurakunnan puolesta Marjut Marttila ja Karjalaseuran puolesta Kari Kesäläinen. Rukouksen pitää kirkkoherra Petri Laitinen, musiikista vastaa Laitilan soittokunnan pienryhmä ja esilaulajana on kanttori Jouni Maunula. Kuvaajana toimii Jarkko Kupiainen.
Tilaisuutta juhlistaa Laitilan reservinupseerien järjestämä lippulinna, jossa Suomen lipun lisäksi ovat Kaatuneitten Omaisten, Sotaveteraanien, JR 56:n ja Karjalaseuran liput. Kunniavartiossa ovat reserviläiset, kapteeni Jouko Pistemaa ja luutnantti Oskari Pilppula.
Eino Palonen muistelee kirjoituksessaan sodan pitkää varjoa:
Kaatuneitten muistopäivän vietto periytyy jo sotien ajalta, jolloin sitä vietettiin Suomen Aseveljien Liiton järjestämänä toukokuun 16. päivänä. Kun Aseveliliitto lopetettiin tammikuussa 1945, hieman myöhemmin toimintansa aloittanut Sotaleskien Huolto ry oli luonteva jatkaja muistopäivän järjestäjänä.
Samana keväänä valtioneuvosto päätti siirtää muistopäivän vieton toukokuun kolmanneksi sunnuntaiksi. Se oli perusteltua kahdesta syystä, aina sunnuntaille osuvan merkkipäivän vietosta saatiin juhlallisempi ja samalla oli paikallaan irrottaa muistopäivä vuoden 1918 tapahtumista, jotta koko kansa voisi paremmin tuntea päivän omakseen.
Viime sodissamme kuoli yhteensä noin 90 000 henkilöä taisteluissa, pommituksissa sekä erilaisissa onnettomuuksissa. Haavoittuneita tuli yhteensä noin 189 000.
Kaatuneitten jälkeen jäi 30 000 sotaleskeä ja 50 000 sotaorpoa. On sanottu, että sodalla on pitkä varjo, joka ulottuu meidän aikaamme asti.
Se merkitsee taloudellisia menetyksiä, henkisiä kärsimyksiä, surua ja murhetta. Tiedotusvälineet ovat verranneet maailmassa raivoavaa koronapandemiaa maailmansotaan. Se on kuitenkin ajallisesti rajatumpi, ja on hellittämässä otettaan.
Suurimmat tappiot maallemme aiheutuivat menetetyistä ihmishengistä. Menetykset koskettivat jollakin tavalla lähes jokaista maamme perhettä. Erityisen suuren menetyksen kokivat ne perheet, joista isä kaatui.
Talvi- ja jatkosota ovat alkaneet taas kiinnostaa esimerkiksi kirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet useita romaaneja viime sodista. Osa kirjoista on kirjoitettu liian kevyellä otteella, mutta on joukossa myös sellaisia, jotka perustuvat historiatutkimuksiin tai haastatteluihin. Sodista kirjoittavien joukossa on enää hyvin vähän sellaisia henkilöitä, joilla on omakohtaisia kokemuksia sodasta.
Kaatuneitten muistopäivänä me tahdomme kiitollisin mielin muistaa niitä miehiä ja naisia, jotka oman henkensä uhraten puolustivat isänmaatamme. Tuloksena olikin sellainen lopputulos, että meillä on edelleenkin vapaa ja itsenäinen maa. Maamme puolustajat osoittivat, että Suomeamme kannatti puolustaa, vaikka se vaatikin monen hengen ja terveyden.
Suomi on monissa asioissa maailman parhaiten menestyvien joukossa. Tälle asialle maamme puolustajat loivat pohjan, joka on kestänyt monet koettelemukset.
Suomen nuorisolle pitäisi muistuttaa, kuinka tärkeä asia itsenäisyys on ja miten sitä tulee vaalia. Kaatuneitten muistopäivänä maamme sankarihaudoilla lasketaan seppeleet kaatuneitten tekojen kiitokseksi. On pelättävissä, että annetut uhrit unohtuvat, kun sodista on kulunut jo yli 75 vuotta.
Sotien jälkeen perustettujen yhdistysten jäsenten ikä alkaa olla jo niin korkea, että niiden toiminta on hiljentynyt tai loppunut kokonaan. Laitilaan on perustettu Patria-kilta, jonka tehtävänä on vaalia sota- ja pula-ajan muistoa tallentamalla esineistöä, valokuvia ja kirjallisuutta.
Laitilan kaupunki on luovuttanut tähän tarkoitukseen Urheilutalon yläkerroksessa olevat huonetilat, jotka on remontoitu kokoontumisia, näyttelyitä ynnä muita tarkoituksia varten. Näissä tiloissa on jo järjestetty talvisotaa koskeva näyttely ja seuraavaa näyttelyä valmistellaan parhaillaan.
On kaunis ja hieno tapa, kun uudet ylioppilaat käyvät lakkiaisjuhlansa aikana viemässä ruusun sankarivainajien muistomerkille. Toivottavasti tapa säilyy tulevaisuudessakin.
Eino Palonen