Parkour-harrastajalle ympäristö on täynnä mahdollisuuksia

0
Yksitoistavuotiaat Sara ja Eetu innostuivat parkourista koulussaan ja halusivat alkaa harrastaa sitä. He kertovat oppineensa tasapainoilua tangoilla sekä korkeiden seinien ylityksiä. Eetu kertoo haluavansa oppia hyppyjä ja Sara korkeilla paikoilla temppuilua.

Tinja Jalonen

Parkour on suosittu liikuntalaji, jossa pyritään liikkumaan mahdollisimman sulavasti, nopeasti ja tehokkaasti paikasta toiseen hyödyntäen ympäristön esineitä. Laitilaan on juuri perustettu kaksi parkour-ryhmää, 7–9 vuotiaille sekä 10–12 vuotiaille.

Kerho starttasi toimintansa viime viikon keskiviikkona Varppeen ja Kappelimäen koulujen alueella. Kerhon ohjaajina toimivat Iiro Heikkilä, Mikael Sulo sekä Marjo Räsänen.

Turun parkourakatemian rehtori Ville Leppänen on myös mukana auttamassa muita ohjaajia saamaan paikalliset kerhot alkuun. Hän on itse harrastanut parkouria jo 15 vuotta.

Turussa parkourkerhoja on järjestetty vuodesta 2016, ja nyt toimintaa laajennettiin lähikuntiin- ja kaupunkeihin. Leppäsen mielestä tärkeintä parkourissa on sen monipuolisuus ja luonnollisuus lapsille.

– Parkour on hauska ja hyödyllinen laji, joka kehittää monia taitoja, Leppänen kertoo.

Parkourissa voi kehittyä lähes rajattomasti. Pikkuhiljaa perustaidot opittuaan liikkeitä voi alkaa kokeilemaan haastavammissa ympäristöissä. Parkourista on myös joitakin kilpailuja, mutta ne ovat rentoja eikä pääpointtina ole varsinaisesti kilpailu.

Parkour-kerhon vetäjän Iiro Heikkilän oma urheilutausta on tanssissa ja sirkustaiteilussa. Parkouria hän on harrastanut neljä vuotta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön harrastustoivekyselyissä parkour nousi kärkisijoille, mikä näkyi myös siinä, että Laitilankin ryhmät täyttyivät nopeasti. Nyt molemmissa ryhmissä on 20 lasta.

Iiro otti Ville Leppäseen yhteyttä ja tiedusteli, miten parkourkerho pistetään aluilleen. Hänestä tärkeintä parkourissa on se, että aloitetaan ja lopetetaan yhdessä, eli että kaikki pääsevät treenaamaan taitojaan ja pitämään hauskaa omasta osaamistasostaan riippumatta.

Heikkilä kertoo, että kerhotoimintaa pyritään laajentamaan ja eri-ikäisten ryhmiä lisätään.

– Parkourissa siisteintä moneen muuhun lajiin verrattuna on se, ettei kyse ole siitä, kuka tekee hienomman hypyn tai kiipeää korkeammalle, vaan mennään jokainen omaan tahtiin, hän tiivistää.