Riu’uista perinteinen raja-aita – “Koskaan ei lopu sellainen aita, jonka tolpat on tehty katajasta, aidakset haavasta ja vitsakset kuusesta.”

0
Riukuaita on kuin taideteos, kuin osa luontoa. Siinä ei ole yhtään naulaa eikä ruuvia. Siinä on vain puuta, ei muuta. Kuvassa Katriina Kaitila, Veikko Virkkunen, Marjaana Sjölund, Tapio Kylä-Heiko ja Hannu Karttunen.

Jussi Vaajasaari

Viime viikonloppuna opetettiin Kaariaisissa riukuaidan rakentamista. Riukuaidan rakennuskurssi pystytti riukuaidan mäkitupalaismuseon pihalle.

Ytönkorven kulttuuriseura vaalii vanhoja perinteitä. Seura muun muassa huolehtii Kaariaisten mäkitupalaismuseosta. Kultuuriseura haluaa riukuaidalla selkeyttää ja rajata museoaluetta, joka sijaitsee keskellä metsätilaa. Riukuaita rajaa historiallista, suullisesti sovittua asumustoiminta-aluetta, mikä mäkitupalaisella on ollut vapaasti käytettävissään.

– Olen kuullut, että koskaan ei lopu sellainen aita, jonka tolpat on tehty katajasta, aidakset haavasta ja vitsakset kuusesta, sanoo kulttuuriseuran puheenjohtaja Katriina Kaitila-Karttunen .

Riukuaidan rakennuskurssin opettajana toimi kalantilainen Veikko Virkkunen , joka on koulutukseltaan muinaistekniikka-artesaani ja rakennusrestaurointiartesaani. Lauantaina kurssilaiset valmistivat aidan rakenneosat: pystytolpat, aidakset ja sidosvitsakset. Sunnuntaina kurssilaiset pystyttivät aidan.

– Huoltokorjaamalla riukuaita saadaan kestämään vuosikymmeniä, toteaa Veikko Virkkunen.

Riukuaidan aidaksiksi valitaan yleensä tiheikössä kasvaneita 20–30-vuotiaita kuusia. Kuusenlatvat halkaistaan perinteisesti helmikuun pakkasilla, jolloin puu on kuivimmillaan ja halkeaa helpommin kuin keväällä. Nyt riukujen halkaisussa tarvittiin kirves, vasara ja kiila.

Lounaissuomalainen riukuaita rakennetaan perinteisesti 7,5 metrin riu’uista. Riu’ut tehdään usein kuusesta, mutta myös kuusta kestävämmästä haavasta.

– Aita voidaan tehdä harvempikin ja riu’ut voidaan tehdä lyhyemmät ja latoa pystympään, sanoo Veikko Virkkunen.

Nuorena on vitsa väännettävä -sanonta ei tarkoita tekijän ikää vaan puun. Vitsakset pitää tehdä keväällä, jolloin puiden nestevirtaukset ovat suurimmillaan. Ensin kuusitaimikon harvennuksesta saatavat näreet karsitaan. Sitten kuusenpiiskat halkaistaan käsin latvasta alkaen. Näin saadut vitsakset kierretään akselinsa ympäri niin, että syiden sidokset rikkoutuvat.

– Näin saadaan notkea ja vahva vitsas punontaan, sanoo Veikko Virkkunen.

Riukuaidan pystytolpat tehdään usein samoista latvoista kuin aidakset. Mutta tällä kertaa käytetään kuustakin kestävämpää katajaa. Katajien maahan lyötävät tyvipäät teroitetaan ja hiillostetaan. Pystytolpat lyödään rautakangella tehtyihin reikiin.

Tolpat tulevat maahan pareittain noin metrin välein. Vitsaksilla sidotaan tolpat toisiinsa kiinni. Sidontakohtien päälle asetellaan kuusista halkaistut aidakset.

– Aikanaan on ollut tapana tehdä kahdeksan kerrosta, jotta saadaan lampaille riittävän korkea aita, tietää Veikko Virkkunen.

Riukuaidan rakennuskurssille osallistui lietolainen Marjaana Sjölund , jolla on pieni kiinteistö Suontakana.

– Haaveenani on tehdä oma riukuaita, joka sopii maalaismaisemaan, sanoo Marjaana Sjölund.

Perinnerakentaja Veikko Virkkunen tekee työkseen kaikenlaista vanhojen rakennusten korjausta ja uutta vanhoilla työtavoilla.

– Riukuaidan teettäminen maksaa 75 euroa metriltä. Mikäli materiaalit hankkii itse, maksaa aitametri 30 euroa, kertoo perinnerakentaja Veikko Virkkunen.