Ääni kuljettaa korkealle– Mezzosopraano Essi Luttiselle Pyhäranta merkitsee lapsuuden pitkiä kesiä ja vapautta

0
Mezzosopraano Essi Luttiselle Pyhäranta merkitsee lapsuuden lämpimiä kesiä. Myös vanhempien kodista Hannulasta on tullut Paraisilla asuvalle muusikolle vuosien varrella tärkeä paikka.

– Mezzosopraano ei jää korkeudessa paljoa vaille sopraanosta. Syy siihen, miksi minut luokitellaan matalammaksi äänityypiksi, liittyy siihen, missä ääneni viihtyy. Tarvittaessa täytyy päästä riittävän korkealle ja yhtä korkealle kuin sopraanokin, mutta mezzona en tykkää ”killua korkealla” koko ajan. Tietysti se on myös äänivärikysymys, mezzosopraano Essi Luttinen kertoo.

Kun laulamista harjoitellaan, ääni kasvaa ylöspäin.

– Äänialaa on mahdollistaa laajentaa harjoittelemalla ylöspäin, mutta vain harvoin sitä on mahdollista laajentaa alaspäin.

Tämä johtuu siitä, että äänihuulia voi harjoittelulla venyttää, jolloin päästään korkeisiin nuotteihin. Matalat äänet vaativat äänihuulilta kokoa ja siihen ei voi harjoittelulla vaikuttaa.

– Opiskeluajoista asti on ollut selvää, että korkealle täytyy päästä, ja sen täytyy olla helppoa. Niitä ei halua rajata pois, vaikka se luontainen ääni niin sanotusti lepää matalammalla.

Musiikki on ollut mukana Luttisen elämässä aina. Myös 8–10 vuotta vanhemmat veljet ovat musikaalisia ja menivät ensin musiikkiluokalle. Luttisen isoäiti Aune Pajula piti huolen, että lasten taideharrastusta tuettiin.

– Hän myös huomasi perheemme lasten musikaalisuuden. Hän oli kannustamassa meitä hakemaan musiikkiluokalle, joka oli silloin suht uusi juttu. Kun minä menin musiikkiluokalle, elettiin musiikkiluokkien kulta-aikaa.

Tuolloin klassinen musiikki oli hallitseva tyylilaji.

– Hyvin vähän siihen sotkettiin muita musiikkilajeja. Ala-aste meni siinä, että opeteltiin ankarasti musiikin teoriaa. Perusteet luotiin siellä. Yläasteelle mentäessä oli enemmän bändiluolatoimintaa ja kitaransoittoa opeteltiin tunneilla.

Kun tuli aika valita, mihin lähdetään opiskelemaan, Luttinen kävi laulutunneilla.

– Aloin nähdä laulamisen uramahdollisuutena.

Uran kannalta on tärkeää, miten paljon siihen on valmis satsaamaan. Huipputähtien elämään ei uran lisäksi paljon muuta mahdu.

Voidakseen löytää ammatin musiikin alalta, täytyy myös tavoitteensa asettaa korkealle. Kuitenkin – olipa kyse sitten musiikista, urheilusta tai muusta urasta – korkeisiin tavoitteisiin yltääkseen täytyy olla valmis työskentelemään paljon.

– Uran kannalta on tärkeää, miten paljon siihen on valmis satsaamaan. Huipputähtien elämään ei uran lisäksi paljon muuta mahdu.

Huipulle päästääkseen täytyy olla myös kunnianhimoa ja kilpailuviettiä. Uransa alkupuolella myös Luttinen on osallistunut useisiin laulukilpailuihin. Vuonna 2005 hän sai Karita Mattila -palkinnon ja voitti Merikanto-laulukilpailun. Vuonna 2006 hän oli toinen Lappeenrannan laulukilpailussa.

Luttinen huomauttaa, että vaikka olisi opiskellut musiikista kaiken ja kehittänyt itseään, oma osaaminen ei kuitenkaan ole kaikki mitä tarvitaan.

– Artistiudessa on paljon muitakin puolia kuin osaaminen. Karisma on yksi merkittävä asia. Ihmiset haluavat samaistua artistiin ja ihailla häntä samaan aikaan. Karisma on sellainen asia, joka ihmisessä on tai ei ole. Sitä ei voi opetella.

Pari vuotta sitten Luttinen sairastui ja joutui joksikin aikaa työkyvyttömäksi. Hän huomasi tarvitsevansa jotain muuta musiikin rinnalle.

– Kaikki ei voi olla yhden kortin varassa. Minua on aina kiinnostanut markkinointiviestintä. Olen koko urani ajan ollut freelancer ja siten olen ollut yrittäjä-tyyppisellä statuksella, vaikkei minulla ole virallisesti ollut yritystä.

Taiteilijuuteen kuuluu itsensä markkinointi ja sen merkitys on entisestään kasvanut sosiaalisen median kasvun myötä.

– Halusin opiskella yrittäjyyteen tähtäävän ammattitutkinnon eli liiketoiminnan ammattitutkinnon, jossa oli myynti- ja markkinointiviestinnän osaamisalat.

Luttisen aviomiehellä Petri Haapasalolla on ohjelmapalvelu- ja tapahtumatuotantoyritys, jossa Luttinen on myös ollut mukana. Hän halusi kuitenkin mennä myös muualle töihin. Luttinen sai paikan Tuorlan Majatalon myyntipalvelusta, jossa hän työskenteli lähes koko viime vuoden.

– Siellä näin myös, miten ravintola-ala toimii. Se antoi sysäyksen uusille asioille ja oli hyödyllistä. Musiikkibisnes kulkee käsi kädessä ravintolatoiminnan kanssa.

Haapasalo on tehnyt uransa kevyen musiikin parissa. Pariskunnan yhteisten projektien myötä Luttinenkin on löytänyt itsensä esiintymästä myös muualla kuin perinteisissä konserttisaleissa.

– Se on ollut kiva juttu viime vuosina, että toimenkuva on laajentunut myös taiteen puolella. Teen edelleen selkeästi klassisen musiikin juttuja muun muassa orkesterin solistina ja oopperaproduktioissa. Rinnalla tuotetaan kuitenkin paljon muuta ohjelmaa ja konsertteja sekä käydään esiintymässä yritysten tilaisuuksissa. Niiden ohjelmisto onkin yllättäen todella laaja.

Koronavuosi on ollut rankka kulttuurialalle, jonka toimijat ovat kokeneet, etteivät rajoitukset aina ole kohdistuneet tasavertaisesti kaikkiin aloihin. Lisäksi rajoitusten kestoon liittyvä epävarmuus on ollut kuluttavaa.

Luttinen odottaa kuitenkin toiveikkaana juuri alkanutta kesää.

– Yrityksemme tuottaa ison konserttisarjan Uittamon Paviljongille kesäkuun puolivälistä alkaen. Siellä on nimekkäitä artisteja, kuten Lea Laven, Eino Grön ja Pentti Hietanen .

Lisäksi Luttinen on jo useamman vuoden ajan ollut mukana järjestämässä vuosittaista Qvidjan linnan puistossa järjestettävää konserttia.

– Siellä on ollut piknik-konsertteja ja siitä on tullut suosittu tietysti siksikin, että se on niin erikoinen paikka.

Ollaan Pyhärannassa Reilan kylän sydämessä, Hannulan talossa. Alkukesän lämpö väreilee tuvassakin ja pyrkii sisälle sen ikkunoista. Vanhassa talossa kiire tuntuu unohtuneen ja hektinen maailma sen ympärillä hetkeksi katoavan. Kyseessä on Luttisen vanhempien omistama paikka, joka avaa kesällä ovensa kulttuurin ystäville läheltä ja kaukaa.

Talon pihapiiristä ja sen suulista on kesäillan lämmössä kantautunut musiikki jo pian kahdenkymmenen vuoden ajan. Hannulan talon pihalla ja suulissa myös Essi Luttinen on uransa alkuvaiheessa hankkinut esiintymiskokemusta.

– Sillä on ollut tärkeä merkitys myös urani kannalta.

Lauletaan siitä riemusta, että pitkä pandemian aiheuttama poikkeusaika alkaa taittua ja voimme toivottavasti pikku hiljaa palata normaaliin.

Heinäkuun viimeisenä päivänä hän esiintyy jälleen ”Kyll’ met tämä Hantlata” -konsertissa Hannulan pihalla muun muassa veljiensä Sauli ja Sami Luttisen kanssa.

– Lauletaan siitä riemusta, että pitkä pandemian aiheuttama poikkeusaika alkaa taittua ja voimme toivottavasti pikku hiljaa palata normaaliin.

Lapsuuden Pyhäranta-muistot ovat syntyneet äidin kotipaikassa jonkun matkan päässä sijaitsevassa Kukolan kylässä, jossa Turussa asuva perhe vietti kesät. Ne ovat jääneet Luttisen mieleen pitkinä, lämpiminä ja vapaina.

– Kukolassa oli maaseutumiljöö, jossa oli eläimiä, pellot ja metsät. Saimme kulkea vapaasti rannoilla, pelloilla ja metsissä ja kehittää niissä omat juttumme. Se on jotain sellaista, mitä tämän lapset eivät ehkä koe. Se on jotain äärettömän arvokasta.