Elämää on vaikka ihmisiä ei näy

0
Maisema voi olla hiljainen, mutta se ei enää koskaan ole täsmälleen samanlainen.

Vastapäätä Laessaaren kappelia on koju, josta voi itsepalveluna ostaa kananmunia ja perunoita. Kymmeneltä kojulla ei ole ihmisiä vaikka ovi on kutsuvasti auki. Sisällä jääkaapit hurisevat ja niiden oviin liimatut laput kertovat, mitä kaapeissa on ja mitä maksaa. Seinällä roikkuu jonkun asiakkaan jättämä viesti: ”Siisti ja kotoisa kipsa! Kiitos munista!”.

Kojun seinustalla on penkki, jossa voi levähtää. Muutamia autoja ajaa ohi, yksi niistä pysähtyy kappelin parkkipaikalle ja joku menee hautausmaalle. Kasitien liikenne humisee taustalla.

Hiljainen maisema on hiljainen vain näennäisesti. Maaperässä ahertaa koko ajan miljoonia pikku otuksia, siiroja, hyppyhäntäisiä, maaperäpunkkeja ja vaikka mitä. Pelkästään hämähäkkejä voi jokaisella neliömetrillä olla yli tuhat ja punkkeja jopa 300 000. Jos sitä ajattelee, tuntuu, että maa jalkojen alla liikkuu. Linnut lentävät, kasvit kasvavat, kesä on juuri kääntynyt kohti syksyä eikä yksikään hetki ole samanlainen kuin hetki sitten.

Viereisellä perunapellolla, silti näkymättömissä,  Laila Isotupa on kuokkimassa lisää myytävää kioskiin. Näin hän kertoo, kun puolen tunnin päästä olen työhuoneellani ja soitan. Kioski on käytössä nyt kolmatta vuotta.

– Aika hyvin ihmiset ovat jo löytäneet tämän. Myymme omia tuotteita, kananmunia ja perunoita. Tänä vuonna meillä oli vähän aikaa myös sipulia, mutta se ei ollut itse kasvatettua.

Kioski aukeaa pääsiäiseksi ja mene kiinni lokakuussa. Juhannuksen tienoo on  vilkkainta aikaa, ihmiset haluavat uusia perunoita.

Kehun kioskin siisteyttä. Ylläpito on Isotuvan mukaan helppoa kun vieressä asutaan.

– Just ajattelin, että täytyy hakea rätti ja tulla pyyhkimään hyllyt.