Liesjärven lintutornista avautuu näkymä luonnonsuojelualueelle

0
Asser ja Merja Hantula harrastavat yhdessä lintujen tarkkailua.

Tornin askelmat narahtelevat lenkkarin alla. Mitä ylemmäs portaat vievät, sitä enemmän torni tuntuu huojuvan. Ylhäällä Liesjärven lintutornissa olo tuntuu hetken huteralta, mutta kun katseen kääntää kosteikon reunaan huojunta lakkaa.

Tornissa on nopeasti pystyssä myös kaksi kaukoputkea. Lisäksi laitilalaisten Asser ja Merja Hantulan kaulassa roikkuvat kiikarit. Linnut, joita olemme tulleet katsomaan, ovat enimmäkseen paljaan silmän ulottumattomissa.

– Tuolla lentää ruskosuohaukka. Siellä on myös kurkia, töyhtöhyyppiä, sinisorsa, taveja, kanadanhanhia ja laulujoutsen. Eniten näyttäisi olevan kurkia, Asser kertoo katse kiinnittyneenä kaukoputken okulaariin.

Lintuja pitää seurata sellaiselta etäisyydeltä, ettei esimerkiksi pesintä häiriinny.

Paljaalla silmällä erottaa kosteikon yllä liitelevän haukan, mutta muuten lintuja on vaikea erottaa – saati tunnistaa – ilman kiikareita tai kaukoputkea, eikä se itseasiassa ole tarkoituskaan.

– Lintuja ei saa häiritä. Meillä ei ole tarkoitus mennä niin lähelle esimerkiksi hanhia, että ne lähtisivät lentoon. Lintuja pitää seurata sellaiselta etäisyydeltä, ettei esimerkiksi pesintä häiriinny, Asser kertoo.

Lintujen bongaaminen tai niiden tarkkaileminen on pariskunnan yhteinen harrastus. Asser kertoo saaneensa kipinän lintujen tarkkailuun jo lapsena.

– Isä kehotti menemään variksen pesille. Siitä se innostus alkoi. Nuoruudessa harrastus jäi tauolle, mutta nyt aikuisena se on löytynyt uudelleen, hän kertoo.

Merjan kiinnostus Asserin rakkaaseen harrastukseen heräsi vähitellen. Aluksi hän lähti mukaan vain ulkoiluttaakseen pariskunnan perhoskoiraa, mutta pikkuhiljaa linnut alkoivat kiinnostaa häntäkin.

Lintujen tarkkailussa on Asserin ja Merjan mukaan parasta niiden seuraaminen. Jos vielä sattuu näkemään jonkun itselleen uuden lajin, se on kuin kirsikka kakun päällä.

– Tässä unohtaa kaiken muun. Yleensä tunnistamista vaativa lintu kerkeää pois näkyvistä siinä vaiheessa, kun ehtii saada kiikarin tai kaukoputken valmiiksi, Merja kertoo.

– Sitten pitää vain sitkeästi jatkaa, ei saa luovuttaa. Se tässä on mielenkiintoista, että koskaan ei tiedä, mitä näkee. Lintuja on niin paljon erilaisia ja ne ovat niin kauniita ja mielenkiintoisia, Asser jatkaa.

Sivustolta näkee koko historian eli missä lintu on rengastettu ja missä se on havaittu. Lisäksi myöhemmin voi seurata, missä se on havaittu.

Lintuja tarkkaillessa kyse ei ole pelkästään siitä, mitä näkee vaan myös siitä, mitä kuulee. Lintujen laulu on niitä ymmärtämättömälle vain merkki keväästä tai kesästä, mutta jos osaa kuunnella, äänten perusteella voi selvittää, mitä lintuja lähettyvillä on.

Esimerkiksi tiltaltti ja pajulintu ovat hyvin samannäköisiä lintuja, mutta niiden laulu on erilaista. Siinä missä tiltaltti soittelee vain yhtä nuottia, pajulinnan laulussa ääniä on useita. Hantulat kuulostelevat, että Liesjärven lintutornin läheisyydessä on kummankin lajin edustajia.

Pajulintu on yksi Suomen yleisimmistä linnuista. Sen sijaan harvinaisuus, jonka Hantulat toivoisivat näkevänsä, on harjalintu. Lintu on poikkeuksellinen näky Suomessa. Se ei pesi pohjoismaissa, mutta toisinaan niitä vaeltelee tänne etenkin syysmuuton yhteydessä.

– Se on niin erikoisen näköinen, että sen tunnistaa kyllä heti, Asser kertoo.

Harjalintu on havaittu Laitilankin läheisyydessä joku vuosi sitten. Hantulat lähtivät etsimään lintua vinkin perusteella, mutta harjalintu ei heille näyttäytynyt.

Hantulat eivät ole lintubongareita siinä mielessä, että he keräisivät pisteitä havaitsemistaan lajeista. He tarkkailevat lintuja mieluiten Laitilassa. Hyviä tarkkailupaikkoja löytyy muun muassa Untamalasta, Palttilasta, Laitilan Itäkulmilta, Otajärveltä sekä Kauljärveltä. Lisäksi koko Valkojärven alue on hyvää seutua lintujen seuraamiselle. Myös Liesjärven lintutorni on heille tuttu paikka.

Kevät ja alkukesä sekä syksy ovat lintujen tarkkailun kannalta tärkeää aikaa, mutta lintuja käydään tarkkailemassa läpi vuoden.

– Käymme tarkkailemassa lintuja läpi vuoden. Aina on jotain katsottavaa.

Asser laskee linturetkillä kaikki lintulajit ja niiden määrät ja ilmoittaa ne Tiira -lintutietopalveluun, jossa voi selata omia ja muiden tekemiä lintuhavaintoja.

– Sieltä ne ovat aina löydettävissä.

Hantulat osallistuvat lintujen talvilaskentaankin. Laskenta tehdään nimestään huolimatta kolmena vuodenaikana: syksyllä, talvella ja keväällä.

– Olen osallistunut laskentaan kolmena vuonna Laitilan Pahojoella, Asser kertoo.

Lintujen määrä ilmoitetaan luonnontieteelliseen keskusmuseoon Luomukseeen netissä olevalla lomakkeella.

Kivijärvellä Hantulat ovat suorittaneet vesilintulaskennan seitsemänä keväänä. Kun lintuja on tarkkaillut vuosien ajan, on mahdollista tehdä havaintoja. Asser kertoo huomanneensa joidenkin vesilintujen määrän vähentyneen.

– Jotkut sorsalinnut ovat vähentyneet ja se huolettaa minua.

Sen sijaan hanhista Hantulat ovat tehneet paljon havaintoja. Merjan mukaan Laitilassa on tänä vuonna ollut runsaasti hanhia.

– Niitä oli mielenkiintoista seurata. Hanhia oli tuhansia. Enimmäkseen ne olivat metsä- ja tundrahanhia, mutta joukossa oli myös meri-, valkoposki- ja kanadanhanhia sekä muutama lyhytnokkahanhi, Asser kertoo.

Hanhien joukosta voi löytää myös kaularengastettuja yksilöitä. Jos kaularenkaan koodin pystyy lukemaan ja ilmoittaa sen Geese.org-sivustolle, voi hanhen liikkeitä seurata.

– Sivustolta näkee koko historian eli missä lintu on rengastettu ja missä se on havaittu. Lisäksi myöhemmin voi seurata, missä se on havaittu.

Asserilla on sivustolla neljätoista hanhea seurannassa, joista kolme on tundrahanhia ja loput metsähanhia. Kaularenkaan koodin selvittäminen kaukoputkella etäisyyden päästä ei ole ihan yksinkertainen juttu.

– Asserilta meni kerran kaksi tuntia, kun hän yritti selvittää mitä kirjaimia ja numeroita renkaassa on, Merja muistelee.

Työ kuitenkin palkitsee, kun kohtaamansa linnun liikkeitä pääsee seuraamaan. Hantuloiden havaitsemista linnuista on tehty havaintoja muun muassa Saksassa, Hollannissa, Tanskassa, Ruotsissa, Venäjällä ja Pohjois-Suomessa.

Jos siivekkäiden elämänmeno kiinnostaa, niiden tarkkaileminen kannattaa aloittaa omalta pihalta ja talviaikaan. Pikkuhiljaa retkiä voi ulottaa kauemmaskin. Hantulat vinkkaavat, että vanha kunnon lintukirja on edelleen toimiva apuväline lintujen tunnistamiseen ja lisäksi olisi hyvä olla kiikarit. Kaukoputken hankintaa ehtii harkita myöhemminkin.

– Ja kun käy tarpeeksi usein katsomassa, oppii tunnistamaan linnut, Asser sanoo.