Poutapäivän airuet ja myrskyn sanansaattajat – Kiehtovat pilvet

0
Myrsky laitilalaisen maalaismaiseman yllä. Kuva: Pirjo Koski.

– Taivaalla on usein hieno meno ja meininki, kun vain malttaa pysähtyä katselemaan joksikin aikaa, tietää laitilalainen Pirjo Koski.

Hänelle luonnonilmiöiden kuvaaminen on rakas harrastus ja usein hän tähyilee juuri taivaalle.

– Rakastan yli kaiken revontulia ja myrskyilmiöitä, esimerkiksi vyörypilviä. Mutta olen retkahtanut myös esimerkiksi valaiseviin yöpilviin, haloihin ja muuhunkin taivaalla tapahtuvaan äksöniin, hän kuvailee nauraen.

KOSKI sanookin, että Suomessa on näyttäviä pilviä, erityisesti kesällä.

– Kyllähän auringonlasku värjää toisinaan koko maiseman ja pilvetkin käsittämättömän upeaksi, hän maalailee, mutta tunnustaa sitten viehättyneensä itse kaikkein eniten myrskypilvistä.

Yksi hänen suosikeistaan on jo mainituksi tullut vyörypilvi. Sitä Koski nimittää ukkosen kuninkaaksi.

– Se on ukkospilven etuosassa ja puuskarintaman yllä. Ukkospilvissä on usein paljon erilaisia muotoja ja ne ovat monesti todella vaikuttavan näköisiä.

Pilvibongari Pirjo Koski kuvattiin Kirkkopuistossa kevätpäivänä, jolloin taivas oli tasaisen harmaa.

UKKOSPILVIÄ bongaillessa on kuitenkin syytä varovaisuuteen.

– Joskus rajuilma nousee niin nopeasti, ettei siihen edes ole osannut varautua. Olen itsekin jäänyt myrskyn jalkoihin, kun tarkkailin innoissani vain edessäni olevaa ukkospilveä ja samaan aikaan selkäni puolella kehkeytyi nopeasti rintama, joka alkoi sitten sataa ja salamoida rajusti.

Toinen hänen suosikkinsa on vallinharjapilvi, jolle Koski on niin ikään antanut oman kutsumanimen, taistelulaiva.

– Vallinharjapilvi kertoo epävakaisuudesta ilmakehän keskikerroksissa ja se enteilee iltapäiväksi sadekuuroja ja ukkosta.

PIRJO Koski on hankkinut komeita kannuksia revontuliharrastajana. Hän on siis tottunut taivaalle tähyilijä, eikä ihme, että myös pilvet kiinnostavat häntä kovasti.

– En kyllästy taivaalla näkyvien ilmiöiden katselemiseen ja kuvaamiseen. Pilvien tunnistamista ja seuraamista olen harrastanut vasta kolmisen vuotta ja tuntuu kyllä tosi hienolta kun olen oppinut tulkitsemaan esimerkiksi tietynlaisten pilvien tuovan mukanaan sateen, hän intoilee.

Koskea kiehtoo, että vanha kansa on osannut ennustaa säätä pilviä tarkkailemalla.

– Itsekin olen jo oppinut, että pilvistä voi ennakoida tulevaa säätä, sillä monet pilvet ovat esimerkiksi oivallisia myrskyn sanansaattajia. On ihailtavaa, miten hienosti ennen on osattu lukea luontoa.

Valaisevat yöpilvet näkyvät vain kesällä ja auringonlaskun jälkeen. Todennäköisimmin niitä voi nähdä kesäkuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Kuva: Pirjo Koski

Nykyään on tosin olemassa myös erilaisia sovelluksia, jotka parhaimmillaan kertovat paljon muun muassa revontulien tai sateiden ilmaantumisen todennäköisyyksistä. Tarjolla olevaa tietoa ja ennusteita on kuitenkin osattava tulkita.

– Luonnonilmiöitä kuvaavalle on paljon hyötyä, jos osaa tulkita esimerkiksi pilvikarttoja. Silloin kuvausreissuja pystyy suunnittelemaan hieman etukäteen ja voi saada käsityksen vaikkapa siitä, onko yöllä mahdollisuus nähdä revontulia tai ukkosmyrskyjä. Esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen ilmaisesta apista löytyy pilvitutka ja tilannetta voi katsella satelliitin silmin.

JOS PILVIÄ haluaa oppia tunnistamaan, kannattaa Kosken mukaan liikkeelle lähteä muutamasta pilvityypistä.

– Toisaalta pilvet ja taivaan ilmiöt ovat siitä kiitollisia, että niitä voi vain keskittyä ihailemaan, ei niistä tarvitse sen enempää tietää, ellei se kiinnosta, hän naurahtaa.

Sosiaalisen median kuvavirrassa taivas ilmiöineen, esimerkiksi hienoine pilvineen, on yksi vakioaihe. Se on saanut jopa oman aihetunnisteen, #pilviporno eli #cloudporn tai #taivasporno eli #skyporn.

– Taivas pilvineen, tähtineen tai vaikkapa revontulineen on kiehtova siksikin, että sen havainnointi on useimmille mahdollista. Mahtavaa on sekin, että nykyisten kännyköiden kameroilla pystyy hyvin kuvaamaan luonnonilmiöitä, hän hehkuttaa.

Koski rohkaisee ajelemaan aukeille paikoille eri vuorokaudenaikoina seuraamaan taivasta.

– Ja kannattaa mennä ajan kanssa. Kesällä valo on eri vuorokauden aikoina aivan erilaista.

Pilvet kuin tulimeri. Laitilassa koettiin toukokuussa parina iltana poikkeuksellisen näyttävät auringonlaskut, joihin oma vaikutuksensa oli Venäjällä riehuneilla metsäpaloilla. Suomeen kulkeutuneet metsäpalojen savut saattoi nähdä juuri iltaisin. Kuva: Pirjo Koski

ITSE HÄN nauttii myrskyistä, joten omaan mielenkiintoon kuuluu tunnistaa nimenomaan myrskypilviä.

– Ja siis kesällä yöukkoset ovat usein todellakin seuraamisen arvoisia. Jos vain voi, niin kannattaa valvoa, hän vakuuttaa.

Itse hän tietenkään ei tyydy öisten salamointien seuraamiseen vain ikkunasta tai kotipihasta, vaan ajaa avarat näkymät tarjoavan ladon suojiin.

– Se on kyllä todella vaikuttavaa. Ja luonnollisesti olen ladon omistajan kanssa sopinut järjestelystä ja muutenkin kysyn lupia maanomistajilta, jos haluaisin kulkea heidän maillaan kameroineni kuvaamassa luonnon ja taivaan ilmiöitä.

KOSKI KERTOO seuranneensa useamman kerran Viron ukkosia Laitilasta käsin.

– Kalevantulet tarkoittavat niin kaukana tapahtuvia salamaniskuja, että ne näkyvät, mutta eivät kuulu. Salamanisku kuuluu enimmillään noin 15 kilometrin päähän, joten kalevantulet ovat tätä kauempana.

Näin kaukana iskevät salamat näkyvät huomiota herättävinä vain pimeällä ja kun ukkosia esiintyy Suomessa yleensä vain kesäkuukausina, niin tarpeeksi pimeää on vain elokuussa. Niinpä äänettömiltä vaikuttavia salamoita on alettu kutsua elosalamoiksi. Vanhan uskomuksen mukaan elosalamat tuleennuttavat viljan ja niitä onkin kutsuttu myös esimerkiksi elonkypsyttäjiksi.

Tavallisesti kalevantulilla tarkoitetaan erityisesti kaukana tapahtuvia salamaniskuja, jotka näkyvät vain valonkajastuksena pilvissä. Elosalamoilla taas tarkoitetaan salamaniskuja, joissa myös itse salama näkyy.

– Lapsena olen paljon ollut isäni kanssa seuraamassa elosalamointia ja niihin liittyen on paljon ihania muistoja. Kyseessä on todella hieno ja turvallinen näytelmä, koska salamointi tapahtuu niin kaukana eikä edes jyrähtele pelottavasti.

Haloilmiö on taivaalla näkyvä rengas tai kaari, jonka saa aikaan Auringon tai Kuun valon taittuminen tai heijastuminen ilmassa leijuvista jääkiteistä. Kuva: Pirjo Koski

KOSKI ON täysin hurahtanut myös valaiseviin yöpilviin, jotka näkyvät vain kesäisin. Ne ovat vaaleita ja kuitumaisia, väriltään joko valkeita tai sinertäviä. Valaisevat yöpilvet esiintyvät noin 82 kilometrin korkeudessa ylemmässä ilmakehässä mesopaussi-kerroksessa.

– Pilvet saavat valonsa Auringosta, vaikka maanpinta on varjossa ja hämärä, hän selvittää.

Valaisevia yöpilviä näkyy kesällä, kun Aurinko on 4–16 astetta horisontin alapuolella.

– Yöpilviä voi nähdä yleensä melko pilvettömällä säällä, kun auringonlaskusta on kulunut tunti. Parhaiten niitä voi nähdä kesäkuun puolivälin jälkeen elokuun alkuun.

Koski kertoo, että valaisevat yöpilvet ovat osittain kiehtova arvoitus, sillä ensimmäinen maininta niistä on vasta vuodelta 1885, hieman Krakataun tulivuoren purkauksen jälkeen. Se tiedetään, että valaisevat yöpilvet ovat hienojakoisen pölyn ympärille tiivistyneitä vesijääkiteitä.

– Ne sijaitsevat ylemmässä ilmakehässä, jonka tutkiminen on hyvin hankalaa. Tällä hetkellä arvellaan, että valaisevien yöpilvien aines on ehkä peräisin meteoreista ja tulivuorenpurkauksista. Mahdollisena myös pidetään, että valaisevat yöpilvet liittyisivät jollakin tapaa ilmastonmuutokseen. Valaisevat yöpilvet ovat siis kaunis arvoitus, jolla voi olla valitettavan traaginen syntysyy.

Geologiaa, mineraalien keräämistä sekä luonnonilmiöiden kuvaamista harrastava Pirjo Koski pitää Taivaantulien tyttö -nimistä blogia, josta löytyy upea ja mittava kuvagalleria sekä kiehtovia tarinoita hänen kuvausreissultaan. Koski vinkkailee myös Facebook-seinällään, kun Laitilan taivaan alla jotakin erityisen hienoa tapahtuu ja ruudun ääreltä kannattaa kipaista ulos.

Aivan kuin vanha lato rusentuisi pilvien voimasta. Kuva: Pirjo Koski

Pilvi koostuu jääkiteistä tai vesipisaroista

  • Pilvi on ilmakehän alimmissa kerroksissa ilmavirtausten kannattamana leijuvaa aerosolia, joka koostuu jääkiteistä tai vesipisaroista.
  • Pilvisukuja on kymmenen: sumupilvi, kuuropilvi, kumpukerrospilvi, kumpupilvi, verhopilvi, hahtuvapilvi, laaja sadepilvi, untuvapilvi, harsopilvi ja palleropilvi. Pilvisuvut jakautuvat edelleen pilvilajeihin ja pilvimuunnoksiin, ja niillä voi lisäksi olla täydentäviä piirteitä, jotka on myös nimetty.
  • Pilvisuvut voidaan ryhmitellä yläpilviin, keskipilviin ja alapilviin sen mukaan, miten korkealla niiden alareuna sijaitsee.
  • Pilvien kaksi perustyyppiä ovat kerrospilvet ja kumpupilvet.
  • Pilviä esiintyy troposfäärissä maan pinnalta aina 18 kilometriin asti, ja joitain pilvityyppejä sitä ylempänäkin.
  • Sumu on pilvi, joka ulottuu maan pinnalle asti.
  • Pilvet jäähdyttävät maapalloa heijastamalla Auringon säteilyä takaisin avaruuteen.
  • Talvisin pilvillä on lämmittävä vaikutus, sillä ne estävät lämmön karkaamista maapallon pinnalta.Lähde: Wikipedia