Puutarha on iloa varten

0
Anne Pennanen nauttii puutarhastaan joka päivä.

Anne Pennasen ja Janne Lappalaisen vajaan viidentuhannen neliön piha Kodjalassa kätkee sisälleen monta erilaista puutarhamaisemaa. Etupihan auringossa rehevät juhannusruusupensaat levittävät ihanaa tuoksuaan, pergolassa köynnökset kurkottelevat korkeuksiin, tontin alareunassa on komea saniaisaidanne ja pienen metsän siimeksessä alppiruusut lopettelevat kukintoaan.

Sekä Annen että Jannen lapsuuskoti on Kodjalassa, talot ovat vieläpä lähellä toisiaan. Myös pariskunnan nykyinen asunto on aivan vanhoilla kotikulmilla. Paikalla oli aikaisemmin vanha talo, joka tuhoutui tulipalossa. Tontti ostettiin palon jälkeen 1997 ja sille rakennettuun uuteen taloon muutettiin kaksi vuotta myöhemmin.

– Piha oli silloin pahasti villiintynyt. Aloimme laittaa sitä kuntoon ja näin jälkikäteen ajatellen ehkä liiankin innokkaasti. Olisi ollut hyvä odottaa ja katsoa rauhassa, mitä pihassa kasvaa, mutta emme malttaneet, Anne kertoo.

Tontti on loivassa rinteessä. Aamuaurinko ei osu puutarhaan, mutta muuten auringonpaistetta riittää koko päiväksi. Pergola on tehty aurinkoisimpaan paikkaan ja sen seinustoilla kasvaa muun muassa pioneja.

Ensimmäisen kukkapenkin Anne teki anoppinsa Elvi Lappalaisen avustuksella. Mamma on ollut paljon apuna puutarhan laitossa eikä vähiten siksi, että hän on kasvattanut siemenestä useita alppiruusuja ja muita kasveja sekä lahjoittanut ne poikansa perheelle. Myös Annen omat, nyt jo edesmenneet vanhemmat Aino ja Kalevi Pennanen ovat jättäneet jälkensä tyttären pihamaalle.

– He molemmat olivat puutarhaihmisiä, mutta äiti erityisesti. Muistan, miten hän kerrankin lähti polkupyörällä Uuteenkaupunkiin hakemaan jonkun lupaamaa pionia ja toi sen pahvilaatikossa pyörän tarakalla. Lapsena oli joskus vaikea käsittää äidin kasvi-innostusta, mutta nyt tuntuu, että se on siirtynyt minuun. Täällä meidän pihassamme on paljon kasveja vanhempien puutarhasta ja sisällä on vielä äidin kasvattamia saintpaulioita. Kasvatan myös itse siemenistä kaikenlaista ja sillä tavalla puutarhatyöt voi aloittaa jo tammikuussa.

Syysleimujen, kärhöjen, ruusupensaiden ja muiden puutarhojen peruskasvien lisäksi pihasta löytyy erikoisuuksia. Siellä on esimerkiksi myrkyllinen valkokonnanmarja, köynnösukonhattu sekä isokolmilehti.

– En pidä mitään puutarhapäiväkirjaa enkä aina muista, mitä olen edellisenä kesänä istuttanut. Sen takia olen keväällä varovainen kun ryhdyn perkaamaan rikkaruohoja, etten vahingossa ottaisi jotain, jonka onkin tarkoitus kasvaa.

Puutarha on omistajilleen rakas harrastus, josta ei haluta ottaa turhia paineita. Kun kasvit on istutettu, ne saavat nauttia kastelusta ensimmäisen kesän, mutta selvitä sen jälkeen omillaan. Lannoituksena käytetään keväällä kanankakkarakeita ja syyspuolella syyslannoitetta. Metsäpalstalla puiden alusta hoidetaan ruohonleikkurilla.

– Ihailen hienoja muotopuutarhoja, joissa kaikki on viimeisen päälle siistiä. Täällä teen kuitenkin vain sen, mikä tuottaa iloa. Teen joka päivä jotain, koska siinä hermot lepäävät. Minusta puutarhassa on ihana olla.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here