Salossa liehuva siniristilippu lisää juhlan tuntua

0
Eila Samaletdin asettelee suoraksi kerrostalon kuivaushuoneessa kuivumassa ollutta lippua. Seuraavan kerran siniristilippu liehuu vapaana taivaalla juhannuksena.

Kodisjokelaisen kerrostalon, sen kylän ainoan, salossa liehuu aina liputuspäivänä lippu. Perinne on pitkä, sillä talon alakerrassa toimi kunnan itsenäisyyden aikana kunnanvirasto.

Vuonna 2007 Kodisjoki liittyi Raumaan, mutta liputusperinne kerrostalossa on säilynyt. Kun talossa asuva Eila Samaletdin näkee sinivalkoisen lipun salossa, tuntee hän valtavaa kunnioitusta ja varjelusta siitä, että Suomi on itsenäinen maa.

Erityisen sykähdyttäviä liputuspäiviä ovat hänen mukaansa itsenäisyyspäivä ja juhannus.

– Monessa juhannuskuvassa lippu on aina salossa, kerrostalon alakerrassa omassa ateljeessaan tauluja maalaava Samaletdin kertoo.

Juhannuksena tuntuu kuin luonto olisi pukeutunut parhaimpiinsa. Kukat kukkivat ja kaikkialla on vehreää. Kun Suomen lippu liehuu salossa, on juhla valmis.

– Silloin tuntee, että on juhannus. Se on niin mahtavaa, kun yötä ei ole. Sitä ei monessa paikassa ole.

Samaletdin on reissannut maailmalla, muun muassa Israelissa, jossa lipunnoston ja -laskun yhteydessä lippu saa koskettaa maata, onhan maa pyhää.

– Se on ihan päinvastoin kuin täällä, missä lippu ei saa koskettaa maata.

Helsingissä asuessaan Samaletdinit toimivat talonmiehinä, jolloin töihin kuului lipun nosto ja lasku. Yhä nykyäänkin hän katsoo etukäteen kalenterista liputuspäivät.

Samaletdin kertoo, että erityisesti ulkomailla pidempään ollessaan ymmärtää Suomen upean valon ja luonnon kauneuden.

– Entisajan maalarit lähtivät Italiaan ja Ranskaan maalaamaan, koska valo on siellä erilainen, ehkä himmeämpi.

Pohjoisessa valossa on oma hohtonsa, ja Suomen valoon ovat monet taiteilijat ihastuneet.

Suomen lippu on mukana monessa juhlassa. Eila Samaletdin muistelee lastenlastensa rippi- ja ylioppilasjuhlia, joissa lippu on nostettu salkoon.

– Vielä on tapoja, jotka ovat hienoja, hän kertoo.

Oma viestinsä on lipulla, joka on puolitangossa. Se kertoo kunnioittavasti murheesta.

Suomen lipun käytöllä ja liputuksessa on tarkat säännöt.

– On se hyvä, että on säännöt, ja meillä noudatetaan ihan suoraan niitä.

Eila Samaletdin kuitenkin uskoo, että liputtamiseen on tullut vuosikymmenien aikana lisää vapautta.

– Toisaalta kun ajattelen omaa nuoruuttani, niin yleisesti isänmaan rakkaus on korostunut ehkä lisää. Se on todella hienoa.