Suvireisull – Graniittipitäjä puhkeaa kukkaan kesäkuussa

0
Kyläteillä on rauhallista ja turvallista pyöräillä.

Eija Eskola-Buri

Vehmaan kunta on kesäaikaan nimensä veroinen. Maalaismaisema avautuu kulkijalle rehevänä, runsaana ja viljavana.

Kesäkuun ensimmäinen perjantai Vehmaan keskustassa Vinkkilässä vaikuttaa ensivilkaisulla rauhalliselta, mutta maalaisidylli on täynnä tekemisen meininkiä.

Vinkkilään toukokuun puolivälissä avattu lähituotepuoti ja kesäkahvila Vemo´s houkuttelee ohikulkijoita jäätelölle. Siis sinne!

Putiikin ovesta astuu ulos kiireisenoloinen nainen.

Maaseudun kehittämisyhdistys Ravakan ympäristökoordinaattori Tuuli Jansson suuntaa uunituoreiden leipomusten kanssa Vehmaan vesistöjen ja hoito- ja suojeluyhdistyksen tapahtumaan. Ministeri Annika Saarikko kastaa Himoisten rannassa yhdistyksen uuden vesiensuojelualuksen.

Vemo´s -puoti paljastuu varsinaiseksi runsaudensarveksi. Lähiruokaa arvostavan retkeilijän reppuun pakataan mukaan juurileipää, juustoa, härkäpapupastaa, pinaattikiinankaalia ja mininauriita.

Viiriäisenmunat ja artesaaniolut jäivät tällä kertaa kauppaan, sillä niiden kuljettaminen pyörälaukussa ehjinä perille olisi ollut epävarmaa.

Ruuan lisäksi puodissa voi ihastella paikallisten valokuvaajien töitä ja Vakka-Suomen taideseuran näyttelyä sekä tutustua paikallisten käden taitajien monipuoliseen tuotantoon. Puodin ovat perustaneet vehmaalaiset sisarukset Mäntylän sisarukset Marianne ja Susann a, joilla on takana yhteistä yrittäjätaivalta pian kymmenen vuotta.

Vinkkilän vilskeestä otamme suunnan kohti Vehmaan kirkkoa. Keskiaikainen Pyhän Margareetan kirkko on tutustumisen ja näkemisen arvoinen, mutta meidän missiomme on löytää kirkkomaalta legedaarisen amerikansuomalaisen lauluntekijän Hiski Salomaan (1891–1957) hauta. Lännen Lokarin  ja Vapauden Kaihon  isä on haudattu sinne vaimonsa Aini Saaren viereen.

Nykyaikaa vehmaalaisessa musiikintekijöiden ketjussa edustaa laulaja Tuula Amberla . Hänen sukunsa on vaikuttanut Vehmaalla vuosisatojen ajan. Parin kivenheiton päässä kirkolta sijaitsee Amberlantie. Siellä sijaitseva kartano ei kuitenkaan ole laulajan asuinpaikka, vaikka hän samannimisen tien varrella asuukin.

Amberlan kartanon historiaan perehtyneen uusikaupunkilaisen Matti Jalavan mukaan Amberlan nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1405 ( Uudenkaupungin Sanomat 25.2.1997 ).

Tuula Amberla tunnetaan kotiseudullaan Vakka-Suomessa paitsi laulajana myös kirjastonhoitajana. Uudenkaupungin kirjaston lastenosastolla työskentelevä laulaja kulki Laitilan kirjastovuosinaan jonkin aikaa työmatkansa pyöräillen.

Vehmaa-päivän ehdottomiin pakko nähdä-kohteisiin kuuluu graniittikivien louhosalueelle perustettu Tummanmäen luontopolku. Entisen louhosalueen tunnelma on vaikuttava ja jopa hieman mystinen.

Lahdingon kyläyhdistyksen rakentama ja ylläpitämä polku ravitsee niin luonnosta kuin historiasta kiinnostunutta retkeilijää.

Luontopolun varrella on useita lampia. Ne ovat syntyneet, kun kiveä on louhittu ja montut ovat sen jälkeen täyttyneet sade-ja pohjavedellä. Montut ovat noin 30 metriä syviä ja alkukesän kuumana päivänä ne hohkaavat viileyttä.

Varsinaisia uintipaikkoja Tummanmäen vesistöt eivät ole, mutta visiittimme aikana paikallinen koululaispoikien seurue pulahti – ehkä alkavan kesäloman innostamina – kylmään veteen.

Louhos on taatusti näkemisen arvoinen jokaisena vuodenaikana. Ajattelinkin tehdä uusintakierroksen siellä syksyllä ruskan aikaan. Kuulaana syyspäivänä voisi istahtaa laavulle ihailemaan jyhkeitä kivimuodostelmia ja lammen pintaan heijastuvaa väriloistoa.

Kiviteollisuuden historiaan voi tutustua halutessaan tarkemmin kotiseutumuseossa. Vehmaan puinaista graniittia on käytetty rakentamiseen, mutta sitä ihailla myös vehmaalaisen, Pro Finlandialla palkitun kuvanveistäjän Jussi Vikaisen (1907–1992) taideteoksissa.

Paluumatkalla pyörähdämme Vihtjärvelle. Rauhallisella hiekkatiellä on leppoisaa polkea, sillä autoja kulkee hyvin harvakseltaan. Hetkittäin voi kuvitella pyöräilevänsä Niskasvuori-sarjan maisemissa Suomi-filmissä. Paitsi että maisema yltäkylläisessä vehreydessään on kaukana mustavalkoisista elokuvista.

Tsehovilaisen pysähtyneisyyden katkaisee kimeä ja kiihkeä säksätys, joka tulee koivun rungossa olevasta piskuisesta kolosta.

Otan kesäisen riehakkaasta konsertista kännykällä videopätkän, ja lähetän sen laitilalaiselle lintujen asiantuntijalle Juha Kylänpäälle . Hän valaisee, että äänielämyksen takana ovat käpytikan poikaset, jotka patistavat emoja tuomaa ruokaa.

Retken kruunaa käen kukunta, jonka kuulen tänä kesänä ensimmäisen kerran. 

Alkukesän aromeja ja silmänruokaa



Perinteistä maaseutuidylliä janoavalle Vakka-Suomen kylätiet ovat oiva retkikohde.

Koiranputket levittäytyvät valkeana pitsinä pientareilla, keltaiset niittyleinkit loistavat auringossa ja punaiset tervakukat huijuvat tuulessa. Hennot metsäorvokit ilahduttavat nekin alkukesän retkeilijää.

Ilmassa on monenlaisia aromeja. Sireenien, tuomien ja kielojen tuoksu on huumaavaa. Varhaissipuli kasvaa vauhdilla eteläisillä pelloilla, ja antaa oman säväyksensä alkukesän parfyymisekoitukseen.

Silmänruokaa tarjoavat kasvien ohella myös laitumilla käyskentelevät hevoset, lampaat ja lehmät.

Miten mennä?



Vehmaalle voi pyöräillä Laitilan keskustasta suuntaamalla ensin Koukkelaan ja sieltä Viikaistentietä pitkin Haukantielle, joka johtaa Mudaisten kylään. Matka jatkuu Kalanti-Vehmaa -tielle.

Matkan varrella voi bongata hevosia laitumella. Jos haluaa yhdistää retkeen uimareissun, kannattaa poiketa Vallijärvelle, jonne on opastus Mudaistentieltä. Siellä on upea, täysin uudistettu uimaranta, jossa voi grilatta vaikka makkaraa ja nauttia retkieväät.

Matkaa kertyy edestakaisin reilut 70 kilometriä, jos tekee lenkin Vehmaan Vihtjärven kautta.