Yhdeksän metriä montussa – Lahdenvainion tuulimyllyn ympärillä on vietetty juhannusjuhlia

0
Veikko Valpola toimii mielellään oppaana, jos joku haluaa käydä tutustumassa Lahdenvainion Myllymäkeen.

Lahdenvainion kylässä Pyhärannassa on ollut kuusi mamsellimyllyä. Yksi niistä päätyi Uuteenkaupunkiin, neljä lahosi pois, mutta yksi komeilee yhä kylän Myllymäellä.

Tuulimyllyn hirteen on kaivettu rakennusvuodeksi 1888. Veikko Valpola esittelee mamsellia ylpeydellä. Myllyyn liittyy hänen suvussaan useita tarinoita. Myllyn on rakentanut Johan Fredrik Valpola.

– Hän oli isoisän isä. Isoisä oli silloin 10-vuotias, kun mylly valmistui.

Kukaan ei enää suvussa tiedä, milloin myllyn toiminta lakkasi. Isoisä olisi sen tiennyt, mutta hän ei ole enää tietoa kertomassa, eikä kukaan huomannut sitä kysyä ajoissa.

– Veikkaan, että 30–40-luvulla.

Valpolan suvun mailla tuulimylly on kestänyt tyynet, myrskyt, sateet ja paahteet. Veikko Valpola hämmästelee 1800-luvun loppupuolen rakentajia, miten silloin on kaikki kyetty tekemään ja niin raskaista materiaaleista.

– Pelkästään myllykivet painavat varmaan yli tonnin. Miten ne on tänne kuskattu? Tuulimylly on perustettu hirsille, joiden läpimitta on lähes metrin, hän hämmästelee.

Hevosilla ja miehillä on ollut hiki pinnassa, kun mamselli on saanut muotonsa.

Lahdenvainion tuulimylly kurkottelee maasta yhdeksän metrin korkeuteen. Se seisoo mäellä, mutta on silti notkelmassa. Takavuosina kylällä keksittiin, että juhannusjuhlia voisi viettää Myllymäellä. Koska mäki oli muhkurainen, piti tuoda maata ja tasoitella. Hiekkaa kärrättiin mäelle niin paljon, että mylly jäi monttuun. Siellä se nyt seistä tönöttää ja uhmaa säitä.

Yhtenä vuotena mamsellin uhmakkuus ei riittänyt. Myrskyn rytinässä yksi siivistä katkesi. Se on korjattu ja vuosien varrella on myös viisastuttu. Alun perin myllyn siivet oli kokonaan laudoitettu. Laudoitusta pystyi kuitenkin avaamaan, niin saatiin reivattua. Sittemmin siivistä on poistettu kokonaan alalaudoitus, jotta tuuli ei pyöritä siipiä hulvattomasti. Eiväthän ne tuulta tarvitse, kun ei myllyllä ole enää töitäkään.

Valpola kertoo, miten myllyn ympäristössä ovat rakennukset muuttuneet. Lapsuuden komea kotirakennus on yhä vieressä. Tien toisella puolella oli viljakuivuri, jossa vilja kuivattiin isoa tulisijaa puilla lämmittämällä. Vieressä oli myös riihi. Ne on purettu pellolta.

Mäelle on tuotu toisaalta palokaluston varasto. Sen uumenissa on vanhaa palokalustoa, mutta muutakin tavaraa. Kaikista esineistä ei edes tiedä, mikä se oikeastaan on ollut.

– Tätä on joskus arvuuteltu Laitilan Sanomissakin, mutta ei kukaan tiennyt, mikä tämä oikein on, Valpola esittelee puista haarautuvaa esinettä. Joku veikkasi sitä katiskaksi, mutta varmaa tietoa ei ole.

Myllymäelle on rakennettu myös esiintymislava. Mäellä on nautittu puheista, lauluista ja musiikista. Juhannusjuhlia vietettiin kylällä useina peräkkäisinä vuosina.

– Sitten ei saatu oikein enää esiintyjiä, eikä sitten tullut enää yleisöäkään, Valpola harmittelee. Miehen kasvoilta näkee, että haikeus puskee puseron sisään.

Koronamokoma vei sitten viimeisetkin ilot. Myllymäen pellolla on pidetty rompetoreja.

– Mutta ei kai rompetoria voi ensi kesänäkään järjestää.

Tuulimylly sijaitsee Valpolan mailla ja rakennus on isännän omistuksessa. Yksinään hän ei ole kuitenkaan sitä pitänyt kunnossa, vaan kylältä ja ympäristöstä on löytynyt talkoohenkeä. Tuulimyllyn ympärille on perustettu Tuulimylly-yhdistys, joka pitää myös rantasaunaa. Rannassa on käyty uimassa kesäisin ja talvisin. Viime vuosina sekin on pakannut rauhoittumaan.

– Ei nuorilla ole aikaa, kun on ne penskat. Ennen muinoin penskat pyörivät kintuissa, vaikka itse tehtiin töitä. Nyt on eri meininki.

Lapsia on Valpolallakin ja lapsirakkautta. Myllymäen juurella on lasten leikkipaikka, jonka Veikko Valpola rakensi “muijansa” kanssa, kuten hän vaimoaan kutsuu.

Tuulimylly on hyvässä kunnossa. Siitä ei kiitosta kiiri maakuntamuseolle, sillä museo lupasi avustusta kunnostukseen, mikäli takaosa säilytetään alkuperäisenä. Valpola halusi kunnostaa koko tuulimyllyn, jotta se kestää ilmastonmuutoksen tuomat kovemmatkin myrskyt.

Kyläyhdistys avusti kunnostusta rahalla. Työt teki kolme miestä: Valpola itte, Pohjanmaalta Pyhärantaan muuttanut monitoimimies Bengt Lungren ja puuseppä Elis Suominen . Myllyn iso remontti tehtiin vuonna 1998. Sen jälkeen on kunnostettu vielä kattoa. Pitäähän tuulimyllyssä ehjä paanukatto olla.

Kunpa mamselli vielä edes kerran saisi nauttia juhannusjuhlista.