Äiti ja vauva voivat osallistua psykoterapiaan jo raskausaikana

0
Katja Niela valmistui varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutiksi tänä vuonna.

Lapsen odotus ja syntymä ovat valtavia mullistuksia vanhempien elämässä. Edes hartaasti toivotun lapsen saaminen ei kuitenkaan välttämättä ole pelkkää onnea, sillä mielessä myllertävät monenlaiset tunteet. Iloon sekoittuu pelkoa, epävarmuutta ja toiveita siitä, että voisi peruuttaa koko tilauksen. Ikävistä tunteista ei usein uskalla puhua kenellekään. Näyttää, että kaikki muut selviävät paremmin, nauttivat raskausajasta ja osaavat olla lastensa kanssa oikein.

– Tuntuu, että vanhemmat vaativat itseltään täydellistä suoritusta, mutta vähempikin riittää. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kokea tunteita tai hoitaa lasta. Lapselle on tärkeintä tietää, että joku on häntä varten, valmiina auttamaan ja ottamaan syliin, varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti  Katja Niela  sanoo.

Laitilalainen  Niela valmistui varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutiksi tänä keväänä. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia hyväksyttiin Suomessa omaksi terapiamuodokseen 2010 ja alalle kouluttautuneita ammattilaisia on tällä hetkellä 53. Terapia on tarkoitettu raskaana oleville ja alle kolmevuotiaiden lasten perheille, erilaisiin vuorovaikutuksen riskeihin tai ongelmiin. Ne voivat liittyä esimerkiksi vanhemman vaikeaan elämäntilanteeseen tai vauvan syömis- tai nukkumisongelmiin. Hoitoon osallistuu tavallisesti äiti ja vauva, mutta usein myös toinen vanhempi tai jopa isovanhemmat voivat olla mukana joillain tapaamisilla.

– Lapsen odotus ja syntymä tuovat äidin omat varhaislapsuuden tunnekokemukset pintaan. Jos on lapsena saanut rakkautta ja läheisyyttä, on helppo antaa niitä eteenpäin. Jos taas on esimerkiksi jäänyt vauvana usein yksin itkemään ilman, että kukaan tulee ja ottaa syliin, voi oman lapsen tarpeisiin vastaaminen tuntua vaikealta.

Niela  ymmärsi vasta psykoterapeuttikoulutuksessa lopullisesti, kuinka tärkeitä ihmisen kolme ensimmäistä vuotta ovat. Hän on työskennellyt pitkään sosiaalialalla ja on parhaillaan Perhekuntoutuskeskus Lausteen Uudenkaupungin perheyksikkö Merilän lähijohtaja. Työssään perheiden kanssa hän on huomannut, että vanhakantaiset uskomukset lastenhoidosta istuvat yllättävän sitkeässä.

– Edelleen törmää siihen, että vanhemmat pelkäävät hemmottelevansa lapsia liikaa, jos vaikka ottavat vauvan syliin kun tämä itkee. Lasta ei kuitenkaan pysty tällä tavalla hemmottelemaan pilalle; mitä vahinkoa siitä voi olla, jos lapsi tuntee olevansa maailman ihanin?

Varhaisen  vuorovaikutuksen psykoterapia sopii silloin, kun ongelmat eivät ole vielä kovin suuria. Jos vanhemmilla on esimerkiksi vakavia päihde- tai mielenterveysongelmia, heillä ei välttämättä ole voimia terapiaan.

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutteja toimii julkisessa terveydenhuollossa, esimerkiksi perheneuvoloiden terapeuttisen vauvaperhetyön tiimeissä ja pikkulapsipsykiatrian yksiköissä, yksityisinä ammatinharjoittajina ja järjestöissä. Sitä voi saada Kelan kuntoutuspsykoterapiana vanhemman mielenterveyshäiriön vuoksi ja sitä järjestetään myös psykiatrisen erikoissairaanhoidon ostopalvelupsykoterapiana.

Terapia auttoi synnytyspelkoon

32-vuotias Laura Holvitie työntää vaunuissa 5-viikkoista tytärtään ja houkuttelee tätä päiväunille. Se, että voi työntää vaunuja ja hoitaa omaa lastaan, on Lauralle suuri ilo. 3,5-vuotiaan esikoisen Jonnin jälkeen asiat olivat toisin, sillä poikkeuksellisen vaikeaksi kääntyneen sektion jälkeen äiti oli kuukausikaupalla sairaana.

– Jonni oli kahdeksan kuukauden, kun pystyin ensimmäisen kerran kävelemään postilaatikolle asti.

Lastenhoitajana työskennellyt Holvitie on aina halunnut monta lasta. Vaikka ensimmäinen synnytyskokemus oli kamala, hän uskaltautui silti puolisonsa Tommin kanssa toivomaan pikkusisarusta pojalleen. Kun raskaus alkoi, alkoi myös tuleva synnytys pelottaa. Kun Laura sai vinkin varhaisen vuorovaikutuksen terapiasta ja siitä, että terapiaan voi mennä jos raskausaikana, hän ei epäröinyt.

– Kävin juttelemassa Katja Nielan kanssa noin neljän kuukauden ajan kerran viikossa. Joskus tuntui, että onko meillä nyt mitään puhuttavaa, mutta joka kerta sitä löytyi. Katja osasi kysyä oikeat kysymykset. Oli hyvä puhua jonkun sellaisen kanssa, joka ei muuten tunne minua. Terapiasta oli todella paljon apua.

Terapiakeskustelut auttoivat odottajaa suhtautumaan raskauteen ainutkertaisena kun hän siihen asti oli pelännyt, että kaikki käy samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Laura oli jopa ajatellut, että kun esikoinen syntyi TYKSissä, hän ei toisen kanssa uskalla mennä sinne.

– Lopulta kävi niin, että menin synnyttämään ihan rohkeana ja hyvillä mielin TYKSiin. Synnytys yritettiin ensin käynnistää normaalisti, mutta sitten päädyttiin taas sektioon. Tällä kertaa kaikki meni hyvin ja kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen.