Laitilan pururata on hiljainen kesäisenä aamuna kello kymmeneltä. Parkkipaikalla on kaksi autoa, joihin aurinko heijastuu, mutta ihmisiä ei näy missään.
Ilma tuntuu hiostavan kuumalta ja linnut ja hyönteisetkin tuntuvat pysyvän piiloissaan. Leppoisa tuuli vavisuttaa puiden lehtiä ja voikukansiemeniä leijailee ympäriinsä.
Eurantieltä kuuluu autojen ja rekkojen pörinää. Pian kuuluu kuitenkin frisbeegolfkorin kilahdus.
Kaverukset Hugo Yli-Antola sekä Timi Nieminen ovat tulleet heittämään frisbeetä. Pojat kertovat käyvänsä pururadalla heittämässä kolme kertaa viikossa.
Hugo on harrastanut frisbeegolfia jo noin puolitoista vuotta, kun taas Timi on vasta hiljattain aloittanut. Heidän mielestään pururadan frisbeegolfradalla on mukava heittää.
– Olisi kiva, jos radalta löydetyt kiekot palautettaisiin, koska kaikki eivät niin tee, Timi neuvoo.