Hullumaisia ideoita

0

Joka kerta kun ajan Rauman- ja Eurantien risteyksestä ajattelen, että Laitila ansaitsisi parempaa. En tarkoita liikennejärjestelyjä vaan sitä, mitä näen: tylsää, ankeaa ja ennen kaikkea persoonatonta. Jos en tietäisi, missä olen, voisin luulla olevani missä tahansa.

Mitä satunnainen matkailija mahtaa Laitilan kohdalla ajatella?

Kuinka suuri todennäköisyys on sille, että keskustanäkymä herättäisi ohikulkijan kiinnostuksen poiketa peremmälle tai jopa miettiä tänne muuttamista? Tai kuinka usein takapenkillä istuvat lapset hihkaisevat Laitilan kohdalla: ”Me halutaan tonne!”?

Niinpä.

Muuttaminen ja pistäytyminen ovat näennäisesti järkeviä ja jopa harkittuja tekoja, mutta ensimmäinen sysäys niihin ja jopa lopullisen muuttopäätöksen tekemiseen syntyy mielikuvista. Joku paikka näyttäytyy äkkiä sellaisena, että juuri siellä voisi elää unelmaelämää. Tällaisia mielikuvia ei tule huoltoasemista eikä ketjukaupoista, ei hoitamattomista, hylätyistä pelloista.

Keskustaristeyksessä pitäisi olla joku maamerkki, josta Laitila muistetaan.

Mitä jos esimerkiksi siinä hylätyllä pellolla olisi nyt kukkaniitty, siinä muutamia jykeviä tolppia ja niissä jättikokoisia, hauskasti maalattuja ja koristeltuja linnunpönttöjä? Laitila olisi äkkiä Se Linnunpönttöpaikka eikä – kuten nyt – se paikka, se, no se missä on se huoltoasema.

En tiedä, mikä tyhjilleen jääneen kiinalaistyyppisen tavaratalon kiinteistön tilanne on, kuka sen omistaa ja onko siellä kenties jotain tai onko tulossa. Minun haaveissani siinä olisi Suomen suurin ja monipuolisin käsityötarvikkeiden kauppa jonne naiset ja jokunen mieskin kilvan järjestäisivät kimppakyytejä ja jonne tultaisiin päiväretkelle Mikkelistä asti. Siinä olisi aivan täydellinen paikka tämänkaltaiselle yritykselle.

Ostosretkelle tulleet naiset kävisivät keskustassa syömässä tai kahvilla ja kaupoissa, ihastuisivat matkalla linnunpönttöniittyyn ja ottaisivat siitä kuvia. Kuvat leviäisivät hetkessä pitkin maailmaa. Oi! Ihana! Missä tämä on? Laitila?

Nyt ehkä Jäärien kuoro herää horroksesta ja mylvii: Ei kannata! Ei onnistu! Hullumaista!

Ja sitten muistutetaan siitä, että risteys tulee kokemaan merkittävän muodonmuutoksen ihan pian. Kuten tuleekin. Pelkäänpä vain ja kovasti pelkäänkin, että muutos on huonompaan suuntaan.

Olen nyt asunut täällä kolme vuotta vakituisesti ja osa-aikaisesti koko 2000-luvun alun. Voin vilpittömästi sanoa, että Laitila on hyvä paikka, monessa suhteessa oikeasti mainio. Mutta samanlaisia paikkoja on monia muita, ei tämä mikään ainutlaatuinen onnela ole. Vaikka asiat hoidettaisiin kuinka jämptisti ja oltaisiin kunnollisia ja vakavia niin silti väkiluku vähenee. Siksi pitäisi keksiä ja toteuttaa hullujakin ideoita jotta pieni kaupunkimme pesiytyisi positiivisella tavalla ihmisten mieliin.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien kesätoimittaja