Isompi ongelma

0

Läheisessä ruokakaupassa myydään lämpimiä aterioita. Ateriat on pakattu mustiin muovisiin astioihin, joissa on läpinäkyvä kansi. Tavallisesti tuo kansi on huurustunut niin sumeaksi, että sen läpi on mahdotonta erottaa, mistä ruuasta on kyse. Myöskään hintalapusta asia ei paljastu. Siinä lukee vain “Lämmin ruok”.

Jokin aika sitten hintalappuihin ilmestyi kuulakärkikynällä tehtyjä lyhyitä kirjoituksia, joiden uskon viitanneen pakkauksen sisältöön. Valitettavasti käsiala oli niin persoonallinen, että kirjoituksista oli mahdotonta saada selvää. Nyttemmin asiat ovat palautuneet tämän asian osalta normaaliksi, eikä kirjoituksia ole enää hintalapuissa näkynyt.

Joskus, kun kukaan ei katso, raotan muovipakkauksen kantta ja kurkistan sisään. Tämä on täysin turhaa, sillä tähän mennessä olen ostanut jokaisen avaamani aterian huolimatta siitä, onko paljastunut ruoka ollut minulle mieleen. En minä kehtaa laittaa hyllylle takaisin sellaista tuotetta, jonka olen jo avannut.

Ateriamysteeriin olisi arvatenkin mahdollista saada selvyys kysymällä asiaa joltakin henkilökunnan edustajalta. Mutta en minä käy kaupassa siksi, että pääsisin keskustelemaan ihmisten kanssa. Jos haluaisin keskustella ihmisten kanssa, liittyisin johonkin keskustelukerhoon.

Epäilemättä jonakin päivänä tämä sisuksiini rakentamani pato murtuu kesken kauppareissun, ja käperryn liiketilan lattialle itkemään raivoisaa, hytkyvää itkua kuin jonkinlainen laiha mutta mahasta pyöreä ihmismajava. Kieriskelen lattialle levinneen kinkkukiusauksen päällä pitäen omituista ulinaa, ja tilanne on eittämättä kiusallinen kaikkien tilannetta seuraamaan pysähtyneiden kannalta. Eikö tätä surkeaa tapaturmaa voisi mitenkään ennalta estää?

Miten voi jonkun ihmisen elämä olla noin vaikeaa, sinä saatat nyt kysyä hiljaa mielessäsi. Olet oikeassa. Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin ne, joita minä kohtaan avuttomassa häviäjän arjessani. Yksi tämänhetkisen maailmanmenon suurimmista ongelmista on se, että aina löytyy joku suurempi ongelma ja siksi vähäisemmälle ongelmalle ei saisi muka tehdä mitään.

Jos minä valitan kolumnissa, että jonkun sisäsiittoisuudesta johtuvan alkoholistigeenin vuoksi en onnistu millään laittamaan sukkia jalkaani oikein päin, niin sinä sanot, että kasva jo aikuiseksi, toiset näkevät maailmalla nälkää! Mutta kun joku sanoo, että pitäisi auttaa pakolaisleireillä kituvia nälkäisiä ihmisiä, niin sinä sanot, että meillä on omia ongelmia täällä Suomessa. Ja kun ihmiset marssivat ja sanovat, että transihmisten tasavertaiset oikeudet eivät toteudu meillä täällä Suomessa, niin sinä sanot, että eiköhän maailmassa ole tällä hetkellä suurempiakin ongelmia. Ja kun joku vastaa, että niin onkin, sitä kutsutaan ilmastonmuutokseksi, niin sinä sanot, että se ei kosketa meitä tavallisia suomalaisia, joilla on arjessaan tähdellisempiäkin ongelmia.

Huomaat varmaan, että kun puhun “sinusta”, puhun karikatyyristä, jonka olen keksinyt päästäni. Jos kuitenkin tunnistat itsesi, niin kerro ihmeessä mikä sinun ongelmasi oikein on?

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien avustaja.