Kirjojen ystävä pääsi toivepaikkaan

0
Niko Mattila aloitti toukokuussa siviilipalveluksen kirjastossa.

24-vuotias tieto- ja viestintätekniikan insinööri asettelee kirjoja hyllyyn. Niko Mattila aloitti siviilipalveluksen suorittamisen Laitilan pääkirjastossa toukokuun lopussa. Kirjasto oli hänelle toivepaikka.

– Olen aina tykännyt kirjoista ja lukemisesta ja käynyt pienestä asti kirjastossa. Pahimmassa teini-iässä saattoivat muut asiat kiinnostaa kirjoja enemmän, mutta lukioaikoina aloitin uudestaan. Eniten kiinnostavat fantasia ja historia. Olen kiinnostunut myös sotahistoriasta, Mattila kertoo.

Siviilipalvelus kestää helmikuuhun. Sen jälkeen Mattila jatkaa töitä ohjelmistokehityksen eli tutummin koodaamisen parissa. Työpaikka on odottamassa. Viime joulukuussa valmistunut insinööri teki osa- ja kokopäivätyötä opintojen ohessa jo kolmen viimeisen vuoden ajan.

Kirjastotyö on tuntunut mukavalta.

– Ei harmita tulla aamulla tänne. Hyllytän kirjoja, vastaan Vaski-kuljetuksista eli hoidan osaltani varattujen kirjojen liikkumista ja teen tietysti muutakin. Olen tehnyt pitkään etätöitä ja nyt on todella mukavaa, kun täällä näkee ihmisiä. Varsinaisen työpaikkani konttori on Helsingissä, mutta nyt teen työt yksin kotona.

Nuoren miehen elämä tuntuu olevan kaikin puolin järjestyksessä. On ammatti, työpaikka, koti ja tyttöystävä. Niko itse on kuitenkin sitä mieltä, että aikaa on kulunut vähän turhaankin myös oman paikan etsimiseen.

– Lähdin ensin opiskelemaan rekkakuskiksi. Sitä kesti viikon. Sitten opiskelin vuoden konetekniikkaa.

Mattila asuu Laitilassa. Hän on paluumuuttaja, sillä asui opintojen takia välillä muualla. Vanhemmat asuvat täällä, tyttöystävä ja sisko Turussa. Omassa asunnossa kotiväen virkaa toimittavat töpöhäntäkissat Nipsu ja Napsu.

– Osa kavereista asuu myös täällä. En kaipaa isoihin kaupunkeihin, Laitilassa on kaikkea, mitä tarvitsee.

Vaikka  onkin tyytyväinen kotikaupunkiinsa, Mattila pitää huolen siitä, että valitusoikeus on kunnossa. Hän ei muuten ole erikoisen kiinnostunut politiikasta, mutta pitää äänestämistä tärkeänä.

– Jos ei äänestä, ei voi valittaakaan mistään. Äänestäminen on vähintä, mitä voi tehdä.

Vapaa-aikanaan Niko pyöräilee, kävelee, leikkii kissojensa kanssa ja lukee. Hän ei osaa sanoa, mikä hänet on saanut pysymään kirjojen ystävänä kaikkien muiden houkutusten keskellä.

– Koulusta muistan, että äidinkielentunneilla piti lukea opettajan määräämiä kirjoja. En tiedä, mikä käytäntö nyt on mutta uskon, että jos lapset saisivat itse valita kirjat, sekin voisi auttaa pitämään kiinnostusta yllä. Ja sen tiedän, että pojat tarttuvat mielellään sellaisiin kirjoihin, joissa tekstin ohella on vaikka sarjakuvia.