Laatikkoviljelyä jo kaksikymmentä vuotta

0
Pirkko Argillander on kasvattanut kukkia, yrttejä ja vihanneksia kasvatuslaatikoissa jo paljon ennen kuin siitä tuli muotia.

Laitilan keskustasta Untamalaan ajaessa huomio kiinnittyy helposti tien oikealle puolella näkyvään puutarhaan. Pirkko Argillanderin yli 30 vuotta hoitama piha on varsinainen runsaudensarvi, jota monet ohikulkijat ovat pyytäneet päästä katsomaan. Erilaisia kasveja on paljon, mutta kuinka paljon, sitä ei tiedä edes puutarhuri itse.

– Yritin kerran laskea ja pääsin viiteensataan, mutta sitten menin laskuissa sekaisin.

Pirkko muutti miesystävänsä Arin kanssa 1960-luvulla rakennettuun taloon vuonna 1990. Tontti on osaksi harjulla, joka aikoinaan on pilkistänyt Valkojärvestä. Harjua halkova tie on nimetty Paattimäentieksi – perimätiedon mukaan Untamalasta kirkolle tulleet ihmiset jättivät veneensä niille kohdin odottamaan. Suurin osa tonttia on entistä järven pohjaa. Järven kuivatus aloitettiin viime vuosisadan alkupuolella ja työ kesti kymmeniä vuosia.

– Arilla oli haaveena ryhtyä puutarhaviljelijäksi ja ryhtyä tekemään tekemään torikauppaa. Sitä tehtiinkin, mutta sitten hän sairastui ja kuoli. Nyt olen ollut yksin jo monta vuotta.

Heinäkuun helteisin päivä ei ole paras hetki käydä kuvaamassa rakkaudella hoidettua puutarhaa. Kuivuus on verottanut kukkaloistoa ankarasti ja edes marjapensaat eivät tunnu tänä vuonna antavan satoa totuttuun tapaan. Puutarhasta saa silti käsityksen siitä, mitä se on parhaimmillaan: uskomattoman rehevää, moniväristä, erikoista, kukkia ja lisää kukkia.

Suurin osa puutarhan istutuksista on tehty laatikoihin. Pirkko onkin harrastanut laatikkoviljelyä jo kauan ennen kuin siitä tuli muotia. Osa laatikoista on noin kaksikymmentä vuotta vanhoja ja edelleen ehjiä.

Lannoitteena puutarhassa käytetään hyvin kompostoitua hevosenlantaa. Yhteen isoon kasvatuslaatikkoon Pirkko laittaa säkillisen hevosenlantaa ja ostomultaa. Laatikon pohja on tärkeää suojata juurimatolla tai vastaavalla, sen puutarhuri on oppinut kantapään kautta. Kerran hän laittoi kasvatuslaatikoita isojen puiden lähelle, jätti pohjat suojaamatta ja huomasi jonkun ajan päästä, että laatikot olivat täynnä puiden juuria.

Pirkko kokeilee mielellään uusia lajeja ja erikoisuuksia. Joukossa on esimerkiksi nuokkuluppioita, malarjuuria, nukuloita ja mantelityräkkejä. Sijansa on myös puutarhojen peruskasveilla kuten kuunliljoilla, syysleimuilla, akileijoilla ja kurjenpolvilla. Joillakin kasveilla on ikää enemmän kuin hoitajallaan, sillä puutarhan laidalla komeileva rivistö daalioita on alkujaan ainakin satavuotiasta kantaa. Daaliat eli joriinit Pirkko on saanut Kalannista. Hän talvettaa juurakot kellarissa.

– Nyt niitä on jo niin paljon, että taidan talvettaa vain osan. Kun ikää tulee, ei jaksa enää kaikkea.

Pirkko teki työuransa sairaalassa laitoshuoltajana ja on nyt ollut jo kymmenen vuotta eläkkeellä. Suuren tontin ja monilukuisten kukkamaiden hoito käy kesäaikaan kokopäivätyöstä. Pirkon kaksi poikaa asuvat Salossa ja he käyvät auttamassa äitiään raskaammissa töissä. Pojat ovat jo ehdottaneet, että äiti luopuisi talosta ja muuttaisi lähemmäs lapsiaan, pienempään asuntoon.

– Olen sanonut, että kun toistaiseksi vielä pystyn asumaan tässä ja hoitamaan puutarhan, niin en muuta. Olisihan sekin tietysti mukavaa, että voisi aloittaa pihan laittamisen ihan alusta, jossain missä olisi vähän vähemmän tilaa.