Mansikkapellolla tehdään nyt pitkiä päiviä – Sato kypsyy käsiin

0
Sato kypsyy nyt niin nopeasti, että mansikat kannattaa hankkia viimeistään tällä viikolla.

Kirsi ja Kari Katila sekä heidän lapsenlapsensa Tiila Mäkilä kantavat viittä ämpäriä ja pari kuppoa kukkurallaan mansikoita. Kari pyyhkäisee hikeä otsaltaan.

On helteinen päivä ja mansikkapellolla aurinko porottaa. Varjosta on turha haaveilla avaralla peltomaalla.

Katilat ja Tiila ovat olleet pellolla 1,5 tuntia.

– Hauskaa puuhaahan mansikoiden poimiminen on. Tämä on meille sellainen perinne, että Tiilan kanssa käydään poimimassa mansikoita täältä Viljasen tilalta, Kirsi Katila kertoo.

Katilat asuvat Lappi Tl:ssa ja Tiila Laitilan keskustassa. Nyt he aikovat kassan kautta isovanhempien luo.

– Ensin vilvoitellaan juomalla ja sitten herkutellaan mansikoilla ja jäätelöllä, Kirsi toteaa ja Tiila nyökkää tyytyväisenä suunnitelmaan.

Lämmintä on myös ladossa, jossa mansikkatilan isäntä Matti Viljanen nostelee pahvilaatikoita esiin. Viljasen mielestä lämmin kesä on tervetullut, vaikka mansikat kypsyvät nyt vähän liiankin nopeasti. Pellolla on jatkuvasti kymmenen poimijaa ja silti tuntuu, ettei poiminta suju riittävän nopeasti.

– Nostan kyllä hattua näille meidän poimijoille, ilman heitä mansikat jäisivät peltoon. Vaikka on kuuma, niin kukaan ei ole valitellut. Taukoja toki pidetään tiuhaan, että tulee juotua riittävästi.

Viime kesään verrattuna sää on kuitenkin mitä parhain. Viljanen muistelee, että poimintakaudella oli vain yksi päivä, kun ei satanut.

– Viime kesänä oli märkää ja kylmää. Pellolla kastui kaikki hetkessä. Kyllä silloin paleltiin. Kesät ovat kyllä aivan toistensa vastakohtia, hän toteaa.

35 vuotta mansikkaa viljellyt Viljanen osasi ennakoida, että satokaudesta tulee tänä vuonna lyhyt. Kun kukinta-aika on lyhyt, se tietää myös lyhyttä satokautta.

Isäntä on juuri hakenut naapurista kahvikermaa poimijoille. Hän haluaa pitää työntekijöistä hyvää huolta. Kun työntekijät viihtyvät, he tulevat samalle tilalle töihin jälleen ensi kesänä. Viljasen tilalla onkin samat, tutut poimijat.

Poimijat tulevat Ukrainasta. Kymmenestä poimijasta vain yksi osaa englantia, muuten käytössä on elekieli. Sitä Viljanen on opiskellut 15 vuoden aikana.

– Kun aloitin mansikanviljelyn noin 35 vuotta sitten, poimijat olivat suomalaisia. Viitisentoista vuotta sitten poimijat piti hankkia Virosta ja nyt Ukrainasta. Ei suomalaisia poimijoita mistään saisi, hän kuvailee muutosta.

Ukrainalaiset ovat ahkeria. He tekevät mielellään pitkiä työpäiviä, sillä parissa päivässä mansikkapellolla täällä voi tienata saman verran kuin kotimaassa kuukaudessa.

Untamalassa alettiin poimia pääsatoa jo heti juhannuksen jälkeen. Lajikkeena on Polka, sillä se on kestävä ja maukas marja.

– Kun asiakkaalle sanoo, että on Polkaa, niin varmasti menee kaupaksi. Se on niin pidetty, tuttu lajike, vähän vastaava kuin aikanaan oli Senga Sengana.

Varhaislajikkeet ovat lähinnä syöntimarjoja, Polka on myös säilöntämarja. Se käy Viljasen mukaan niin pakasteeseen, hilloksi kuin mehuksi.

– Siitä saa erinomaista tuoremehua, hän antaa vinkin.

Viljanen suosittelee pakastamaan isoimmat marjat ja hillomaan pienimmät. Pienissä marjoissa on makua enemmän. Jos vielä ei ole hankkinut säilöntämarjoja, niin nyt on kiire. Sato kypsyy käsiin.