Mykistävän kaunis jazz-elämys – Musiikillinen matka mantereelta toiselle hiveli korvia ja sydäntä

0
Nuoren sukupolven jazzyhtye Peela oli piknik-konsertin yllättäjä monipuolisilla taidoillaan ja raikkaalla esiintymisellään.

Eija Eskola-Buri

Sanat eivät riitä kertomaan Jazzkukko-festivaalin perjantai-illan tunnelmia. Kaupungintalon konsertissa musiikki hiveli korvia tavalla, jonka vain ammattinsa loistavasti osaavat muusikot osaavat.

Kari Antila Quartetin soittajat eivät esittäneet jazzia, vaan he olivat intrumenttiensa kanssa itse jazz. Kitaristi Kari Antila, pianisti Alexi Tuomarila, rumpali Tuomas Timonen ja basisti Teemu Åkerblom  saivat aikaan ilmiön, jota voi kutsua musiikin ihmeeksi tai jazzin taiaksi.

Antilan korona-aikana säveltämä musiikki vei Afrikkaan, Brasiliaan ja New Yorkiin sellaisella intensiteetillä, että kuulijan oli helppo solahtaa maestron ja hänen yhtyeensä matkaan kuin surffilaudalla tai lentävässä matossa. Kitaran, pianon, basson ja rumpujen tahdissa keinuttiin valtameren aalloilla ja kohottiin maasta rytmimusiikin taivaaseen.

Sävellykset tuovat esiin Antilasta uuden, ehkä hieman herkemmän puolen. Kitaristi on ammentanut inspiraatiota erityisesti Brasiliasta, mikä on tuonut hänen musiikkinsa rentoutta ja kitaran kielissä soljuvaa iloa. Uutta oli myös Antilan lyyrinen laulu, joka istui täydellisesti kokonaisuuteen.

Jazziin kuuluu olennaisesti improvisointi ja heittäytyminen hetkeen.

– Tässä konsertissa voi tapahtua mitä vaan, Antila evästi kuulijoita konsertin alussa.

Ja kyllä siellä lavalla sitten tapahtuikin ja erittäin positiivisella tavalla. Esiintyjien yhteistyö oli saumatonta ja he silminnähden nauttivat joka solullaan.

Väliajan jälkeen lavalla kuultiin laulaja  Jennie Storbackan huikeita jazz-tulkintoja. Storbacka kasvoi jazziin jo lapsena, sillä hänen isänsä on jazzmuusikko. Rakkaus lajiin näkyi ja kuului. Häneltä sujuivat niin brasialainen letkeä bossanova kuin Kuolleet lehdet -klassikko, jonka hän lauloi alkuperäiskielellä ranskaksi.

Ruotsalaisen Lisa Nilssonin Säg det igen -kappaleen laulaja nimesi maailman kauneimmaksi rakkauslauluksi. Kappale ja sen sielukas tulkinta oli koskettava päätös konsertille.

Maailmaa edelleen järisyttävä pandemia on saattanut muuttaa maailmaa pysyvästi. Toivottavasti niin, että ymmärtäisimme, miten tärkeä voimavara musiikissa ja elämässä ylipäätään on ihmisten välinen vuorovaikutus.

Jos kuulijoilla oli odotuksia konsertista, ne ylittyivät varmasti moninkertaisesti. Esiintyjien vahva läsnäolo ja taito välittää tunteita todisti musiikin rajattoman ja universaalin voiman.

Kun meillä on musiikin kieli, ei sanoja tarvita.

Täydellinen festivaali

Suomen tämän vuoden lähes ainoa livenä järjestettyjä jazz-festivaali, Jazzkukko, oli jälleen sisällöllisesti täysosuma. Ohjelmaa oli seitsemänä päivänä. Ja mikä parasta, yleisö oli innostunut ja väkeä riitti kaikkiin tapahtumiin. Korona-ajan turvallisuusjärjestelyt oli otettu hyvin huomioon.

Lauantain piknik-konsertin vetonaula oli ainakin etukäteen kitaristi Erja Lyytinen, mutta todellinen yllättäjä oli Peela. Alkuillasta esiintynyt kansainvälisen tason yhtye häikäisi taidoillaan ja nuoruuden innollaan Jazzkukon yleisön. ”Tästä porukasta kuullaan vielä” , kuului yleisön joukosta useammankin kokeneen jazzdiggarin suusta.

Peelan svengaavasta meiningistä vastasivat Johannes Granroth (kitara), Severi Sorjonen (rummut), Maja Mannila (koskettimet, laulu), Sami Leponiemi (saksofoni), Oliver Karttunen (basso), ja Mikko Antila (perkussiot).

Pianisti Lenni-Kalle Taipale ei peitellyt iloaan saada esiintyä live-yleisölle. Hänellä ja laulaja Sami Pitkämöllä on taito saada kuulijoiden sydämet puolelleen. Lenni-Kallen jazzversio Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maijasta  ja Pitkämön Sting-tulkinnat saivat veren kiertämään.

Viimeisenä esiintynyt Erja Lyytinen imaisi illan pimetessä väkeä lavan edustalle jammailemaan. Hän päätti keikkansa Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemän kansanävelmän,  Juokse sinä humman hurjaan rockversioon.

Väkeä oli tänä vuonna tullut piknik-konserttiin Laitilan lisäksi myös lähikunnista, kuten Raumalta, Uudestakaupungista ja Eurasta. Kirkkopuisto toimi jälleen mahtavana miljöönä, ja yleisö sai valita paikkansa joko aurinkoiselta nurmelta tai varjoisen puun suojasta. Tungosta ei ollut, vaikka porukkaa oli puiston täydeltä.

Kotiinpalaajat saivat onnistuneen festarin päätteeksi  ihailla taivaalla mollottavaa täysikuuta. Täydellinen Jazzkukko-festivaali 2021 saakoon jatkoa ensi vuonna.

KOMMENTTI:

Laitilan lahja maailmalle

Tänä vuonna järjestetty Jazzkukko-festivaali on osoitus siitä, että Kari Antilan sitkeys ja peräksiantamattomuus hänen luomassaan tapahtumassa on tuottanut tulosta.

Olen seurannut laitilalaislähtoisen kitaristin uraa siitä asti, kun hänet valittiin Laitilassa Vuoden kukoksi 2014. Hän on kunnianhimoinen, työteliäs, intohimoinen ja tinkimätön jazzmuusikko, eikä ole ihme, että hän on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia jazzkitaristeja. Laitilan lahja maailmalle.

Paikallisesti mahtavinta on, että hän ottanut elämäntehtäväkseen myös rytmimusiikin tunnettuuden lisäämisen kotimaassaan ja -kotiseudullaan.

Paitsi yleisölle myös muusikoille livenä järjestetty festivaali oli kokonaisuudessaan valtava elämys. Antila totesi perjantain konsertissa esiintyneensä viimeksi puolitoista vuotta sitten Madridissa. Jennie Storbacka puolestaan kertoi, että Laitilan konsertti oli hänelle ensimmäinen tänä vuonna ja sai yleisöltä kannustavat aplodit.

Jokainen paikalla olija aisti vahvasti konserteissa, miten poikkeuksellinen ja jopa historiallinen tilanne oli kaikille, niin yleisölle kuin esiintyjillekin.

Eija Eskola-Buri

Muokattu 28.7. kello 10.25: Korjattu kuvatekstistä jazzleiriläisen nimi Onni Peltolasta oikeaksi eli Aaro Elsiläksi.