Pyhärannan kolmannen kirkonkellotapulissa on ensimmäisen kirkon saarnatuoli

0
Josef Stenbäck suunnitteli kirkkoon neliönmallisen alttarikehän, joka on jaettu katolisen kirkon tapaan pyhään ja kaikkein pyhimpään. Katolista vaikutetta on myös siinä, että alttaritaulun yllä on kolme ikkunaa. Kuvan messinkinen pallokruunu on peräisin vanhasta kirkosta, ja siinä on erikoisuutena kaksipäinen kotka.

Ossi Nyström

Pyhärannan kirkon ensimmäinen huomiota herättävä yksityiskohta osuu katsojan silmään jo ennen kirkkoon astumista. Kirkon seinäkivet on aseteltu paikoilleen varsin taiteellisella tavalla.

– Eri värisiä kiviä, ja jokainen kivi on harkittu. Kiveä on louhittu eripuolilta Pyhämaa-Pyhärantaa ja punertavat graniittikivet ovat tuotu proomulla Taivassalosta merikuljetuksena, kanttori Kari Kesäläinen valottaa.

Sisältä kirkko on tätä nykyä hillityn valkea. Alunperin ilme on ollut värikkäämpi.

– 1960-luvulla täällä oli savuvahinko, ja tämä maalattiin uudestaan. Täällä on kiertänyt ornamentteja koko tämän kirkkosalin. Tästä on konservaattori ottanut sitä pienen palan esille. Siinä on boordinauha ja alapuolella harmaampi sävy.

Vuonna 1909 vihityn kivikirkon on suunnitellut Josef Stenbäck. Kesäläinen kertoo, että itse kirkkorakennuksen lisäksi Stenbäck vastasi myös monesta sellaisesta yksityiskohdasta, jonka suunnitteluun kirkkoarkkitehti ei tavallisesti osallistu. Hän suunnitteli alttarivaatteet, urkujen ulkoasun ja maalasi kirkon väliaikaisen alttaritaulun.

– Alttaritaulun takana olevasta Stenbäckin maalauksesta on olemassa mustavalkokuva. Hän maalasi tuonne taakse kopion Edvard Gerbhardtin Pyhästä ehtoollisesta.

– Tämä nykyinen alttaritaulu Kristus ristillä on Ilmari Heinosen maalaama vuodelta 1939. Sen jälkeen, kun tämä taulu on laitettu ei kukaan ole nähnyt, että minkälaisessa kunnossa se Stenbäckin maalaus on.

Myös alttarikehä on Stenbäckin visioima. Se on jaettu kahteen osaan, joista toinen on pyhä ja toinen on kaikkein pyhin.

– Harvassa kirkossa on nelikulmainen alttarikehä. Tästä on sanottu, että Stenbäck kävi Pyhämaan uhrikirkossa, joka on tavallaan katolisen aikaista, ja otti sieltä mallia. Katolisessa kirkossa, kuten myös ortodoksisessa, on tuo kaikkein pyhin ja sitten pyhä osa. Soihtupylväiden yläosat ovat olleet alunperin punaisia kuvastaen tulen liekkiä.

Alttaritaulun pyhärantalaiset valitsivat kolmesta luonnoksesta. Yksi oli sittemmin kirkon seinälle ripustettu näkemys Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen -teoksesta, toinen taas tätä nykyä seurakuntatalossa oleva maalaus, jossa Jeesus siunaa lapsia. Alttaritaulu toteutettiin lopulta kolmannen luonnoksen pohjalta, jonka aihe oli Jeesus ristillä.

Yksi Pyhärannan kirkon erikoisuuksista on se, että saarnatuoli on sijoitettu ”väärälle puolelle”.

– Ei ollut sähköä vielä, ja huomattiin, että saarnatuoli on pimeällä puolella, koska auringonvalo tulee länsi-ikkunasta. Niinpä valon takia saarnatuoli siirrettiin toiselle puolelle kuin missä se kirkoissa yleensä on.

Alunperin kirkko tilattiin Kesäläisen mukaan ilman valaistusta. Vanhasta kirkosta tuotiin uuteen messinkikruunut, ja kun vielä laivuri Sjövall päätti lahjoittaa kirkkoon lasisen kattokruunun, saatiin joka paikkaan asianmukainen valaistus. Kynttiläkruunujen sähköistystyö saatiin valmiiksi vuonna 1940.

Lahjoituksina kirkkoon on saatu myös muun muassa kaksi laivan pienoismallia. Toinen esittää Biskajanlahdella uponnutta Port Caledoniaa, toinen Suomen Joutsenta.

– Tämä Suomen Joutsen on Viljam Siivoselta. Hän oli vanha merikarhu, joka oli ollut Suomen Joutsenella ja monessa muussa laivassa. Hän alkoi vielä 90-vuotiaana rakennella tuollaisia pienoismalleja. Suomen Joutseneen hän maalasi sellaiset värit, mitkä hän siinä oli nuorena nähnyt.

Pyhärannan kivikirkon tilalla on aiemmin ollut kaksi puukirkkoa, joista ensimmäinen vihittiin käyttöön 1697 ja toinen 1758. Näistä kirkoista nykyiseen kirkkoon siirrettiin esimerkiksi kirkon perälle sijoitettu toisen puukirkon alttaritaulu Viimeinen tuomio, jota pyhärantalaiset pitivät Kesäläisen mukaan niin pelottavana, etteivät halunneet sitä enää uuden kirkkonsa alttaritauluksi. Ensimmäisen kirkon muistoa kantaa 1690-luvullla rakennettu saarnatuoli, joka viettää eläkepäiviään kellotornin väliosan tasanteella.

– Kerrotaan, että tämä olisi pitänyt alunperin antaa Museovirastolle sieltä vanhasta kirkosta, mutta pyhärantalaiset eivät halunneet, vaan toivat tämän tänne, ja rakensivat kellotapulin tähän ympärille, kirkkoherra Riitta Komu kertoo.

– Ne pelkäsivät, että tämä lähtee Helsinkiin, ja he päättivät silloin kun tämä oli rakenteilla, eikä ollut kattoa, että nostetaan saarnatuoli taljojen kanssa avonaisesta yläosasta tähän. Todettiin, että nyt sitä ei kukaan vie pois, mutta joku sanoi, että kyllähän sen purettua saa, Kesäläinen naurahtaa.

Kerrosta ylempää löytyy kirkon kaksi kelloa.

– Ennen suntio kävi täällä aina sunnuntaisin soittamassa kelloja, mutta nyt se on sähköistetty, Komu kertoo.

Kellojen soitto oli Komun mukaan eräänlaista entisajan koodikieltä.

– Kun kuolinkelloja soitettiin, niin siitä miten soitettiin tiedettiin esimerkiksi vainajan sukupuoli. Aloitettiin vaikka pienellä kellolla, ja jatkettiin isolla, tai toisinpäin. Ja jos mies oli kuollessaan vaikka 44 vuotias, niin ensin isolla kellolla neljä kertaa kymmenet, ja sitten vielä pienellä neljä kertaa.