Särkänniemen sankarit – Laitilalaisjoukkueelle menestystä isosta turnauksesta

0
Maalivahti makaa (Eelis Huppunen), pakit ovat polvella (Eemil Raitamäki ja Onni Seppälä) ja hyökkääjä (Hugo Yli-Antola) seisoo. Kuvaan kelpuutettiin myös valmentajat Joni Vuorinen ja Petri Seppälä. Kuva: Asko Tanhuanpää

Laitilalaisia jalkapallojoukkueita ei ole juurikaan totuttu näkemään isojen turnausten kärkipaikoilla, mutta poikkeus vahvistaa tässäkin tapauksessa säännön. Jyskeen 12-vuotiaiden poikien joukkue sijoittui kolmanneksi Tampereella paahtavassa helteessä pelatussa Särkänniemi Cupissa, eikä loppuottelupaikkakaan jäänyt 14 joukkueen sarjassa lopulta kovinkaan kauas.

– Jos alkusarjan ainoa tappio olisi saatu käännettyä edes tasapeliksi, olisi finaali ollut lähellä, Jyskeen toisena valmentajana toimiva Petri Seppälä jossittelee.

Kaupin urheilupuistossa pelatussa pronssiottelussa laitilalaiset kaatoivat Nokian Palloseuran maalein 2-1. Molemmat osumat viimeisteli Hugo Yli-Antola . Sarjan mestari oli FC Halikko.

– Paikkoja olisi ollut vaikka viiteen maaliin, mutta halusimme pitää pelin jännänä, valmennusvastuun jakava Joni Vuorinen vitsailee.

Tampereen Pallo-Veikkojen isännöimä Särkänniemi Cup on yksi Suomen suurimmista junioriturnauksista. Tänä vuonna mukana oli tasan sata joukkuetta ja otteluita pelattiin neljän päivän aikana yhteensä 571.

Laitilalaisia Särkänniemen sankareita Tampereella syntyi seitsemässä pelissä kaikkiaan 18.

– Joukkue koottiin jo viime vuosikymmenen puolivälissä ja päinvastoin kuin yleensä on pelaajamäärä koko ajan vain kasvanut. Ringissä on mukana 21 pelimiestä, mutta kolme joutui ikävä kyllä jättämään Tampereen reissun väliin, kertoo Vuorinen.

Valmennettaviensa vahvuudeksi Joni Vuorinen nostaa hirveän voiton- ja taistelutahdon, jalkapalloilullisissa taidoissa on sen sijaan vielä tekemistä.

– Vaatimustaso pyritään pitämään kovana, eikä laadusta tingitä. Se kantaa varmasti hedelmää, että joukkueella on myös yhteiset säännöt, eikä ketään jätetä tai sorsita, Vuorinen miettii.

– Onhan tämä välillä aika vilkas porukka, mutta yhteishengessä ei anneta kenellekään siimaa. Nyt mennään vielä juoksu- ja tahdonvoimalla, mutta pelitaidotkin kasvavat koko ajan, selvittää puolestaan Petri Seppälä.

Entä mitä mieltä ovat joukkueen pelaajat vahvuuksistaan? Pyysimme Laitilan urheilukentälle neljä pelimiestä ja paikalle saapuivat keskikentän keisari Onni Seppälä , hyökkäyksen harppuuna Hugo Yli-Antola, puolustuksen puurtaja Eemil Rautamäki sekä sanavalmis molari Eelis Huppunen .

– Joukkuehenki, ilmoittaa Onni.

– Yritteliäisyys, koskaan ei anneta periksi, näkee Hugo.

– Periksiantamattomuus, tietää Eemil.

– Hirveä voitontahto, tiivistää Eelis.

Mitäs nuoret tuumaavat valmentajistaan?

– Ne huutavat aivan hirveästi, paljastaa Onni.

– Huutavat tosiaan, mutta ihan hyviä silti, sanoo Hugo diplomaattisesti.

– Vähän sama kuin Hugolla, komppaa Eemil.

– Samaa mieltä Hugon kanssa, mutta niillä on myös huono huumorintaju, kuuluu Eeliksen tyhjentävä vastaus.

Loppuun vielä hyväksyttävä selitys sille, miksi Onnilla oli Savonlinnan Pallokerhon (eikä Lukon tai Jyskeen) t-paita?

– Serkkuni Matias Lainio pelaa Mestistä Savonlinnassa, Onni kertoo.