Voikukan suvimorjenstus

0
Vierailu päiväkodissa vaihtui kurkkukivun vuoksi oleiluun omassa pihassa.

Juuri nyt minun pitäisi olla ihan jossain muualla kuin missä olen.

Muistaakohan joku vielä sitä aikaa, kun vähäiset flunssaoireet olivat vain… no, vähäisiä flunssaoireita? Nykyään, kun aamulla herätessä tuntee kurkussa ikävää kihelmöintiä, tietää heti, että kaikki päivän menot on peruttava. Tai ainakin ne, joihin liittyy perheen ulkopuolisen ihmisen tapaaminen millään tavalla.

On oikeastaan käsittämätöntä, miten paljon koronavirus on muuttanut ajattelutapojamme. Pandemia on myös kyseenalaistanut totuttuja käytäntöjä, sillä eihän ihmisten olisi aiemminkaan pitänyt liikuskella ihmisten ilmoilla minkään kokoisessa flunssassa, ei pienessä, keskikokoisessa eikä isossa.

Minun pitäisi parhaillaan olla päiväkodissa seuraamassa lasten kesätouhuja, mutta sen sijaan – juuri sen kurkkukivun vuoksi – istun kotipihassa ja kuuntelen terassin yltä räystäslaudoituksen kolosta raikuvaa lintulasten mekastusta.

Sitten – mikä yllätys! – pesästä lentää ulos haarapääskyemo. Yllätys siksi, että vielä ihan äskettäin siellä asui pikkuvarpusperhe. Lintuvanhempien ruuhkavuodet eivät yhtäjaksoisesti kestä vuosia, mutta työntäyteistä niiden arki kesäisin on, vuodesta toiseen.

Kevät ja alkukesä tuntuvat tänä vuonna hehkuneen poikkeuksellisen kukkeina ja voimallisina. Kaikkea on paljon; siitepölyä, hyttysiä, ruusunnuppuja, nurmikkokin tuntuu kasvavan paljon nopeammin kuin yleensä. Onko todella niin, vai tuntuuko kasvun ihme vain niin valtavalta kontrastilta korona-ankeuden sävyttämän syksyn ja talven jälkeen?

Puutarhan perennapenkeissä iirikset ojentelevat viehkeinä varsiaan, päivänkakkarat ovat avanneet sylinsä luottavaisina kaikelle, mitä vastaan tulee ja daaliat kikattelevat suloisia lupauksiaan runsaasta kukinnasta.

Sitten silmä äkkää lyhyeksi parturoidun nurmikon keskeltä vankan ja pitkän voikukan varren. Siinä se törröttää uhmakkaana kuin keskisormi kohti puutarhuria. Tai ei, ei sittenkään keskisormi – vaan kuin iloisen jälleennäkemisen merkiksi tervehdykseen nostettu käsi, voikukan suvimorjenstus!