Hevosharrastus on Noora Ala-Äijälälle kaikki kaikessa

0
Nooran ja Vikin oma fanijoukko on joskus mukana kisoissa. Valkoisissa paidoissa Olivia ja Elviira Kaasalainen, sinipaitainen on Emilia Aaltonen.

Laitilalainen Noora Ala-Äijälä, 19, on yksi Suomen parhaista nuorista kenttäratsastajista. Heinäkuussa hän tuli hevosensa Quicklyn kanssa neljänneksi nuorten kenttäratsastuksen SM-kilpailuissa Tervossa ja osallistui myös ensimmäisiin kansainvälisiin kilpailuihinsa Lempäälässä. Noora kuuluu Suomen nuorten kenttäratsastuksen A-maajoukkueeseen.

Kenttäratsastusta pidetään ratsastuksen kuninkuuslajina. Kolmipäiväinen kilpailu käsittää sekä kouluratsastusta, esteratsastusta että vaativaa maastoesteratsastusta. Siinä mitataan ratsukon taidot, kestävyys ja yhteistyökyky viimeisen päälle eikä onnettomuuksiltakaan aina vältytä – kenttäratsastus on myös yksi vaarallisimmista urheilulajeista.

Noora on ratsastanut kuusivuotiaasta, ensin äitinsä Terhi Ala-Äijälän mukana May Cheri Merin tallilla Palttilassa, jossa tallin omistaja Brita Uusitalo opetti ratsastuksen perusteet. Nyt valmentajana toimii Maija Yli-Huhtala ja maajoukkuevalmentajana Sanna Siltakorpi.

Pian hevoskärpäsen puraistua perheeseen hankittiin oma shetlanninponi Hovens Donna Bianca ja sitten toinen poni Mustapippuri. Kun poni kävi pieneksi, se vaihtui eestinhevonen Atmariin, jolla Noora aloitti kenttäratsastuksen. Syksyllä 2015 hankittiin suomenpuoliveritamma Quickly eli Viki.

– Viki on hyvä kilpakumppani. Olen itse kouluttanut sen. Hevonen on kilpailuhenkinen ja kun olemme lähdössä radalle, se ei malttaisi odottaa, Noora kertoo.

Hevosharrastus on nuorelle kenttäratsastajalle kaikki kaikessa. Viki asuu Laitilan Hevosharrastekeskuksessa ja Noora viettää siellä joka päivä useita tunteja. Hän kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi Laitilan lukiosta ja on nyt pitänyt välivuoden. Syksyllä on tarkoitus aloittaa bio- ja kemiantekniikan opinnot Turun ammattikorkeakoulussa.

– Minulla ei ole koskaan ollut sellaista oloa, että haluaisin lopettaa ratsastuksen. En silti halua hevosista ammattia, sillä se voisi viedä harrastuksesta hauskuuden.

Nooran hevosharrastus on ollut koko perheen asia. Äidin lisäksi huolto-, kuljetus- ja sponsoritehtäviin on joutunut isä Petteri Ala-Äijälä. Pikkusisko Elviira on aina mukana kisamatkoilla, vaikka ei ole yhtä innokas hevostyttö kuin isosiskonsa.

Viki on komea, lähes 170-senttinen hevonen. Omistajansa mukaan se on kiltti eikä pelkää juuri muuta kuin maastolenkillä toisinaan näkyviä lehmiä. Syömisistään hevonen on hyvin tarkka, jopa prinsessamainen. Se suostuu syömään vain juureen leivottua leipää tai kotitekoisia sämpylöitä ja porkkanoita se ei syö lainkaan. Palautusjuomaksi kelpaa ainoastaan tietynlainen mash-vesi ja heppanameja se syö vain jos ne ovat oikeaa merkkiä.

Viki on myös elokuvanäyttelijä: sillä oli sivurooli Tuukka Temosen ohjaamassa, viime vuonna ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Aika jonka sain.

Tämän kauden päätavoite Nooralla ja Vikillä ovat Pohjoismaiden mestaruuskisat syyskuussa. Kaikki on kuitenkin kiinni koronasta. Pandemia kuritti ratsukkoa jo viime vuonna, kun heidän oli tarkoitus lähteä valmentautumaan Ruotsiin. Tallipaikka oli olemassa ja matkaliput hankittu kun matka peruuntui viime tipassa. Peruuntuminen tietysti harmitti, mutta ratsastuksen perusasia, ihmisen ja eläimen yhteistyö, on sama, oltiinpa missä tahansa.

– Hevosella pitää aina olla kivaa, Noora sanoo.