Ihanaa, ihan pian pääsee kouluun!

0
Ilona Sjöroos on odottanut koko kesän koulun alkua innolla.

– Tosi kivalta tuntuu, kuvaa Ilona Sjöroos tunnelmiaan pian alkavasta koulusta ja naurahtaa innostuneena ja hieman jännittyneenä niin, että saparot vain heilahtavat.

Hänellä on takanaan vuosi esikoulua Kappelimäen koulussa ja ihan pian hän aloittaa samassa koulussa varsinaisen koulutaipaleensa. Ensimmäiselle luokalle meno on iso juttu, vaikka koululaisena oloa on jo harjoiteltu ja paikkakin on tuttu.

– Vähän jännittää, mutta ei paljon. Se jännittää, kun koulu on uusi juttu.

Korona-aikana tärkeä kouluun tutustuminen on jouduttu jättämään väliin, eikä Ilona ole vielä tavannut tulevaa opettajaansa eikä luokkatovereitaan. Ainakin yhden kaverin Ilona tietää samalle luokalle tulevan.

“Eskarissa kivointa on ollut ihan kaikki.”

HYVIN sujunut eskarivuosi ja tuttu koulu pehmentävät laskua koululaiseksi.

– Eskarissa kivointa on ollut ihan kaikki, hän sanoo.

Kaikkein eniten hän kertoo odottavansa sitä, että tapaa ihan uusia kavereita.

Esikoulussa Ilona on harjoitellut äidinkieltä ja matematiikkaa, ja lukeminenkin kuulemma jo sujuu.

– Jotkut jutut oli vaikeita ja jotkut ei, hän kuvaa esikoulua ja vaikka Ilonan mielestä kaikki oli eskarissa kivointa, niin läksyjen saaminen oli ehkä vähiten kivaa.

Kappelimäen kouluun Palttilassa asuva ja oikeastaan Untamalan koulun koulupiiriin kuuluva Ilona on kulkenut eskarivuoden Karoliina-äitinsä kyydissä.

– Olen Kappelimäen koulussa itse töissä, joten tästä on helppo samalla kyydillä mennä, koulunkäyntiavustajana työskentelevä Karoliina Juvala kertoo.

Äiti ja tytär tulevatkin näkemään koulussa toisiaan usein, sillä Karoliina työskentelee ekaluokkalaisten yhdessä ryhmässä aivan Ilonan luokan naapurissa.

“Osaan muuten laskea jo sataan, vaikka ennen en osannut!”

ILONA esittelee innokkaasti esikoulussa tekemiään tehtäviä, jotka on koottu kansioon. Sieltä löytyy kirjoitus- ja matematiikkaharjoituksia sekä ihania piirustuksia, joista yhden Ilona kertoo olevan kiukkuleijona.

Kuvassa leijona ei näytä alkuunkaan kiukkuiselta, vaan se hymyilee leveästi. Mutta ajatus onkin, että kiukkuleijona voisi olla myös kiukkuinen ja se olisi ihan sallittua. Kiukkuleijonan kaverina on kiukkumittari eli rivi kasvokuvia, jotka kuva kuvalta muuttuvat äkäisemmän näköisiksi.

– Tästä voi näyttää, miten paljon kiukuttaa, jos kiukuttaa, Ilona selvittää ja osoittaa kasvokuvien siistiä rivistöä.

Kyse on tunnetaitojen harjoittelusta, joka kuuluu tämän päivän nuorimpien kouluarkeen. Onneksi ajat muuttuvat! Monet ainakin meistä 70-luvulla syntyneistä kun komennettiin vain tylysti omiin oloihinsa, jos harmitus puski pintaan.

Eskarivuonna tehtävät ja piirustukset on koottu paksuksi kansioksi, joka kiinnostaa myös Ilonan pikkusiskoa, Adelinaa.

ESKARIKANSION selaaminen muuttuu hieman haastavaksi, kun Ilonan pikkusisko Adelina,1,5 vuotta, kiinnostuu siitä myös. Sanoja pikkusiskolla on vielä vähän, mutta tahtoa sitäkin enemmän. Välillä pitää siis oikein tosissaan neuvotella siitä, miten rajusti kansion sivuja voi ja ei voi käsitellä.

– Osaan muuten laskea jo sataan, vaikka ennen en osannut, Ilona muistaa äkkiä.

– Olen käyttänyt apuna sellaista mittaria, hän lisää, ja kun äiti arvuuttelee, millaisesta mittarista mahtaa olla kyse, niin Ilona hakee rullamitan.

– No tällaisen, hän hihkaisee ja vetäisee mittanauhan kotelosta esiin niin, että numerot vain viuhuvat.

Sitten Ilonaa itseäänkin naurattaa oma neuvokkuutensa ja hänen kasvoilleen nousee iso hymy, jonka leveys pitkäksi vedetyn mittanauhan perusteella on huimat kymmenisen senttiä.

Kouluun Ilona Sjöroos ottaa mukaansa ainakin uuden pehmolammaspenaalinsa.