Laitilan torielämän lyhyt historia

0
Esiintymislavan ansiosta torille saadaan toteutettua ohjelmallisia tapahtumia. Heinäkuun viimeisen torstain iltatorilla Laitilan Pelimannit esiintyi ennen vetonaulaksi osoittautuneen huutokaupan alkua.

Jussi Vaajasaari

Laitilan tori on perjantaisin, ja kesällä myös torstai-iltaisin, myyntipaikka ja ihmisten kohtaamispaikka. Perjantai on vakiintunut toripäiväksi.

– Kalakauppiaan ja torikahvilan ansiosta muutkin myyjät ja asiakkaat tietävät, että perjantaisin kannattaa tulla torille. Jokainen voi tulla maksutta myymään mitä vain, tietää toritapahtumien suunnittelussa mukana ollut Lea Koskinen .

Laitilassa on ollut torielämää aiempinakin vuosikymmeninä. Paikkakunnalla on saanut harjoittaa torikauppaa jo 114 vuotta. Vanhin torikaupan paikka Laitilassa oli nykyisen Tiihosen kahvilan ja Palkkeen myymälän välisellä piha-alueella Keskuskadun varrella.

Laitila 1900-luvulla -kirjan mukaan torikauppaa alettiin Laitilassa harjoittaa kuvernöörin luvalla vuonna 1895 arkiperjantaisin Bohmin-Lundholmin -meijerin paikkeilla. ”Ensimmäisellä kerralla oli ollut ostajia runsaasti, mutta myyjiä vähän: voi, sianliha, halot, pärekorit, saavit, tuolit, makkara ja metvursti tekivät kauppansa. Kunta osti 1897 toripaikan Yli-Eerolan tilasta.”

– Talan kahvilan ja Verasen talon välissä oli 1960-luvulla myös erillinen kioskirakennus, tietää Antero Alin torstain iltatorilla.

– Jos joku penni satus oleman taskuss, saattin porsas, muistelee Jokke Varjo asiointejaan Verasen kioskilla.

Laitila 1900-luvulla -kirja kertoo, että Talan ja Verasen välissä Viktor Ahlqvist oli omistanut maata ja rakennuksia. ”Asioihin tarttuvana miehenä hän oli perustanut Tähti-Palatsi -nimisen elokuvateatterin tämän tontin Verasen puoleisessa reunassa olevaan pitkään tallirakennukseen… Luultavasti tulenaroista filmeistä syttynyt tulipalo tuhosi rakennuksen ja Talan varastorakennuksen syyskuussa 1930. Palokunta sai sammutusvettä Huovinojasta. Tyhjällä tontilla on harjoitettu torimyyntiä.”

Torielämä siirtyi jossakin vaiheessa sotien jälkeen nykyisen torin reuna-alueelle. Tällä Keskuskadun levennyksellä, alunperin Uudenkaupungin tien varrella, käytiin torikauppaa aina nykyisen torin rakentamiseen saakka.

Vuoden 1966 tilanteesta historiateos kertoo näin:

”Käräjätalolla kokoontuu käräjien lisäksi Laitilan kunnanvaltuusto, ja siellä pidetään yleisiä kokouksia. Verotoimisto palvelee siellä myös. Kunta vuokraa käräjätalon edustalta vihannesten ja kalojen myyntipaikkoja halukkaille vuodeksi tai kahdeksi. Jäätelön myyntiä varten tällä torilla oli yksi paikka. Myyntipaikkoja oli viime vaiheessa 14.”

Isontuvan tontille rakennettiin tori vuonna 1993, ja esiintymislava rakennettiin vuonna 1996. Torilla on vuosittain toista kymmentä vakiintunutta tapahtumaa.

– Esiintymislavan ansiosta torille on saatu elämää. On tätä kadehdittukin, koska harvalla torilla on kiinteä esiintymislava, sanoo kulttuurijohtajan virasta eläköitynyt, kotiseutuneuvos Jukka Vehmas .

Nykyään tori istuu Laitilan kaupunkikuvaan melko hyvin, vaikkei toria ympäröikään rakennukset kuten kaupungeissa useimmiten. Tori jäi erilleen, kun kaupungintaloa ei rakennettukaan Isotuvan alueelle.

– Jos minä olisin saanut ”kaavoittaa” 1960-luvulla, olisi tori nyt osuuskaupan vastaisessa KOP:n korttelissa, leikittelee ajatuksella Jukka Vehmas, joka tuolloin kylläkin olisi ollut vielä pikkupoika.

Ohjelmalliset iltatorit ovat vetäneet mukavasti väkeä

Iida Kauppi

Tämän kesän viimeinen Laitilan iltatori on ensi viikon torstaina 12. elokuuta. Ainakaan vielä koronarajoitukset eivät ole rajoittaneet Laitilan torielämää. Kuluneen kesän iltatoreilla on ollut mukavasti väkeä.

– On yllättävän hyvin ollut ihmisiä joka kerta, iltatorijärjestelyissä mukana oleva Lea Koskine n kertoi.

Ainut kesän ongelma on ollut torin vessan toimimattomuus, mutta asiaa hoidetaan.

Torilla on Koskisen mukaan näkynyt vakiokasvoja, mutta myös hänelle vieraita ihmisiä, jotka ovat kesäasukkaita tai muita kävijöitä.

– Ihmiset tulevat keskustelemaan ja viihtymään. Sellaisetkin, jotka eivät tunne toisiaan, saattavat seurustella keskenään.

Koskisen mukaan osa ihmisistä tulee torille nimenomaan kahvia juomaan ja juttelemaan toisten kanssa, kun taas osalla on selvät ostosaikeet.

– Tänä kesänä nuoret pojat ovat olleet myymässä perunoita ja sipulia. Heillä käy hyvin kauppa.

Lea Koskinen myöntää olevansa hieman huolissaan torikulttuurin säilymisestä ja siksi hänestä on tärkeää puhua asiasta.

– Tori on vähän sellainen hengailupaikka, johon voi vain tulla, vaikkei olisi toripäiväkään.

Laitilassa itse toripäivä on perjantai, jolloin Koskisen mukaan siellä käykin mukavasti väkeä.

– Entisaikaan torit olivat markkinat, joilta käytiin ostamassa se, mitä tarvittiin.