Lapset pohtivat rakkautta

0
Kissanpennut ovat Säde Salmiheimon mielestä rakastettavia.

Rakkaus on ihmeellinen ja vaikeasti ymmärrettävä asia. Se on sitä varsinkin pienille ihmisille joskin ehkä vähän eri syistä kuin isommille.

Pähkinäpensaan eskarilaiset suostuivat irtautumaan hetkeksi leikeistään ja pohtimaan rakkausasiaa. Pohdintapenkille istuivat Säde Salmiheimo, Aku Jokinen ja Sofia Söderman, kaikki kuusivuotiaita.

Mitä se rakkaus sitten on, mitä se tarkoittaa?

Säde ja Sofia eivät osanneet vastata näin vaikeaan kysymykseen. Aku kiemurteli ensin penkillä, mutta keksi sitten oivan vastauksen.

– Se on kivaa.

Entä onko joku sanonut lapsille joskus rakastavansa heitä? Kuka se mahtaa olla?

Epätietoisia katseita. Ei kai kukaan ole koskaan sanonut. Ei ikinä, kenellekään. Tai ehkä kuitenkin.

– Äiti on sanonut, Sofia kertoi.

Nyökyttelyä; äiti on tainnut joskus sanoa muillekin jotain rakkaudesta tai tykkäämisestä. Äiti ainakin.

Ketä lapset itse rakastavat?

Säde rakastaa parasta kaveriaan ja äitiä. Lisäksi hän taitaa rakastaa kissanpentuja, joita kotona on kaksi. Ne ovat ihania ja viisaita, ne ovat jo sisäsiistejäkin ja niiden kanssa voi leikkiä. Toinen on musta ja toinen harmaa.

Myös Sofia rakastaa parasta kaveriaan.

Aku rakastaa niin ikään kissaa. Se on heillä kotona ja sen nimi Härski.

– Mutta se ei ole mikään pieni kissa, se on iso.

Lasten mielenkiinto kummallista rakkauskyselijää kohtaan hiipuu nopeasti. He haluavat jo leikkimään ja pinkovat tiehensä heti, kun saavat luvan. Lasten tukena ollut aikuinen ei halua nimeään lehteen mutta kertoo, että eskarissa kyllä puhutaan tunteista. Tänä syksynä on jo ehditty käsitellä hyviä tapoja ja hienotunteisuutta. Eskari alkoi ihan vasta eivätkä kaikki vielä tunne toisiaan kovin hyvin.

Tunteminen, se onkin tärkeää. Ei kai voi rakastaakaan oikeasti jos ei tunne kunnolla?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here