Mikä täällä on maskietiketti?

0

Kesällä tuli harrastettua lähimatkailua. Loman ensimmäinen etappi oli Kustavi, jossa vietettiin Volter Kilpi -viikkoa. Avajaistilaisuus pidettiin ulkosalla, Tuulentuvan pihassa. Portilla oli vastaanottopiste, jossa piti antaa nimi sekä puhelinnumero siltä varalta, jos vaikka tapahtumassa altistuu koronalle. Järjestäjät kehottivat pitämään tilaisuudessa maskia. Siellä me sitten istuimme hellehatut päässä, aurinkolasit silmillä ja maski nenällä katsomassa esityksiä.

Seuraavaksi oli vuorossa Rauman kesäteatteri. Me varsinaissuomalaiset vedimme maskit naamalle jo parkkipaikalla. Teatterin portilla huomasimme, että eihän niitä maskeja ollutkaan muilla. Kahvitiskillä ihmiset jonottivat peräkkäin, hiki otsalla, olihan hirveä helle. Niin mekin riisuimme maskit ja nautimme teatterista ripirinnan katsomossa.

Kolmantena kohteena oli Pyhärannan Santtion teatteri. Liput lunastimme viime tingassa, kun Myrskyluodon Maijaa oli niin kovasti kehuttu – eikä yhtään turhaan. Jo autossa mietimme, että mikähän maskietiketti täällä on, kun ollaan Satakunnan rajalla. Väki virtasi katsomoon. Parilla oli maskit käytössä, muut istuivat aurinkoon nauttimaan esityksestä vailla huolen häivää.

Sitten matkustettiin Tampereelle. Pojanpoika halusi Särkänniemeen. Liput ostettiin verkosta etukäteen. Niiden lisäksi piti tehdä paikkavaraus, jotta Särkänniemeen ei tuppautuisi liikaa väkeä yhtä aikaa. Jono huvipuistoon luikerteli parin urheilukentän mitan verran pysäköintialueelle ja puistoon. Jonossa me kaikki seisoimme maskit naamalla, mutta kas, portin jälkeen maskit katosivat ihmisten taskuihin, kasseihin, mihin lie. Vain Näsineulan hississä muistettiin taas vetäistä maskit kasvoille.

Tampereen jälkeen piti pistäytyä Jazzkukossa, olihan Jazzkukossa ihan huippuesiintyjät, Lenni-Kalle Taipale trio ja bluesin kuningatar Erja Lyytinen. Puistossa oli pöytiä ruokailua varten ja nurmikolla tilaa istahtaa vaikka kauemmaskin muista. Vain vessajonossa turvavälit tuppasivat unohtumaan. Maskeja ei voinut käyttää piknikeväitä syödessä, mutta käsidesiä lotrattiin, ja vielä yömyöhälläkin keski-ikäinen yleisö muisti turvavälit.

Turussa Down By The Laiturissa väkeä oli enemmän ja meno vauhdikkaampaa. Sinne en rohjennut lähteä. Festariuutisia lukiessa kummastutti, miten korona-altistuksia kertyi Karjurockista, mutta DBTL:sta ei yhtään. Ehkä se Aurajoesta nouseva kosteus desinfioi festariyleisön Turussa – tai sitten altistuksista ei vain kerrottu.

Piti lomalla se Turku kuitenkin vielä testata. Varasimme liput Ruissalon kesäteatteriin. Musikaali veti enimmäkseen yli viiskymppisiä. Siellä maskitilanne oli fifty – fifty. Todennäköisesti valtaosalla oli jo kaksi rokotetta ja he luottivat sen antamaan turvaan.

Niillä main kesää koronan ilmaantuvuusaste alkoi jälleen nousta. Laitilan ja Uudenkaupungin kaupoissa näki jälleen enemmän maskeja. Nekin, jotka olivat ne jo hetkeksi heivanneet, olivat ottaneet maskit takaisin käyttöön. Rauhan Symposiumin kirkko-oopperassa kaikilla oli maskit ja kirkkoon oli merkitty paikat, joissa voi istua turvallisesti.

Nyt ilmaantuvuusaste on taas laskussa. Miten maskeja tänään käytetään? Suosituksia kun ei selvästikään lueta samoin joka paikassa.

Teija Uitto

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien päätoimittaja, joka on tähän mennessä joutunut käymään vain yhden kerran koronatestissä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here