Raa’asta työstä kertovat kiviaidat pysyvät – Seppälän kylässä sijaitsevan Metsälän tilan historia ulottuu satojen vuosien taakse

0
Ikivanhat omenapuut kertovat asutuksesta.

Laitilan Seppälän kylässä aikoinaan aivan Pitkäjärven rannalla sijaitsevan tilan historia ulottuu pitkälle 1800-luvun puolelle, ellei sitäkin kauemmaksi etenkin kalastus- ja pientilana. On nimittäin niin, että peltoa on tullut roimasti lisää sen jälkeen, kun Pitkäjärven ja Lammijärven väliseen kalliokannakseen räjäytettiin oja 1800-luvulla.

Ojan räjäytti Radansuun Maisila käyttämällä mustaruutia ja sytytyslankoina toimivat tervaan kastetut varvut. Niin sitä ennen vanhaan.

Uuden ojan takia Pitkäjärven vesi alkoi virrata Lammijärven kautta Radansuussa Sirppujokeen, kun se ennen oli mennyt Hakajärven ja Valkaman Lahden kautta Ihodenjokeen lähellä merta. Vesi laski Pitkäjärvessä, ja alueesta raivattiin vähitellen peltoalaa lisää useita hehtaareja.

Metsälän lähimmät naapurit olivat Laakso sekä Kleemola Pitkäjärven rannalla ja Sjöblom Lammijärven rannalla. Molemmat ovat olleet jo 1800-luvun puolella, mutta todennäköisesti Metsälä on ollut ensimmäinen asuttu tila niissä maisemissa.

Muut naapurit olivatkin sitten jo 3-4 kilometrin päässä: Hurme Kaanjärven rannalla, Kouman Rosengren, Valkaman Niemi ja Radansuussa Kudila (Yli-Pentti, Puonti).

Samaan etäisyyteen Metsälästä kuuluivat myös Mustjärven rannalla olevat tilat 1930-luvulle asti Laukola Laitilan puolella ja Manneros sekä Hellsten Pyhärannan puolella.

Jälkimmäisistä äitini puhui Reginan ja Riikan torppina ilmeisesti siitä syystä, että naiset elivät vanhoiksi ja nuorena kuolleita miehiä hän ei ollut edes nähnyt.

Riikaltakin oli kuollut kaksi miestä, ja hän eli viimeiset vuodet torpassaan tyttärensä orvoksi jääneen tyttären Aina Hurmeen kanssa, jonka moni muistaa Mustjärven Ainana.

Kaikkiin edellä mainittuihin kulki jonkinlainen tie enemmän tai vähemmän mutkitellen, Radansuuhun jopa autolla kuljettava 1900-luvun puolella. Tie ei kuitenkaan ollut kovin hyvä, koska paloautokin jäi kiinni, ja Laakson talo paloi maantasalle 60- tai -70-luvulla.

Nykyisin paras tie Pitkäjärvelle kulkee Pakokalliolta Hurmeen ohi, kuivuneen Mustjärven sivuitse. Meritien rakentaminen 1970-luvulla edesauttoi varmaan tämän kulkusuunnan käyttämistä.

Nykyään, kun Metsälän tilalla ei ole enää yhtään rakennusta, huomio kiinnittyy väkisin pellonraivauksessa syntyneisiin kiviaitoihin ja -kasoihin. Ne kertovat ihmiskäden armottomasta uurastuksesta monen sukupolven aikana.

Härjillä ja hevosilla on riittänyt työsarkaa kivireen vetäjänä muun peltotyön lisäksi. Tarkemmin tutkimalla löytyy myös vanhojen rakennuksien paikkoja, selvästi havaittavien lisäksi muun muassa ilmeisesti vanhan venevajan peruskivet.

Seuraa suora lainaus vanhasta paperista: “Kihlakunnanoikeus siinä käräjä kunnassa Vehmaan tuomiokuntaa tekee tiettäväksi, että 1916 marraskuun 20 päivänä havaittiin käsillä olleista lainhuudatuspöytäkirjoista, että talollinen Juho Nestor Nurmi-Metsälä ja vaimonsa Milda Elviira Nurmi-Metsälä olivat 1909 ostaneet tilan viidentuhannenyhdensadan markan kauppahinnalla erinäisiä ehtoja vastaan talolliselta Kustaa Saariselta ja hänen vaimoltaan Maria Saariselta”. Nurmit olivat viimeisiä Metsälän omistaja, jotka myös asuivat siellä.

Samana vuonna 1909, kun Nurmit ostivat Metsälän tilan heille syntyi poika Kaino, joka avioitui 1938 Lempi Aleksanda Niemen kanssa.

Kohtalo oli kova. Kaino kutsuttiin sotapalvelukseen 9.10.1939 ja hän kaatui pari kuukautta myöhemmin 20.12. Perheeseen syntyi tytär Kaija kuukausia sen jälkeen, kun Kaino oli kaatunut sodassa. Vaimo ja tytär jäivät ilman aviomiestä ja isää. Lempi tunnettiin myöhemmin Hemmilän Lempinä.

Kainon nimi on sankarivainajien kivitaulussa Pyhärannan Kaukan kansakoulun seinässä. Nykyisin rakennus tunnetaan nimellä Nälkloukkan Kylätalo.

Kaino oli käynyt koulua Pyhärannan puolella. Niinkuin moni muukin samalla alueella asuvista, muun muassa Hurmeen suuresta lapsikatraasta useita, vaikka asuivat Laitilan puolella.

Kainon tietoja on myös Sodassa kaatuneet lounaisuomalaiset -kirjassa. Kaija avioitui myöhemmin Mudaisten Vuolan pojan Sepon kanssa ja talon nimi on ilmeisesti Viiro, koska häntä kutsuttiin Viiron Kaijaksi. Heille on vuonna 1978 syntynyt poika Jussi. Seppo on kuollut, mutta Kaija elää Laitilassa.

Kustaa Sjöblomin sisar Senni kuoli synnytykseen, ja Senjaksi kastettu tytär adoptoitiin Nurmeille saman tien 1917. Meidän äiti puhui usein Metsälän Senjasta, ja he tapasivatkin ainakin kerran vielä 1980-luvulla.

Senja avioitui 1930-luvulla Lepäisten Junttilan kanssa. Heidän lapsiaan ovat Ritva Ylisaari, Tauno Junttila ja Anne Saarilahti.

Kävimme Ritvan ja Annen kanssa 2013 tutkimassa Metsälän raunioita. Ritva muisti ihmeen paljon asioita, vaikka oli ollut siellä vain neljävuotiaana pidemmän aikaa.

Otettiin valokuvia ja lähetin niitä heille riimien kera “Valokuvain keijukaiset, Junttilan on hienot naiset, tutkii paikkaa historian, kasvupaikkaa äidin oman. Metsälä on paikan nimi, monen rakennuksen rivi. Jäljellä on kiviaitaa, suurta metsää, pellonojaa”.

“Ryhmä hyvä kyllä taitaa, muistikuviin tiedon nojaa. Löytyi paikka monen katon, kivet alta ruohomaton, kellari ja rakennukset, Äidin kotipaikan ukset. Kun historian kuvan näkee, tosi hienon paikan kokee. Pitkäjärven rantamilla, asukkaan oll hyvä olla. Taas mennyt aika valtaa mielen, viivyn hetken luona portin pielen. Muistoja, niitä riittää, kuvista ja sanoista mukavista haluan sua kiittää,” Seuraa Ritva Ylisaaren kiitosviesti.

Äitini Impi Rantanen Laaksonen oli 1922 kymmenvuotiaana lapsenlikkana viisivuotiaalle Senjalle, koska toiset olivat paljolti maatilan töissä, myös 12-vuotias Kaino.

Se oli äidin mielestä hyvää aikaa, kunnes iski koti-ikävä. Kävi nimittäin niin, että kun hänen äitinsä tuli häntä katsomaan ja lähti pois, hän juoksi parkuen perässä.

Silloin äiti oli pysähtynyt Ritvan mainitsemaan portin pieleen ja sanonut. ”Tul kotti vaa”. Pesti päättyi, mutta vielä samana vuonna hän oli Saarniston Kartanossa vähäpiikana.

Appiukkoni Armas Saareva Pyhärannan Valkamasta ja sotakaveri Arvo Reunanen Laitilan Untamalasta Ropalta ostivat Metsälän tilan 1956 heinäkuussa kahden miljoonan kauppahinnasta.

Tilalla oli silloin 15 hehtaaria metsää ja viisi hehtaaria peltoa. Ei pysty sanomaan mitään, että kuinka paljon esimerkiksi peltoa oli Nurmien aikana raivattu lisää, koska vanhoissa papereissa mainitaan vain manttaalit.

Nurmet jättivät itselleen asumisoikeuden marraskuun alkuun asti. Noihin aikoihin pidettiin myös huutokauppa. Siitä minulle jäi erityisesti mieleen Mildan katkera nyyhkytys, kun hänelle rakkaita lehmiä huutokaupattiin. Mildan sukunimi oli Rantatalo ennen avioliittoa.

Nurmien lähes viisikymmentä vuotta kestänyt uurastus muuttui rauhallisempaan elämään Seppälän kylän maisemissa, jossa he elivät molemmat kai melko iäkkäiksi.

Armas ja Arvo touhusivat vuosia yhdessä maa- ja metsätöissä, kunnes Arvo oli valmis luopumaan osuudestaan. Vuonna 1962 Armas osti Arvon osuuden 550 000 markan kauppahinnalla. Asuinrakennus jäi sopimuksessa Arvo Reunaselle ehdolla, että hän siirtää sen pois kahden vuoden kuluessa.

Vuosina 1960–61 Armas ja Arvo olivat istuttaneet puolet pelloista männyntaimilla ja Armas jatkoi 1962 istutusprojektia kuusen taimilla. Peltoa oli kuitenkin vielä 1970-luvulla ainakin hehtaari jäljellä, koska minäkin olin siellä heinätöissä.

Vuonna 1963 Armas tarjosi Metsälää rajanaapuri Sipilälle, joka sitten kymmenen vuotta jälkeenpäin ostikin tilan. Sipilän omistuksessa purettiin kivestä rakennetut navetta ja aitta.

Navetan kivet käytettiin Pyhärannan seurakuntakeskuksen rakentamiseen, ja aitan kivet ovat ainakin osittain Sipilän aittarakennuksessa Mynämäellä.

Nykyään vanha Pitkäjärven alue näkyy melko selvänä Metsälän alueella, koska peltona ollutta, metsää istutettu alue on hakattu puhtaaksi ja istutettu uusilla taimilla. Samoin on korkeammallakin olevilla vanhoilla pelloilla istutettu uusia taimia toistamiseen kuudenkymmenen vuoden jälkeen.

Tilan omistajia on Sipilän jälkeen voinut olla useita, mutta raa-asta työstä kertovat kiviaidat pysyvät.

Pertti Laaksonen

Kirjoittaja on uusikaupunkilainen historian harrastaja.

Alkuperäistä tekstiä on lyhennetty toimituksessa.