Hautvuoren tunnelma karkotti luolamiehen

0
Harri-Pekka Pietikäinen on vieraillut noin sadassa suomalaisluolassa.

Tietokirjailija Harri-Pekka Pietikäinen aikoi elokuussa viettää kolme vuorokautta Hautvuorella ja nukkua sen luolissa. Jo ensimmäisenä yönä hän huomasi tehneensä virheen paikkavalinnan suhteen. Tunne oli niin voimakas, että Pietikäinen pakkasi tavaransa keskellä yötä ja lähti pois.

– Minulle kirkastui jo ensimmäisenä yönä, että tarvitsen juurevamman paikan yöpymiseen. Tutkimusretkeni eri luoliin on nostanut itseluottamustani ahtaissa onkaloissa liikkumiseen, mutta Hautvuorella yön pikkutunteina nuokkuessani tavallaan oivalsin tekeväni enemmän sirkustemppua kuin niinkään tavoittelevani luonnosta viisautta, joka on tekeillä olevan kirjani kantava teema, Pietikäinen kertoo.

Pietikäinen kirjoittaa parhaillaan kirjaa suomalaisista luolista. Se ei ole perinteinen tietokirja vaan filosofinen ja pohdiskeleva teos joka perustuu yli sataan kirjoittajan tekemään luolavierailuun. Yöpymisen Hautvuorella piti huipentaa vierailujen sarja, mutta toisin kävi. Laitilasta Pietikäinen suuntasi Keski-Suomeen, Muuratsalossa sijaitsevalle Lullinvuorelle ja sen luoliin. Siellä tunnelma oli jo toinen.

– Toisin kuin Hautvuorella, tunsin juureni siellä. Paikalla on minulle vahva merkitys, se on itse asiassa aika lähellä lapsuuskotiani vaikka en silloin tiennyt siitä. Siellä sain myös unenpäästä kiinni.

Hautvuorta Pietikäinen kuvaa karuksi ja upeaksi paikaksi. Se on myös yksi hänen suosikeistaan suomalaisten luolien joukossa, vaikka nukkuminen ei onnistunutkaan. Tietokirjailija ei ainakaan tunnusta, että olisi pelännyt entisen linnavuoren synkeissä onkaloissa.

– Hautvuorihan on hyvin lähellä asutusta ja valtatietä. Yöllä saatoin jopa kuulla tietyömiesten ääniä. Levottomuuden tunne vain oli niin vahva. Tiesin, että minun tulisi suunnata muualle ja että lähden kesken pois. Ajattelin, että voin tehdä sen saman tien.

Pietikäinen ei ole aikaisemmin yrittänyt yöpyä luolissa. Päiväsaikaan hän sen sijaan on kävellyt tai ryöminyt luoliin ja mennyt jopa pelottavan ahtaita käytäviä. Pahimmaksi hän kuvaa Kokemäeltä löytyvää jättimäistä siirtolohkaretta, Kanninkiveä. Siellä hän joutui ryömimään alle metrin korkuista hankalaa reittiä useita metrejä ennen kuin pääsi lohkareen alla olevaan luolaan.

– Siellä paniikki olisi voinut iskeä. Se tunne, kun on luolassa ja tietää, että takaisin ei pääse muuta kuin samaa, ahdasta reittiä, on aikamoinen. Sitten se, kun keskittyy paluumatkaan hetki hetkeltä eikä ajattele muuta ja pääsee lopulta pois, tuntuu todella hyvältä.

Pietikäisen luolaharrastus on tapa käsitellä pelkoa. Hän kertoo, että lapsesta asti häntä vainosi kaksi pahaa kauhun aihetta: toinen koski valkohaita ja toinen ahtaita paikkoja. Valkohaipelostaan hän pääsi tutustumalla tähän petokalaan ja kirjoittamalla siitä kirjan. Pinnan alla – elämäni valkohain kanssa ilmestyi viime vuonna. Tutustumismetodia hän on käyttänyt myös luoliin.

– Pelko lamaannuttaa ja jos siihen ei reagoi, siitä voi ajan myötä kehittyä trauma. Kun toistuvasti ryömii luoliin niin tajuaa, ettei tämä ole muuta kuin tavallinen, ahdas paikka.

Pietikäinen suosittelee Hautvuorta retkikohteeksi, mutta kehottaa varovaisuuteen. Paikalla on syviä ja ahtaita onkaloita jotka varsinkin liukkaalla kelillä voivat olla vaarallisia.

Hautvuori on todennäköisesti syntynyt voimakkaan maanjäristyksen seurauksena. Aikoinaan vuoren ympärillä lainehti meri. Pronssikaudella Hautvuori toimi linnavuorena ja sotien ja vainojen aikaan se on tarjonnut suojaa alueen ihmisille.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here