Laitilan Pyhän Mikaelin kirkko: Saarnatuolin alle kätkeytyi keskiaikainen alttari

0
Tarina kertoo, että Pietari Henrikinpojan oppipojat maalasivat mestaristaan pilakuvia (kuvassa oikealla) tämän poissaollessa. Vastaavia löytyy seinien kätköistä yhteensä kuusi.

Ossi Nyström

Laitilan Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu 1460-luvulla. Tuolloin kirkon ulkomuoto poikkesi huomattavasti nykyisestä.

– Suomen kaikki harmaakivikirkot tutkinut Markus Hiekkanen sanoi, että silloin kun nämä ovat olleet uusia, nämä ovat olleet kaikki valkoisiksi kalkittuja. Kysyin, että miksi niitä ei ole sitten kalkittu uudestaan, kun ne ovat rapistuneet, niin hän vastasi, että ehkä ajat ovat olleet niin huonoja, Laitilan oppaiden Lea Koskinen kertoo.

Paikalla oli jo aiemmin ollut puinen kirkko.

– Se luultavasti purettiin. Tänne tuotiin näitä isoja kiviä, ja aina sai vähän enemmän syntejänsä anteeksi, mitä isomman kiven toi. Aikamoinen rahtaaminen oli. Tämä on ollut maalauksineen päivineen valmis 1483. Maalausten tekeminen kesti kauan, koska vuodessa oli vain muutama kuukausi aikaa, että oli tarpeeksi valoisaa ja kuivaa.

Kirkkosaliin astuessa vasemmalla on hieman eksyneen oloinen kirkonkello.

– Tässä on meidän pikkukello, tämä on valettu vuonna 1806 Tukholmassa, mutta siihen tuli jonkunlainen särö. Nyt tuolla on ollut muutaman vuoden Kaavilla valettu uusi kello.

Itse kellotapuli on rakennettu Koskisen mukaan alunperin 1600-luvun lopulla.

– Se oli joskus vähän erinäköinen. 1880 syttyi tulipalo, kipinät lensivät ja se paloi. Sitten se rakennettiin tämän näköiseksi.

Salissa on erikoisuus, jota ei välttämättä hoksaa, vaikka se on aivan silmien edessä.

– Harvassa kirkossa on tällaista, että kun katsoo näitä pylväitä ylhäältä, niin ne ovat ristinmuotoisia.

Kun kirkkoa remontoitiin 1960-luvun lopulla, paljastui, että pylväisiin liittyy muutakin jännittävää.

– Jotkut kysyvät tuosta sivualttarista, että onko se joku vanha lämmitysjuttu. Mutta se oli joskus poistettu, ja se oli tuon saarnatuolin tukena. Sitten kun saarnatuoli siirrettiin, niin löytyi tuo. Nuo ovat toimineet siten, että jos on halunnut joltain tietyltä pyhimykseltä apua, niin sitä on pyydetty tietyltä alttarilta. Näitä on varmaan ollut pylväiden vieressä, se on sitä katolista aikaa. Tämä oli luultavasti pyhitetty Marialle.

Siirretty saarnatuoli on alunperin 1600-luvulta.

– Mutta se on lahjoitettu 1800-luvun alkupuolella Mudaisilta. Yksi talon emäntä on tämän lahjoittanut, en tiedä miten se on hänelle tullut! Se on luultavasti ollut jossain muussa kirkossa ennen. Se on ollut joskus valkoinen ja kullattu.

Mainittu remontti tehtiin kirkkoon 1967–1968 kirkon 500-vuotisjuhliin.

– Penkit uusittiin ja lattia laskettiin puoli metriä alemmaksi. Lattian alle haudattujen ihmisten luita haudattiin monta laatikollista tuonne ulos. Silloin tämä myös palautettiin lopullisesti tällaiseen keskiaikaiseen malliin. Ennen pylväät olivat olleet valkoisia, mutta nyt ne rappaukset otettiin pois.

Kirkkoa oli kunnostettu moneen otteeseen jo aiemmin.

– 1700-luvulla jo korjattiin. Sitten 1924–1927 oli isompi remontti, jolloin tehtiin uusi lattia, korjattiin penkkejä. Silloin joku ehdotti, että jos tehdään isommaksi ja vedetään tuosta päädystä seinä rikki, mutta se ei saanut kannatusta. Tässähän oli monenlaista ideaa silloin, että seinät maalataan ihan valkoisiksi tai vaaleanpunaisiksi. Sitten oli tarkoitus, että sellaiset puusta tehdyt 170-senttiset paneelit kiertäisivät täällä. Ei mennyt läpi, Koskinen nauraa.

– Osa Pietari Henrikinpojan ryhmän maalauksista peitettiin heti uskonpuhdistuksen jälkeen. Sitten 1860-luvulla remontin yhteydessä peitettiin, vaikka seurakuntalaiset olisivat halunneet, että ne ovat esillä. 1924–1927 maalaukset otettiin esille, vaikka silloin ihmiset olivat ehkä jo tottuneet, että ne olivat peitettyinä.

Alttaritauluna toimiva lasimaalaus on peräisin vuodelta 1927.

– Viimeisimmän remontin yhteydessä 1967-68 se otettiin pois, koska arkkitehti oli sitä mieltä, ettei se sopinut kirkkoon.

Reilu kymmenen vuotta myöhemmin lasimaalaus laitettiin kuitenkin takaisin.

– Täällä oli sellainen Hartikka Jaakobinpoika Garp, Hartikkalan Isonkartanon isäntä, joka oli tämän kirkon alullepanija. Heidän vaakunansa on tuo missä on siniset portaat. Toisella puolella on Konrad Bitz:n vaakuna, hän oli silloin piispana.

Vaakunoita löytyy myös kirkkosalin seinältä.

– Tuolla on von Falckenbergien hautavaakunoita. He asuivat Palttilan kartanossa 1600–1700-luvuilla. Näitä on yleensä kannettu hautasaattueen edessä. Tuo pieni on aika erikoinen, se on metallia. Falckenbergin suku korjautti nämä muutama vuosi sitten.

Kirkon vanhin esine lienee madonnapatsas, joka on valmistettu vuoden 1400 tienoilla. Se on jäänyt olosuhteiden pakosta ikään kuin vangiksi asehuoneeseen.

– Sitä kovasti joskus haluttiin tuonne sivualttarin päälle, mutta Museovirasto ei uskaltanut antaa lupaa siihen, koska se on ollut niin kauan täällä asehuoneessa. Asehuone on huomattavasti kylmempi ja kosteampi kuin kirkkosali. Mitä sille puulle tapahtuisi, jos se tuotaisiin saliin?

Korjattu 15.9. kello 9.10: Kerrottu alttaritauluna toimivan lasimaalauksen olevan alkunperin vuodelta 1927. Lisäksi pilakuvasta kertovaa kuvatekstiä on selvennetty, koska kuvassa on myös Pyhä Dorothea.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here