Aila Vuoriselta ilmestyi uusi kirja

0
Murretaituri Aila Vuorisen uuden kirjan aiheina ovat mettä, muut ja mukuluut eli metsä, kaikkea muuta ja lapsuus.

Aila Vuorisen uusin kirja, Mettä, tuli painosta lokakuun alussa. Murretaiturin neljännen kirjan piti ilmestyä jo elokuussa, mutta korona sotki sormensa tähänkin asiaan.

– Kirja oli muuten jo valmis, mutta kannet puuttuivat. Kansittamossa jouduttiin kuuden viikon koronakaranteeniin ja sen takia ilmestyminen viivästyi.

Mettä on ollut työn alla ”pitkään”. Kirjaan on koottu usean vuoden aikana syntyneitä tarinoita – ei runoja, kuten tekijä korostaa.  Vuorinen ei halua, että häntä sanotaan runoilijaksi.

– Runot on jotain semmosta hienoa, en oikein osaa edes lukea niitä. Minä kirjoitan korkeintaan arkirunoja, tarinoita. Tarinoissa on selvä alku ja loppu. Sillä tavalla nämä tarinat voi ajatella runoiksi, että niissä on hengityksen mittaisia rivejä, ne sopivat ääneen luettaviksi. Ja kirjaimet ovat isoja, että vanhakin ihminen näkee.

Mettä on 83-vuotiaan Vuorisen neljäs kirja. Esikoinen, Mää ja muu, ilmestyi 2013. Sitä seurasivat Istuma ja keinuttelema 2015 sekä Kulu, Muru, Vesa ja Vekkul 2017. Joka kerta kirjan on ollut määrä olla ainoa tai viimeinen, mutta kun tarinoita riittää, ne on saatava kansien väliin. Tarinat syntyvät helposti ja ne voivat olla pitkiä. Kirjoihin päätyy kuitenkin lyhennetty versio. Kirjailija perkaa itse tarinoistaan löysät pois ja joskus myös kaikkien teosten esilukijana toiminut Heli Laaksonen sanoo, mistä kannattaisi lyhentää.

– Uudesta kirjasta Heli lyhensi nimen. Minä olisin laittanut nimeksi Mettä, muut ja mukuluut, kun kirjassa kerrotaan niistä kaikista. Heli oli sitä mieltä, että lyhyt nimi on parempi.

Se, että Aila Vuorisesta ylipäätään kehkeytyi kirjailija, on sekin sanamaija Heli Laaksosen ansiota. Vaikka Vuorinen on aina kirjoittanut omaksi ilokseen, hän ei ajatellut kirjan julkaisemista ennen kuin jäi eläkkeelle ja meni kansalaisopistoon Laaksosen murrerunokursseille. Ensimmäinen painettu ja julkinen työ tosin syntyi jo vähän ennen: 1990-luvun lopulla Vuorinen käänsi Asterix-sarjakuvan vanhalle Rauman kielelle omaksi ilokseen. Sarjakuvan suomalainen kustantaja Egmont Kustannus innostui käännöksestä ja monien vaiheiden jälkeen murrekääntäjän eteen tuotiin ranskalaisen kustantajan Dargaudin lähettämiä sopimuspapereita, joissa Ailaa puhuteltiin Madame Vuoriseksi.

– Oli se hullua. Mää muistan kun poljin pyörää sateessa punainen sadetakki päällä ja ajattelin, että tämmöinen madame tässä menee, näkisitte vaan.

Sitä mukaa kuin tieto murretaiturista levisi, Vuorista alettiin pyytää esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin. Hän on käynyt tarinoimassa ja lukemassa runojaan aina koronan alkuun asti. Viimeisin esiintyminen oli elokuussa Hullun Kukon päivänä.

Uutuuskirjan kuvituksen on tehnyt Ailan taitava lapsenlapsi, Rosanna Kuivalainen. Hän on kuvittanut myös muut murretarinakirjat. Kirja tulee myyntiin Rauman ja Uudenkaupungin kirjakauppoihin sekä Maamme-kauppaan.