Allén toivoo että tartutaan hihasta – Kulttuuripäällikkö perheineen asuu Laitilassa nahkuri-karvarin talossa

0
Piia Allénin sylissä on sievä Elli, toinen perheen koirista.

Laitilan pitkäaikainen kulttuurisihteeri, kotiseutuneuvos Jukka Vehmas jäi eläkkeelle vuosi sitten. Laitilan kulttuuripäälliköksi valittiin filosofian maisteri Piia Allén, joka aloittikin toimessa elokuussa 2020. Sitten sattui jotain, mikä muutti elämän kertaheitolla.

Piia Allén sairastui vakavasti.

– Se oli sellainen pysähdyttävä hetki, kun sain diagnoosin, hän kuvailee tilannetta.

Allén joutui jäämään sairauslomalle, jolta hän palasi vasta tämän vuoden elokuussa. Nyt Allén haluaa keskittyä täysillä työhön ja arkeen.

Piia Allén toivoo olevansa kulttuuripäällikön toimessa helposti lähestyttävä ihminen, jota tartutaan hihasta, jolle soitetaan tai laitetaan viestiä.

– On aina kiva kuulla, mitä ihmiset ovat tekemässä.

– Kulttuuripäällikölle kuuluvat oikeastaan kaikki hommat: talousarvion laatimisesta tiedottamiseen ja markkinointiin, kehittämistyötä ja vähän matkailuakin. Kolmas sektori on tärkeä yhteistyökumppani. Onneksi olen moneen suuntaan utelias, se auttaa tässä tehtävässä.

Hän uskoo, että yhdessä syntyy aina enemmän. Hänen sijaisenaan toiminut Antti Maantiehinno käynnisti Laitilassa kulttuurifoorumin, joka kokoaa eri kulttuuritoimijat yhteen. Allén on foorumista innostunut.

– Olemme yrittäneet kutsua kaikki mukaan, mutta voi olla, että emme osanneet kaikkia kutsua. Jos joku haluaa mukaan, niin ilmoittaa vaan, hän innostaa.

Turusta Laitilaan 2005 muuttanut Allén otaksui, että kaikki kulttuuritoimijat tuntevat jo toisensa, mutta ei se niin ollutkaan.

– Tai ehkä tiesivät toisensa, mutta heillä ei ollut mitään yhteistä juttua keskenään.

Kulttuurifoorumissa ideat jalostuvat, kun yksi keksii jotain ja toinenkin siitä innostuu.

– Laitilaa arvostetaan kulttuuripitäjänä. Kaupungilla on vahvat historialliset juuret ja laitilainen identiteetti on vahva, Allén kehuu.

Allén on otettu uudessa tehtävässä hyvin vastaan. Siitäkin hän kiittelee, ettei tehtävään vaadittu minkään instrumentin soittotaitoa. Vaikka Allén on opiskellut pianonsoittoa konservatoriossa, julkisesti hän ei lupaa enää soittaa. Sen sijaan kotona hän aina joskus nostaa pianon kannen pystyyn. Pianoon liittyy rakas muisto.

Piia Allénin isä oli pianonvirittäjä ja hän halusi lähettää kotipaikkakunnalta, Saarijärveltä, tyttärelleen pianon Laitilaan. Piano seikkaili sen verran pitkään matkalla, että se saapui perille vasta isän kuoleman jälkeen.

Piano ei muutenkaan ole mikä tahansa piano. Se on Arthur Askolin -piano.

– Sillä on kapakkapianon ääni, Allén sanoo, nostaa pianon kannen ylös ja tapailee koskettimia.

Allén on ollut aina intohimoinen kädentaitoihminen. Hän toimii opettajana Vakka-opiston käsityökahvilassa ja kotona on aina jokin puuha menossa. Syksyllä on käyty sienessä, sieniä on säilötty ja Piia on värjännyt niillä lankoja.

Langoista kudotaan islantilaisia villapaitoja.

– Olen saanut Antinkin höynäytettyä kutomaan. Iltaisin istumme kuin kanat orrella sohvalla, kuuntelemme vinyylilevyiltä musiikkia tai katsomme televisiosta dekkareita ja kudomme, hän kuvailee tavallista koti-iltaa.

Piia Allén, Antti Kalin ja uusioperheen viisi poikaa, Emil , 19, Runo , 17, Otso , 12, Aarni , 10, ja Onni 6, sekä kaksi koiraa, Elli ja Lili, asuvat vuonna 1860 valmistuneessa nahkuri-karvari Adolf Nummelinin talossa Laitilan keskustassa.

– Elämme kuin Huvikummussa, kaikki on aina hiukan sekaisin, hän selittää kattaessaan pöytään itse leivottua omenapiirasta ja esitellessään siinä samassa suutarin Singeriä, jolla Piia ommella surauttaa vaikkapa nahkalaukun.

Tässä talossa on mottona, että kaikki tehdään itse, kuten talon remontti. Arki-iltaisin työnjako menee usein niin, että Antti kokkaa currya ja Piia leipoo naan-leivän sekä tekee raidan.

Perjantai-iltana Piia ja perhe suuntaavat saarimökille, jonka Piian isä rakensi viimeisinä elinvuosinaan Etelä-Konneveden kansallispuiston alueelle. Laitilasta ajaa sinne neljä tuntia ja kun he ehtivät perille, on jo pimeää. Saareen on karikkoinen reitti, mutta sitä uhmatenkin he ajavat veneellä saareen.

– Koska paikka on meille niin tärkeä.

Kauppilaan äänimaisemaa

Kulttuuripäällikkö Piia Allénilla on haave.

– Kauppilan umpipiha on Suomen mittakaavassakin merkittävä ulkoilmamuseo. Museon perusnäyttely pitäisi päivittää.

Se liittyy haaveen toteuttamiseen. Allénilla on nimittäin sellainen ajatus, että kun museon pihassa kuuluu lintujen laulua ja lampaitten määkimistä, sisätiloissakin pitäisi olla oma äänimaailma.

– Äänimaailma elävöittäisi tiloja, veisi siihen menneeseen aikaan, jota rakennuksissa on eletty.

Museon perusnäyttelyn elävöittämisessäkin pitäisi käyttää digitaalista kerrontaa. Myös paikan saavutettavuutta pitäisi Allénin mielestä kohentaa.

Hanke vaatisi tietenkin rahoitusta, sillä haaveillakin on hintansa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here