Antiikkiliike pikkutien varrella, maaseudun sydämessä

0
Ulla Sainio sai rakkauden vanhoihin tavaroihin jo kodin perintönä. Antiikkiala on kiehtova ja vaikea, eikä siinä tule koskaan valmiiksi, hän sanoo.

Antiikkiliike Klaara täyttää 30 vuotta. Ulla ja Hannu Sainion yhteinen yritys syntyi aikoinaan maatalouden sivuelinkeinoksi.

– Tädilläni oli Vehmaalla antiikkiliike. Me ostimme sen ja aloitimme ensin Nopperlan pienessä navetassa. 1998 liike siirrettiin nykyisiin tiloihin, 1700-luvulta olevaan rakennukseen. Tämä on alkujaan tehty härkiä ja hevosia varten ja viimeksi täällä oli kanala. Elias Lönnrotin setä, Eerik Lönnrot oli tiilimestari ja hän on valvonut tämän navetan rakennustyön, Ulla Sainio kertoo.

Navetta on Museoviraston suojelema. Satoja vuosia vanhojen kattohirsien suojissa antiikkihuonekalut ja -esineet pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Alakerrassa on varsinainen myymälä, jossa myyntiartikkeleista on rakennettu kauniita kokonaisuuksia ja navetan ylisillä on enemmän outlet-tyyppinen kokoelma myytävää. Tavaraa Sainiot hankkivat lähinnä Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta.

– Ennen kävimme Ruotsissakin, mutta ei enää pitkään aikaan. Lähialueilta löytyy hyvää tavaraa, Vakka-Suomi on ollut todella hyvä tässä suhteessa. Myös Uudessakaupungissa on ollut paljon pieniä puusepänverstaita, joissa on tehty hyvää työtä. Ylipäätään voi sanoa, että Varsinais-Suomi on  tuottanut korkealaatuisia ja kestäviä huonekaluja, ero muuhun Suomeen on selvä.

Työnjako antiikkiliikkeessä on selkeä. Ulla on yrityksen kasvot, huolehtii asiakaspalvelusta ja etsii netistä kiinnostavia kohteita, joista löytyy huonekaluja ja muuta tavaraa. Hannu puhdistaa ja kunnostaa huonokuntoiset huonekalut.

– Se, että hän osaa sen, on todella tärkeää. Huonekaluissa voi olla useita maalikerroksia ja joskus ne on vedetty jopa lattiamaalilla. Emme laita niitä sellaisina myyntiin.

Ulla Sainio on aina ollut kiinnostunut antiikista. Vehmaalaiselle, Lehdon kiviliikkeen johtajan tyttärelle, kiinnostus vanhoihin tavaroihin tuli kodin perintönä. Nuorena hän opiskeli kuitenkin hotelli- ja ravintola-alaa ja työskenteli sitten vuosikausia hovimestarina ja ravintolapäällikkönä, viimeksi turkulaisessa Tauruksessa. Vuonna 1973 Hannu Sainion kanssa avioitunut Ulla tiesi jonain päivänä päätyvänsä Nopperlan emännäksi, mutta ei kuvitellut sen tapahtuvan niin pian.

– Mieheni isä, Arvo Sainio, kuoli yllättäen vain 63-vuotiaana 1984. Meidän oli otettava vastuu Nopperlasta ja vaikka maatalouden työt olivat Hannulle tuttuja, niin minä jouduin opettelemaan kaiken alusta. Kuvittelin, että voisin vielä käydä töissä Turussa, mutta kyllä se sitten nopeasti osoittautui mahdottomaksi.

Sainioilla on kolme lasta: Robert syntyi 1978, Maria 1982 ja Alex 1988. Nopperlassa perhe on koko ajan asunut ns. vanhan miehen rakennuksessa. Tilan päärakennus on nykyään juhla- ja tapahtumakäytössä. Nopperlassa tehtiin sukupolvenvaihdos viisi vuotta sitten ja nyt vanhin poika isännöi kartanoa.

Antiikkialan yrittäjyys on Ullan mielestä kiehtovaa mutta työlästä. Alasta pitää olla aidosti kiinnostunut, muuten ei jaksa.

– Koen jatkuvasti olevani oppilas, en tule tässä työssä koskaan valmiiksi. Seuraan alan markkinoita ja kuulumisia vähän liiankin tiiviisti. Iltaisin jo silmiä kirvelee, mutta vielä täytyy katsoa joku asia netistä. Sosiaalinen media on nykyään tärkeä kanava, esimerkiksi facebookin kautta meille on tullut paljon asiakkaita. Teen myös yhteistyötä alan muiden yrittäjien kanssa.

Korona-aika on hiljentänyt antiikkikauppaa, mutta asiakkaita on silti riittänyt koko ajan. Paras myyntiaika on yleensä kesä juhannuksesta elokuun alkuun. Joka vuosi pidettävät antiikkimarkkinat ovat tärkeä tapahtuma.

– Tänä vuonna pelkäsin hirveästi, ettei niille koronan takia tule ketään. Lopulta täällä kuitenkin kävi reilut 700 ihmistä, mikä oli ihan hyvä määrä. Myyjiä oli minun lisäkseni 35. Enemmänkin olisi tullut, mutta en ottanut, kun asiakkaita ei sitten kuitenkaan ole määräänsä enempää.

Antiikkiliikkeessä asioi kaiken ikäisiä ihmisiä. Kaikki tavarat löytävät ennen pitkää uuden kodin, mutta joistakin tietää heti, etteivät ne kauan vanhene myymälässä. Huonekaluissa suositaan nyt pintakäsiteltyjä kalusteita kun takavuosina kaikki haluttiin puunvärisenä.

– Myös 1960-luvun teak on aika suosittua, nuoret kalustavat kotejaan sen ajan huonekaluilla.

Antiikkiliikkeen 30-vuotistaivalta juhlistetaan kakkukahveilla  16.-17.10.