Autolla funkislipan alle

0
”Huoltoasemafunkista” edustavan rakennuksen piirustukset olivat peräisin Esso-yhtiöltä.

Laitilan keskustasta löytyy tyylikästä, 50-luvun funkista. Rakennus muistuttaa vanhanajan lippakioskeja. Tämän lipan alla katsastetaan autoja.

Mikä on ollut rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus, kotiseutuneuvos Jukka Vehmas?

– Vihtorinkadulla sijaitsevan katsastusaseman rakennus on entinen Esso-huoltoasema, joka oli toiminnassa vuodesta 1956 vuoteen 1993.

– Vihtorinkadusta oli 1930-luvulta lähtien vähitellen muodostunut Laitilan toinen pääkatu. Nykyinen Keskuskatu oli ikivanha kylänraitti, joka välitti liikennettä pohjoisen Rauman ja Hinnerjoen suunnan sekä rannikon eli Uudenkaupungin välillä. Turun suuntainen liikenne oli perinteisesti haarautunut pääväylästä kirkkomaan lounaiskulmalta nykyistä Kirkkotien uraa kohti etelää.

– Kun vuonna 1988 purettu Sinervon talo (ent. Nordea-pankin paikalla) ja Kerttula & Rantaperen kolmikerroksinen liiketalo valmistuivat 1920- ja 1930-luvun vaihteessa, niiden välistä oli suunnattu ”oikotie” etelään, paikkaan, jossa nykyinen Kirkkotie yhtyy Vihtorinkatuun. Tuohon risteykseen Heikki Setälä avasi vuonna 1956 Laitilan toisen huoltoaseman, Esson. Gulf-huoltoasema nykyisen kaupungintalon kohdalla oli avattu vuonna 1953.

– Laitilan Osuuskaupan myymälätarkastajana toiminut Heikki Setälä osti Essoa varten tontin kirkkoherra Kallakselta; samalle tontille hän rakensi omakotitalon 1960-luvulla. Laitilan Sanomat kertoi 20.1.1956, että tontti sijaitsee tirehtööri Kotilaisen ja Nurmisen perikunnan rakennusten välillä Turun tien varrella. Rakennusurakan sai paikallinen urakoitsija Armas Laihinen. ”Huoltoasemafunkista” edustavan rakennuksen piirustukset olivat peräisin Esso-yhtiöltä.

– Laitilan Esso avasi ovensa 16.9.1956, ja toiminta päättyi helmikuun lopulla 1993. Heikki Setälän mukaan uuden valtatie 8:n rakentaminen 1950-luvun jälkipuolella tarjosi työtä autoalalle. Kesällä 1959, kun Laitilan läpikulkuliikenne oli jo siirtynyt Vihtorinkadulta ”pikatielle”, uuden tien kyljessä avasi ovensa jälleen uusi huoltoasema, Shell. Essosta tuli erityisesti laitilalaisten huoltoasema, joka muistetaan Heikki Setälän ja hänen henkilökuntansa esimerkillisen kohteliaasta asiakaspalvelusta.

– Aivan uunituoretta tietoa huoltamoiden arkkitehtuurin kehityksestä löytyy Erika Salomäen Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikössä tekemästä diplomityöstä Huoltoasema: muutos ja säilyttäminen. Salomäen mukaan öljy-yhtiöt alkoivat sotien jälkeen kehittää omia brändejään, jotka pian näkyivät kirkonkylien maisemissa kansainvälisinä tuulahduksina. Kullakin yhtiöllä oli ennen 1960-lukua oma tyyppiasemansa.

– Esso oli osa yhdysvaltalaista Standard Oil -yhtiötä, ja niinpä huoltamorakennuksissa on havaittavissa yhdennäköisyyttä: esimerkiksi 1950-luvun alkupuolella käytetty pääjulkisivun pyöristetty kulma, jollainen on Laitilassakin – näyteikkunoiden yläpuolinen lippa on myös tyypillinen. Muuratut seinät oli rapattu valkoisiksi. Suomalaisten asemien suunnittelusta oli ilmeisesti vastannut Esso-yhtiön tekninen toimistopäällikkö Pentti Reikko.

– Erika Salomäen mukaan varhaisten huoltoasemien kulttuuriarvo on monin paikoin jäänyt huomaamatta. Vanhoista asemista suojeltuja on parisenkymmentä, niistä yksi Laitilassa, ehkäpä ainoana Esson tyyppiasemista. Lähimmät suojellut huoltoasemat ovat Turussa.

– Tyhjäksi jääneen huoltoaseman säilyminen ei ollut Laitilassa vuosituhannen vaihteen kaavoituksessa mitenkään itsestään selvää. Rakennuksen arvo on ymmärretty vasta 2000-luvun alkuvuosina. Vanha Esso on säilynyt ilman suuria muutoksia, ja sen nykyinen käyttötarkoitus jatkaa hyvällä tavalla rakennuksen perinteitä.

Sarjassa muualta tullut päätoimittaja Teija Uitto ihastelee hienoja paikkoja Laitilassa ja kotiseutuneuvos Jukka Vehmas kertoo paikkojen tarinan. Tämän jutun jälkeen Jukka Vehmas jatkaa Laitilan hienojen paikkojen esittelyä. Päätoimittaja on jo sen verran tutustunut Laitilaan, ettei enää kaikkea kummastele.